Ps. 47, Ilm. 17

Ps. 47

Ilm. 17

Tänään mietin “mitä ylistys minulle merkitsee?”

Tämän päivän psalmissa tulee vastaan tuo termi “ylistys”, sitä oli minun aikanaan vaikea ymmärtää kun tulin uskoon. Ja kun tässä sitä pohdin niin näyttäisi olevan hyväksi pysähtyä tuon termin määrittelyyn ehkä useamminkin näin varttuneena kristittynä 🙂

Vastaparin tämän päivän psalmille tarjoaa päivän ilmestyskirjan luku joka on niin vaikeatulkintainen että siinä erikseen mainitaan että “tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta”.

Minulle ylistäminen on rukouksen alalaji. Se voi olla yksittäinen lause: kiitos Jeesus … Tai sitten se voi olla hengellisen laulun kuuntelemista tai siihen osallistumista. Tai sitten se voi olla vain hetkeen pysähtymistä. Jakaa hiljaisuudessa tai musiikin taustoittaman kiitollisia tunteitaan Jumalalle. Yhdessä toisen kanssa tai yksinään. 

Elämään liittyy hallinnan tarve ellei jopa pakko. Pitäisi olla ymmärrystä ja viisautta hallita itseään, muita, tulevaisuuttaan, kansakuntia jne. lista on loputon. Ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen tähyää, niin sitä enemmän unohtaa tämän hetken, ne toiset ihmiset jotka ovat tässä hetkessä lähellä. Ylistys auttaa irrottautumaan tuosta hallinnan liiallisesta tarpeesta. Muistuttaa Jumalasta joka todella hallitsee. Antaa mahdollisuuden pohtia mistä olla kiitollinen tässä ja nyt. Ja näiden edellä mainittujen kautta antaa tolkun omalle hallinnan tarpeilleen.

Mitä ylistys sinulle merkitsee?

Tomppa