Absalomilla oli hovissaan kaksi neuvonantajaa, jotka hän oli ”perinyt” isältään tehtyään kapinan. Mutta toinen heistä oli vaihtanut leiriä vain näennäisesti. Husai oli oikeasti edelleen Daavidin puolella, nykyään häntä ehkä kutsuttaisiin myyräksi. Hänen menetelmänsä oli sabotoida toisen neuvonantajan Ahitofelin ohjeita ja toisaalta informoida tehdyistä suunnitelmista Daavidille. Ahitofelin neuvo oli tahkota, kun rauta oli vielä kuumaa. Muodostaa nopea iskujoukko, etsiä Daavid käsiinsä ja surmata hänet, ennen kuin hän kerkeää toipua kapinan aiheuttamasta järkytyksestä ja järjestää joukkonsa. En tiedä, olisiko ohje toiminut, mutta ainakin omiin korviini se kyllä kuulostaa järkevältä. Absalomilla oli sodassa aloite ja sitä olisi kannattanut käyttää hyväksi. Husai sai kuitenkin hänet pelkäämään Daavidia ja uskomaan, että voittoon tarvittaisiin suuri sotajoukko. Kun Ahitofel huomasi, että hänen neuvojaan ei toteltu, hän lähti kotiinsa ja teki lopulta itsemurhan. Hän tajusi varmaan, että kapina tulee epäonnistumaan ja niinhän siinä kävikin.
Kaiken keskellä puhutaan siitä, että kyseessä on Jumalan suunnitelma. Jumala vaikutti siihen, miten Absalom ja kumppanit suhtautuivat saamiinsa neuvoihin. Mielenkiintoista.
Tässä luvussa on useita lyhyehköjä katkelmia Jeesuksen opetuksista. Jostain syystä jäin miettimään tuota kysymystä verojen maksamisesta. Tietenkin Jeesus tiesi kysyjien vain teeskentelevän. He eivät oikeasti olleet kiinnostuneita vastauksesta vaan kysymyksessä oli ansa. Haluaako Jeesus mieluummin suututtaa roomalaiset vai juutalaiset? Sen vuoksi en osaa sanoa, kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä Jeesuksen vastauksesta pitäisi tehdä.
Vastaus on kuitenkin kiinnostava. Denaarissa oli keisarin kuva, joten tarkoittaako se sitä, että se kuuluu hänelle? Ja mikä on sitten Jumalalle kuuluva asia? Tähän kysymykseen Jeesus taitaa vastata seuraavassa katkelmassa, kun hän puhuu rakkauden kaksoiskäskystä. Keisari saa pitää rahamme, mutta sydämemme kuuluu Jumalalle. Toivoisin oppivani tuollaisen samanlaisen ”hälläväliä”-asenteen rahaa kohtaan, mitä Jeesus selvästi osoitti. Hänestä saa sellaisen vaikutelman, että Hän ei ollut vain vapaa rahan himosta, vaan Häntä ei rahakysymykset edes kiinnostaneet. Jeesus sanoi toisaalla, että on mahdotonta palvella Jumalaa ja mammonaa. Tämä teksti tuntuu sopivalta täydennykseltä siihen ajatukseen.
Marko