Tämä on aika hauska psalmi. Pidin tekstistä, mutta en ole kyllä ihan varma, mihin tässä pyritään. Kirjoittaja aloittaa tekstin mahtipontisilla sanoilla: ”Kuulkaa kaikki kansat”, mutta en voi välttyä ajatukselta, että hän oikeasti puhuu itselleen sanoessaan: ”Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.” Onkohan kirjoittajan mielessä oikeasti ollut joku tietty rikas henkilö, joka ei tule elämään ikuisesti. Asiaa tovin mietittyäni päädyin siihen, että varsinainen sanoma avautuu näiden ajatusten kautta: Viisaat ja rikkaatkin siis kuolevat, mutta ”Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.” Toisaalta, kun puhutaan viisaista ja rikkaista, puhutaan myös ”mielettömistä” ihmisistä, pettureista, jotka käyttävät asemaansa hyväkseen. Kirjoittaja väittää, että tällaiset ihmiset luottavat vain rikkauteensa tai viisauteensa, mutta kuoleman edessä he ovat yhtä köyhiä ja avuttomia kuin kaikki muutkin. Tässä mielessä teksti muistuttaa vuorisaarnaa, jossa Jeesus puhui näin:
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:19-21)
Mielestäni tässä psalmissa on sama sanoma kuin vuorisaarnassa, mutta se on vähän piilossa. On tietysti totta, että kuoleman edessä olemme tasa-arvoisia, mutta se on vähän laiha lohtu köyhyydessä elävälle ihmiselle. Sen vuoksi pidän enemmän Jeesuksen korostuksesta, että suhde Jumalaan on se aarre, jota meidän tulee tavoitella. Siitä saa elämäänsä sisältöä, jota ei ulkoisella rikkaudella saa.
Tässä luvussa esiintyy valkoisella hevosella ratsastava hahmo, joka voittaa kaikki vastustajansa. Tämä vaikuttaa aluksi varsin sotaiselta, mutta kun tutkii tarkemmin, niin huomaa, että miekka, jota ratsastaja käyttää, lähtee hänen suustaan. Tässä on siis kyse Jumalan sanasta, josta sanotaan Heprealaiskirjeessä näin:
”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hepr. 4: 12–13)
Minulle tämä psalmi kertoo siitä, että Jeesus ei taistele väkivallalla vaan totuudella, joka tulee voittamaan ja tuhoaa kaikki ihmisten rakennelmat. Luvussa kerrotaan myös siitä, että taivaassa iloitaan, kun oikeus voittaa.
Marko