Tämän päivän Jesajan luvussa näemme taas armon ja oikeudenmukaisuuden molemmat puolet: riemun joka seuraa armoon tarttuvaa, kuluttavan kivun joka seuraa Israelin rimpuilua, kun he yrittävät kivestä ja setripalkeista rakentaa suojaa itselleen. Tämä vastakkainasettelu on todella väkevä. Paatuneiden sydänten ja tuomion keskellä Jumala julistaa jotain uskomattoman täydellistä ja ihanaa itseensä vedoten, omaan luonteeseensa vedoten. Miten ihmeellinen ja hyvä onkaan tällainen Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas jonka oma luonne, olemus vaatii kaiken tulemista lopulta hyväksi.
Erityisesti tänään pysähdyn ajattelemaan murrettua iestä, taakkaa, joka painaa olkapäitä. Meillä on enemmän vapautta, vapaa-aikaa ja vähemmän fyysistä kuormaa kuin koskaan ennen. Silti uuvumme ja kannamme raskaita taakkoja, joita emme osaa edes oikein nimetä. Maailmasta emme löydä lopulta lepoa, mutta Jeesus on luvannut “minun ikeeni on hyvä kantaa, minun kuormani on kevyt”.
Korinttilaiskirjeessä puhutaan paljon rakkaudesta nousevista motiiveista.
Epäjumalille uhrattu liha oli noussut seurakuntaa jakavaksi omantunnon kysymykseksi. Yhdelle oli itsestäänselvää, että epäjumalille uhrattu liha on yhdentekevää, toinen ahdistui ajatuksesta suunnattomasti. Mieleeni nousee moniakin oman aikamme kysymyksiä, joissa valitettavasti Paavali ei ole varmistamassa osapuolille, mikä kussakin asiassa on “oikea tieto”. Sen sijaan meillä on sanat “tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotain, hänellä ei ole vielä oikeaa tietoa.”
Oman tietoni tai viisauden varassa voin ihmissuhteissa rakentaa kovin vähän, rakkauden päälle rakennettu suhde estää paljonkin. Välillä tuntuu, että tiukan paikan tullen tieto ja viisaus ovat kuin mannaa, jota saa aina yhden annoksen kerrallaan, juuri siihen tilanteeseen – ja vasta jälkikäteen näkee, että tulipa sittenkin toimittua ihan viisaasti. Keväällä pohdin moneen otteeseen, mitä Jeesus tarkoitti kehottaessaan usein “valvomaan”. Ehkä tämä on yksi osa sitä, rakkauden ja viisauden pyytäminen niihin tilanteisiin, kun meillä ei olekaan tietoa siitä, mikä on oikein ja se joka luulee jotain tietävänsä ei kenties tiedäkään.
Jeesus, tänään haluan ottaa sinun taakkasi harteilleni. Kiitos, että minun ei tarvitse olla kaikessa oikeassa, tietää kaikkeen oikeaa vastausta. Anna minulle riittävää viisautta tähän päivään, ja erityisesti, ota minut rakkautesi kanavaksi, jotta oppisin samalla rakastamaan.
Ada