2. Aik. 28, 2. Tim. 4

2 Aik. 28

Elämän synkimmät ajatukset  tuntuvat piinaavan itseäni usein juuri yöllä. Monena yönä olen herännyt, kun omat syntini ovat ahdistaneet minua. Olen pelännyt, että Jumala on hylännyt minut. Olen tuntenut suurta tyhjyyttä, tarkoituksettomuutta ja pelkoa. Olen kokenut olevani meressä, jossa pyörre imee minut syvyyksiin. Kun taas tällaisen pimeänä yönä rukoilin Jumalalta armoa osakseni niin mieleeni tulivat Heprealaiskirjeen sanat: ”jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” Nuo sanat tuntuivat siinä hetkessä tuovan itselle lohdun ja helpotuksen. Mieleeni tuli ajatus, että jos Jumala olisi minut hylännyt, niin en edes ajattelisi häntä. En kääntyisi hänen puoleensa armoa pyytäen. Tuntui, että ahdistus toi minut Jumalan armon ja rakkauden äärelle. Yön pimeyden keskellä Jumala muistutti minua armostaan ja koin taas armollisen Jumalan läsnäolon. Tämän päivön luvussa kerrotaan kuinka Jumala monella tapaa kuritti Israelilaisia. Luvussa todetaan näin:  “Suuren ahdinkonsakaan aikana kuningas Ahas ei kääntynyt Herran puoleen.” 2. Aik.‬ ‭28:22‬. Ahas palvoi epäjumalia, luotti omiin voimiinsa ja ihmisiin eikä Jumalaan ja hänen armoonsa. Jumala olisi halunnut hänen vain kääntyvän hänen puoleensa. Jumalan kuritus voi olla erilaista eri ihmisten kohdalla, sen takana on kuitenkin rakkaus. Jumala haluaa meidän pysyvän hänen armossaan ja rakkauden tiellään. Se on hänen tahtonsa. Minua hän ohjasi taas oikealle tielle, luottamaan hänen ansioonsa ja armoonsa, eikä omiin tekoihini. Tänäänkin voin todeta sinulle: Jumala ei ole hylännyt sinua eikä minua. Hänen sylinsä on aina avoinna sinulle ja minulle.

2 Tim. 4

Sanoilla on merkitystä, sanotuilla sanojen hetkellä ja paikalla on merkitystä. “Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.” 2Tim. 4:2‬ Itselle tuli mieleen, että sopiva ja sopimaton aika liittyisi enemmänkin itseeni. Monesti meidän itse pitämämme asiat ja hetket tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin hetken pysähtyminen lähimmäisen vierelle. Tuntuu, että Paavali kehottaa Timoteusta julistamaan jatkuvasti sanaa, myös silloin, kun se ei olisi Timoteukselle sopiva aika. Nuhtelu ja moite ovat sanoja, joissa tuntuu negatiivinen sävy. Tuntuu, että nuo kaksi sanaa ovat enemmänkin aiheuttaneet ihmisille henkisiä vammoja tai eivät ole tuottaneet ainakaan itselle tai toisille hyvää. Olen itse ainakin käyttänyt väärin moitteita ja nuhtelua. Toki monia muitakin lähimmäisiä loukanneita sanoja. Kuitenkin Paavali kehottaa Timoteusta käyttämään myös nuhtelua ja moittimista.

Millainen nuhtelu ja moite voisivat sitten olla sellaisia, jotka tuottaisivat ympärille oleville ihmisille hyvää, rohkaisisivat heitä elämässään ja vahvistaisivat heidän uskoaan. Jos katsoo, miten kirjeessä nuhteilla ja moitteilla tarkoitetaan, niin pitää palata hieman taaksepäin ja lukea vielä eteenpäin. “Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” 2. Tim. ‭3:14‬. Lisäksi “Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.” 2. Tim. 3:16-17‬. Luvussa kolme on luetteloita millaisia ihmiset ovat, kun kuuntelevat ketä tahansa opettajaa. Lisäksi siellä kuvaus siitä, mitä apostolit opettivat, kuvaus mitä heidän opetuksensa sai aikaan ympärillä olevissa ihmisissä. Niiden tarkoitus ei ollut käyttää ketään hyväkseen eikä vahingoittaa ketään, vaan tuoda hyvän Jumalan tahto esille. Nuhtelun ja moitteen tarkoitus on ohjata ihmisiä pysymään apostolien opetuksessa, armon evankeliumissa. Niiden tarkoitus on tuoda hyvää ihmisen elämään. Jumalan sanasta löytyvät ohjeet hyvän Jumalan tahdon mukaiseen elämään, näitä sanoja tulee käyttää viisaasti, ei toisia lyöden. Sopivasti sanottuna, sopivassa hetkessä, ei välttämättä itselle sopivassa, ne tuottavat hyvää ympärillä oleville ihmisille. Herra anna minulle tänäänkin sinun hyviä armon sanoja ja rohkeutta sanoa niitä silloinkin, kun minulla olisi omasta mielestä liian kiire toisen vierelle pysähtymiseen.

Mika M