Sananl. 2, Matt. 21

Sananl. 2

Matt. 21

Viisaus, ymmärrys ja tieto (Snl. 2:1-6). Olisi mielenkiintoista tehdä gallup ja kysyä, kuinka moni ihminen liittää nämä nykyisin Herran pelkoon ja Jumalan tuntemiseen. Kyseinen jaejakso joka tapauksessa päättyy toteamukseen: ”sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen”.

Yleensä kai ajattelemme, että viisautta, ymmärrystä ja tietoa on mahdollista hankkia opiskelemalla, kouluttautumalla, lukemalla, toimimalla erilaisissa tehtävissä ja vastuissa ja hankkimalla elämänkokemusta erilaisissa rooleissa mahdollisimman monipuolisesti. Kaikki nämä ovat oivia, hyviä ja tärkeitä tapoja hankkia viisautta ja tietoa sekä kehittää itseään ja ymmärrystään. Hengellisessä mielessä kysymys lienee, mihin kaikki tämä johtaa: johtaako se omahyväisyyteen ja omavanhurskauteen vai ymmärrykseen, kuinka vähän lopulta tiedän ja ymmärrän.

En tiedä, ovatko ylipapit ja lainopettajat hyviä vai huonoja esimerkkejä tässä kohtaa (Matt. 21:12-16). He luulivat tietävänsä, miten asioiden pitäisi olla. He luulivat tuntevansa Jumalan. Mutta oliko heillä oikeanlaista Herran pelkoa? He suuttuivat, kun kuulivat lasten huutavan: ”Hoosianna, Daavidin Poika!” Jeesuksen vastauksesta ja sanoista syntyy mielenkiintoinen vastakkainasettelu, jossa viisaat, tietävät ja arvostetut yhteisön jäsenet asetetaan vastatusten lasten ja imeväisten kanssa.  Pienet ja ymmärtämättömät lapset ja imeväiset tunnistivat Jeesuksen, jolle he antoivat kiitoksen ja ylistyksen. Onko tämä asenteemme, kun etsimme viisautta, ymmärrystä ja tietoa?

Pekka