Tämän päivän raamatuntekstit pistivät miettimään kysymystä: “Millaiset toiveet ja haaveet minulla on tulevaisuudesta juuri nyt, tässä hetkessä elettynä?”
Psalmin kirjoittaja jatkaa ihmettelyä sielunsa levottomuudesta ja Jumalan odottamiseen liittyvästä lupauksesta.
Psalmin kirjoittaja tuo esiin toiveensa ja kertoo haaveensa tulevaisuuteen liittyen.
Johanneksen ilmestyksessä ollaan kohdassa joka innoittanut ihmisiä sukupolvesta toiseen ennustamaan, nousemaan barrikaadeille, liittymään politiikkaan, demonisoimaan asioita, instituutioita ja ihmisiä jne. Tässä nyt raamattukommentin kirjoittaja kaivaa verta nenästään, mutta pakko kysyä: olisiko Jeesus halunnut että hänen seuraajansa käyttävät tähän aikaansa ja vielä hänen nimissään?
Entäs jos kaikki tuo into ja aika tuon ilmestyskirjan kohdan pohtimisen sijaan olisikin käytetty toiveisiin siitä että Pyhä Henki ohjaa meidät kaikki oikealle tielle. Entäs jos tulevaisuudella pelottelun sijaan olisikin haaveiltu enemmän ja yhdessä siitä millainen tulevaisuus meillä on Jumalan kanssa.
Tulevaisuuden uhkakuvat johtavat helposti apatiaan. Ei uskalleta edes ajatella tulevaisuutta kun pelätään että se mitä tehdään johtaa vielä huonompaan. Ja kun tulevaisuuden ajattelu herättää pelkoa, niin helposti suljetaan tulevaisuuteen liittyvä ajattelu kokonaan pois. Ja sen myötä elämästä katoaa tarkoitus, innostus ja lopulta ilo.
Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia enemmän psalmin kirjoittajalta kuin ilmestyskirjan kirjoittajalta. Psalmin kirjoittaja tuo rehellisesti esiin tämän hetken ongelmansa ja sen miltä se tuntuu. Mutta hän tuo esiin myös toiveensa ja haaveensa tulevaisuuteen liittyen.
Millaiset toiveet ja haaveet sinulla on tulevaisuudesta juuri nyt, tässä hetkessä elettynä?
Tomppa