Eilisen luvun itkevä Hanna lausuu kiitosta Jumalalleen tässä luvussa. Hannan kiitosvirsi on kaunista luettavaa. (jakeet 1–10). Jakeessa 21 todetaan, että Herra piti huolen Hannasta ja siunasi häntä uusilla lapsilla. Samuel sai joka vuosi uuden vaatteen äidiltään. Hän tapasi äitiään siis kerran vuodessa, pieni poika. Miten paljon lienee iltaisin itkenyt ikävää – olenkohan liian tunteellinen nyt. Samuel-poika kasvoi Herran edessä, sanotaan jakeessa 21. On vain luotettava, että Herran edessä hänen kaikki tarpeensa olivat täytetyt.
Joskus muistan pohtineeni, mitkä olivat Jeesuksen käskyt. Hänhän pyysi opetuslapsia pitämään kaikki, mitä hän oli käskenyt pitää. Tässä luvussa on vastausta pohdintaani: rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi. Ja toinen on: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. (Jakeet 34–40). Mikähän meidän kulttuurimme sisällä muuttuisi, jos näitä käskyjä noudattaisimme ihan porukalla. Siinä on miettimistä tälle päivälle ja taitaa riittää huomisellekin.
Pirkko