Daavid ei iloinnut, kun hänen vainoojansa kuoli. Hän itki kokopäivän ja paastosi henkensä uhkaajan kuoleman takia. Hän ei ollut antanut vihamiehelleen samalla mitalla takaisin. Suru ei ollut teeskentely, vaan todellista surua, itkua. Samalla kuoli hänen paras ystävänsä, jota hän myös suri. Hänen surunsa ei erottanut vihamiestä ja ystävää toisistaan. Hän ei kostanut pahaa pahalla. Minulle tämä kertoo Jumalan rakkaudesta, joka oli vallannut Daavidin. Voin vain rukoilla, että oppimisin rakastamaan niin kuin Jumala on meitä rakastanut. Paavali sanoo, että rakastamme toisiamme, koska Jumala on sen meille opettanut. Omasta itsestäni rakkaus vihamieheen ei tule, voin tulla Jumalan rakkauden äärelle ja ammentaa sieltä rakkautta toisille. Mieleeni tulee kuva rakkauden äärettömästä merestä, josta ammennan pienellä kipolla, jota vien mahdollisesti toiselle. Ehkä parempi kuva voisi olla lähde, josta Jeesus puhuu. Ammennan sieltä ehtymättömästä lähteestä virvoitusta itselle ja rukoilen, että voisin virvoittaa toista. Ehkä voin rakastaa vihaa täynnä olevaa lähimmäistäkin, mutta omasta itsestäni sellainen teko tai sanat eivät tule. Herra armahda minua, että ymmärtäisin rakkautesi ja armosi niin, että rakkautesi välittyisi vihaa täynnä olevaan lähimmäiseenkin.
“Aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,”
Saar. 3:7. Jeesus oli hiljaa, kun Pilatus kuulusteli häntä. Pilatus ihmetteli, kun ei Jeesus ei puolustautunut. Paavali sen sijaan puolustautui ja vetosi lakiin, omiin oikeuksiinsa. Meillä on kristittyinä oikeus puolustaa niitä oikeuksia, joita meille on Suomen lain puitteissa suotu. Joskus voi kuitenkin tulla eteen tilanne, jolloin on viisainta olla hiljaa. Usein itse olen todennut jälkikäteen, että olisi ollut viisainta olla hiljaa. En ole milloinkaan ollut oikeudessa syytettynä, enkä varsinkaan väärin perustein, mutta usein olen ollut tilanteissa, joissa olisi ollut viisainta olla hiljaa. Meillö on kuitenkin myös velvollisuus toimia lain mukaisesti ja puolustaa lain hengeni mukaista toimintaa. Monia väärinkäytöksiä on saatu loppumaan, kun ihmiset ovat puolustaneet rohkeasti oikeuksiaan ja lakeja on saatu muutettua oikeudenmukaisemmaksi historian kuluessa. Itselle jää tästä luvusta pohdintaan, miten minä voin olla edistämässä oikeudenmukaisuutta maailmassa tai ehkä vain vaikkapa työpaikallani pitää yllä oikeudenmukaista toimintaa. Ainakin pyrkiä toimimaan lain mukaisesti tekemällä tunnollisesti minulle annetut työtehtävät. Antakoon Herra minulle oikeudenmukaisen sydämen. Sydämen, joka haluaa edistää toisen hyvää oikeudenmukaisesti.
Mika M