Tässä luvussa on tuttu kertomus Eliasta. Hänet oli kuivuuden aikana Herra neuvonut menemään puron luokse ja korpit ruokkivat häntä siellä. Sitten puro kuivui. Tällainen ilmiö voisi johtaa katkeroitumiseenkin. Ensin on varustus olla jossain ja tietoisuus jopa siitä, että on johdatuksessa saanut paikan, jossa elää. Ja sitten tulee kuivuus koettuna tavalla tai toisella. Eliakin johdatettiin eteenpäin ehkä vain yhden ihmisen, Sarpatin lesken takia. Leski oli köyhä yksinhuoltaja, joka oli valmistautunut kuolemaan nälkään poikansa kanssa, mutta Herralla oli antaa hänelle vielä elämää ja toivoa ja pelastuksen Elian palvelun kautta.
Paavali joutui ottamaan puheeksi pöhöttymisen, johon seurakunnalla oli taipumusta. On helppo uskoa, että nokkelat viisaudet, joita oli totuttu pyörittelemään korinttilaisessa henkisessä ympäristössä, alkoivat nostaa päätään seurakuntakulttuurissa. Millaiset ilmiöt meidän aikanamme tunkevat seurakuntaan? Miten meidän koulutustasomme titteleineen sotkee seurakunnan vuorovaikutusta. Kenen kanssa tutustut ja vuorovaikutat mieluiten?
Rukousaihe voisi olla tälle päivälle vaikkapa se, että pitäytyisimme yhä tiukemmin Kristuksessa, näkisimme toisemme Jumalan luomina ja rakastamina, ”Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajina”. Mitä putsautuu pois?
Pirkko