Tänään ja huomenna raamatunlukuohjelman kommentaattorina vierailee Hanna.
2. Kun. 17
Toisen kuninkaiden kirjan kertomuksissa eletään repivää jakautuneen Israelin aikaa. Kirjoittaja arvioi kulloinkin vallassa olevaa kuningasta yksinkertaisilla kriteereillä:
1. Palvooko kuningas vain Israelin Jumalaa?
2. Hävittääkö hän epäjumailen palvontapaikat?
3. Onko kuningas uskollinen liitolle?
Nämä kriteerit annettiin Mooseksen kautta jo aikoja sitten. Tiivistelmänä niistä toimii 2. Kun. 17: 36-39.
Kuten olemme nähneet, ja tulemme näkemään jatkossakin, suurin osa Israelin ja Juudan kuninkaista ei elä Jumalan asettamien säädösten mukaisesti. Usein näitä kirjoja lukiessa mieleni valtaa turhautuneisuus ja sydämeen hiipii hengellinen ylpeys. Minulla on kiusaus ajatella: “Jos olisin itse samassa tilanteessa, noudattaisin kyllä Jumalan tahtoa paremmin.” Saman tien, kun törmään omaan ylpeyteeni, Jumala paljastaa omassa sydämessäni olevan kapinahengen. Kuinka helposti minäkin sulaudun ympärillä olevan kulttuurin ja ajan henkeen sen sijaan että pysyisin uskollisena Jumalan kutsulle.
Tämän kaiken taustalla on kuitenkin Jumalan kärsivällisyys:
2. Kun. 17: 13 “Herra oli varoittanut Israelia ja Juudaa. Jokaisen profeetan, jokaisen näkijän suulla hän oli sanonut: »Kääntykää takaisin pahoilta teiltänne! Noudattakaa minun käskyjäni ja määräyksiäni ja eläkää sen lain mukaisesti, jonka minä olen antanut isillenne ja ilmoittanut teille palvelijoitteni, profeettojen, suulla.»”
Missään vaiheessa lain antamisen jälkeen Jumalan ei jättänyt kansaansa yksin. Hän lähetti profeettansa liiton vartijoiksi muistuttamaan Jumalan hyvyydestä. Hän antoi joka käänteessä kuninkaalle ja koko kansalle mahdollisuuden kääntyä takaisin vääriltä teiltä. Tällainen Isä meillä on. Hän on kärsivällinen, uskollinen ja täynnä toivoa liittoperheensä lapsia kohtaan.
Hanna