1. Kun. 14, 1. Kor. 1

1. Kun. 14

Sekä Israelin kuin Juudankin kuninkaat tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Paha oli käsittääkseni pohjimmiltaan sitä, ettei Israelin Jumala saanut asemaa valtion johdon prioriteeteissa. Johtajalla on vastuu, hänen valintojaan seurataan. Mikä kumma se oli ja on, että ns. epäjumalat ja niiden palvonta oli ja on helpompi valinta kuin palvoa Raamatun kaikkivaltiasta, armahtavaa ja rakastavaa Jumalaa?

1. Kor. 1

Korintto tai nykyisin sanotaan Korintti, oli tuohon aikaan lähdekirjani mukaan Kreikan huomattavin kaupunki. Rikas kaupunki, jossa ylellisyys, irstailu ja siveettömyys rehottivat suuressa teollisuus- ja merenkulkuyhteisössä. Ihmiset kuluttivat aikaansa turnajaisissa ja puheitten kuuntelussa. Korinttilaisten jumalat olivat huvituksen ja himon jumalia. Korintissa oli myös suuri juutalaissiirtokunta, joka toteutti lujaa moraalia ja piti kiinni uskonnollisista käsityksistään.

Paavali meni Korinttiin teltantekijäksi, Apt 18 kertoo tästä. Paavali tutustui Priskillaan (edellä Priska) ja Akvilaan, jotka olivat juutalaisia teltantekijöitä. Evankeliumin työ alkoi synagogassa. Ja kas kummaa, seurakunta alkoi syntyä.

Tässä luvussa 1 kiinnitin huomiota, että Paavali kiittää Jumalaa, että korinttilaiset ovat rikastuneet Kristuksessa, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa. Rikkaassa kaupungissa siis voi rikastua, mutta nyt Jumalan armossa. Kokeneet puheitten kuuntelijat olivat saaneet evankeliumista uutta kuultavaa, joka oli muuttanut heitä. En lakkaa ihmettelemästä tätä muutosta. Muutos oli koskenut juutalaisten lisäksi kreikkalaisiakin. Vuosikymmenien uskossa olemisen jälkeenkään en käsitä Jumalan Sanan muuttavaa voimaa. Ihmetellään sitä tänään.

Pirkko