Tässä luvussa on kuuluisa ”Jumalan puhelinnumero” (5015), joka kuuluu näin: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”
Usein jää huomaamatta tuon jakeen asiayhteys. Se on itse asiassa osa vastaustauksesta kysymykseen, mitä Jumala vaatii liitossaan. Näin se kuuluu kokonaisuutena:
Jumala siis haluaa, että kun meillä on ongelmia, niin turvaudumme Häneen. Ei kuulosta kovin vaikealta. Kysymys tietysti kuuluu, että teemmekö niin vai ovatko muut avunlähteet päällimmäisenä mielessä. Siksi varmaan ensin käsketään kiittämään. Jos nimittäin Jumala on mielessä hyvinä aikoina, niin toki turvaudumme häneen myös muulloin.
Tässä luvussa kerrotaan tuhatvuotisesta valtakunnasta, Saatanan lopullisesta tappiosta ja viimeisestä tuomiosta. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä se kertoo minulle siitä, että Jumalalla on lopulta asiat kontrollissa. Vaikka näyttäisi miltä. Tuhatvuotisesta valtakunnasta kerrotaan, että siellä tuomiovaltaa käyttävät uskonsa tähden mestatut marttyyrit. Se on vahva lupaus siitä, että uskosta kiinni pitäminen vastustuksen keskellä ei ole turhaa. Lopulta oikeus ja hyvä voittaa. Tätä sanoma olisi nykyäänkin ajankohtainen.
Marko