Vaikka liitonarkku oli israelilaisilla, niin se ei taannut sitä, että he olisivat olleet uskollisia Jumalalle. Tässä luvussa kerrotaan tilanteesta, jossa kansa kääntyi Herran puoleen Samuelin johdolla. Filistealaisten uhatessa rukous sai uutta voimaa. Jumala vastasi rukouksiin ja pelasti kansan ihmeellisesti vihollistensa käsistä. Samuel pystytti muistoksi tuosta tilanteesta kiven, joka sai nimen Avunkivi, Eben-Eser. Samuel sanoi samalla sanat, joihin on hyvä liittyä tänäänkin: “Tähän asti Herra on auttanut meitä.”
Tänä kesänä on nähty rajuja mellakoita sen takia, että toisille pyhiä asioita on pilkattu. Kristittyjen kannalta asiaan liittyy se näkökulma, että Jeesus Jumalan Poikana suostui pilkattavaksi ja häväistäväksi ja lopulta ristiinnaulittavaksi.
Jeesuksen kärsimys ja kuolema kuvataan varsin tarkasti. Kun Ut:a miettii kokonaisuutena, niin Paavali selittää kirjeissään sitä, miksi Jeesus kuoli. Yksi tällainen kohta on 2 Kor 5 luvun loppu. Siellä sanotaan mm. näin: “Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” Tuo jae ilmaisee sen, miksi Jeesus suostui kärsimään. Hän oli synnitön, mutta Jumala siirsi hänen päälleen tai kannettavakseen meidän syntimme.
Jumalan pyhyys ja voima tuli ilmi Jeesuksen kuolinpäivänä monella tavalla. Aurinko pimeni, monia pyhiä nousi haudoistaan, kalliot halkeilivat ja temppelin valtava esirippu halkesi kahtia. Nämä välähdykset kertovat siitä, että kyseessä oli jotain ainutkertaista, joka tuli muuttamaan maailmaamme.
Jonain päivänä Jeesus palaa kuninkaana maailmaamme. Vaikka Jeesus suostui pilkattavaksi, niin nämäkin teot tulevat vielä julki: “Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat.” Ilm 1:7.
Mika