Joskus oppimista tapahtuu paremmin uudessa ympäristössä ja/tai uusien ihmisten kanssa. Kolme oppilasta Pietari, Jaakob ja Johannes pääsivät jakamaan Isän ja Pojan ihmeellisen kohtaamisen, kun Jeesus vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä oppilaat saivat ihmetellä, miten Jeesuksen ulkomuoto muuttui ja hän keskusteli Mooseksen ja Elian kanssa, joiden on katsottu edustavan VT:n kahta pääsisältöä lakia ja profeettoja. Isä Jumala vielä vahvisti jumaluuden ja rakkauden Jeesusta kohtaan:” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Tässä Jumalan läsnäolossa oli oppilaiden sekä hyvä että pelottava olla. Jeesuksen seurassa oli kuitenkin turvallista, sillä hän kosketti heitä ja sanoi: “Nouskaa, älkää pelätkö!” Tämän syvän kokemuksen jakaminen kuului Jeesuksen oppilaiden koulutukseen, jotta usko vahvistuisi ja tulevissa vaikeuksissa he muistaisivat, kuka Jeesus on.
Tällaisia pyhiä kohtaamisia jokainen meistä tarvitsee elämässään. Jumala haluaa vahvistaa uskoamme ja arvoamme, jotta voisimme kasvaa ihmisinä ja Jumalan lapsina osallisena hänen suunnitelmaansa. Jumala puhuu meille monin eri tavoin, mutta onkohan meillä aikaa pysähtyä olemaan kuulolla ja etsimään häntä? Mikähän voisi olla sellainen pyhä paikka tai tapa, joka veisi erilleen hälinästä yksinäisyyteen, jotta voisi kuunnella Jeesusta ja oppia lisää Valtakunnasta? Raamattu, rukous ja ylistys ovat kuuntelun lisäksi hyvä tuki hiljaisiin hetkiin. Voisihan tätä tehdä luvun esimerkkiä seuraten myös yhdessä toisten kanssa?!
Ylistetään Jumalaa yhdessä Psalminkirjoittajan kanssa (31-37):” “Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä, kunnioitan sitä kiitoksin…
Juha