Vanhempana miettii, mitä arvoja on välittänyt omille lapsilleen. Isänä haluaa suojella lapsensa kaikenlaiselta pahuudelta ja toivoo olleensa hyvä esimerkki. Lapset tekevät kuitenkin omat valinnat ja en voi tehdä heidän elämästään sellaista kuin haluaisin. Vanhempana en kuitenkin hylkää omia lapsiani, vaikka hän tekisi mitä. Ainakin toivon, ettei sellaista tilannetta tulisi. Manasse ei elänyt niin kuin isänsä esimerkin mukaan, vaan valitsi päin vastaisen elämän. Hän oli nähnyt oikeanmielisen isänsä elämän, hänen isänsä oli tehnyt kaikessa aina oikein ja hyvää. Hänkin oli varmasti saanut kaikkea hyvää elämässään. Vaikeaa käsittää, miksi hänestä tuli ihminen, joka harrasti äärimmäistä pahuutta. Hän teki hirvittäviä tekoja, hän teki paljon pahoja tekoja ja levitti pahaa ympärilleen, toisin kuin isänsä. Hän meni pahuudessa äärimmäisyyteen. Hän jopa uhrasi oman poikansa epäjumalalle.
Lopulta Jumala otti hänen kiinni, hänet vietiin nenärenkaassa taluttaen vihollisen maahan. Lopulta hän kuitenkin kääntyi Jumalan puoleen ja sai armon. Apokryfikirjoista löytyy Manassen rukous. Ei ole mitään varmuutta, että Manasse olisi näin rukoillut, mutta rukous noudattaa psalmien muotoa ja sen sanoma on hyvä. Manasse olisi voinut ihan hyvin rukoilla vankeudessa sillä tavalla. Tässä kappale rukouksesta: ”sillä sinun voimaasi ja kirkkauttasi ei voi kukaan vastustaa. Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä, ei kukaan kestä. Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri on myös armo, jonka olet luvannut. Sinä olet Herra, sinä olet Korkein, lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa. Sinä voit muuttaa mielesi, peruuttaa määräämäsi rangaistuksen… “sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt, on enemmän kuin meressä hiekanjyviä. Herra, usein olen rikkonut, hyvin usein, niin paljon olen tehnyt vääriä tekoja, etten ole arvollinen nostamaan silmiäni ja katsomaan taivaan korkeuteen. Osoitat hyvyytesi siinä mitä minulle teet: suuressa armossasi pelastat minut, vaikka en sitä ansaitse.” Manassen rukous 1:9, 1:5-7 Manassen tarvitsi vain kääntyä Jumalan puoleen ja hän sai armon. Jumalan pyhyys ei siedä syntiä, mutta hänen armonsa peittää kaikki synnit Kristuksen sovitustyön tähden. Ihmisen osa on kääntyä Jumalan puoleen ja ottaa vastaan armo. Suuretkaan synnit eivät estä Jumalan armoa. Jumalan armo on niin suuri ettemme voi käsittää sitä.
Heprealaiskirje alkaa eri tavoin kuin mikään muut kirje. Siinä ei ole mitään alku tervehdyksiä, vaan mennään suoraan suomalaisittain asiaan. Jumalan ilmoitus itsestään meille on selkeä. Jumala on puhunut monet kerrat, monilla tavoilla ihmisten välityksellä, lopulta hän itse tuli ihmiseksi ja on pojassaan puhut meille. Johannes sanoo, me katselimme hänen kirkkauttaan, sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on Isältä. Jeesus sanoo: Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän. Hän, lunastajamme, on luonut meidät. Luoja tuli ihmiseksi ja puhui meille. Hänen sovitustyön tähden olemme saaneet armoa armon päälle. Hän on puhunut monet kerrat ja monin tavoin ja hänen puheensa on totta. Kukaan ei voi väittää etteikö hän olisi puhut ja ilmaissut itseään meille. Meidän tulee vain uskoa ja luottaa hänen sanaansa. Hän on luotettava ja hän pitää lupauksensa. Pidetään kiinni hänen totuudestaan. Uskotaan hänen lupauksiinsa. Hän puhuu totta, hän on tosi Jumala.
Mika M