Jes. 32
Minun oli vaikea saada otetta tästä luvusta, koska kuvatut asiat jäivät mielessäni irrallisiksi. Jäin kuitenkin miettimään ensimmäisessä kappaleessa olleita ajatuksia oikeuden valtakunnasta. Sen yksi tuntomerkki on se, että sanojen merkityksiä ei väännellä:
Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi eikä lurjusta jalomieliseksi.
Yksi aikamme ilmiöitä on sanojen merkityksien tarkoituksellinen muuttaminen. Osa tästä on toki ihan normaalia kielen muuttumista ajan saatossa. C. S. Lewis kirjoitti esimerkiksi siitä, kuinka sanan gentleman sisältö on muuttunut. Tuo sana käännetään usein sanalla herrasmies, ja se alun perin tarkoitti ylhäistä syntyperää olevaa miestä. Mutta jossakin välissä kävi niin, että ruvettiin ajattelemaan, että oikea herrasmies on sellainen, joka on hyväkäytöksinen ja luonteeltaan jalo. Ulkoinen asema ei enää ollutkaan tärkeä ja lopulta sanalla saatettiin viitata keneen tahansa. Se kuulostaa aluksi ehkä hyvältä. Ongelmana on kuitenkin se, että kun sanan merkitys muuttuu yleiseksi, siitä tulee itse asiassa hyödytön, koska kuulija ei enää tiedä oikeastaan mitään henkilöstä, johon sillä viitataan.
Vastaavaa ilmiötä tapahtuu jatkuvasti ja usein se on päämäärätietoista. Prosessi menee usein silloinkin kuten edellä. Otetaan yleisesti käytössä oleva sana (esim. gentleman/herrasmies). Sanaan liitetään adjektiivi, joka muuttaa sen merkityksen (real gentleman/oikea herrasmies). Kun sanaparia on käytetty riittävän kauan, niin adjektiivi lopulta pudotetaan pois ja niinpä sana ei tarkoitakaan samaa kuin aiemmin. Siihen kuitenkin usein liittyvät vielä samat mielikuvat.
Ilkeän tästä asiasta tekee sen, että joskus näin saadaan selitettyä musta valkoiseksi tai toisinpäin. Ihmiset puhuvat myös toistensa ohi, koska samalla sanalla on heille eri merkityksiä. Meidän aikanamme esimerkiksi sana tasa-arvo tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Puhutaan esimerkiksi mahdollisuuksien tasa-arvosta tai tosiallisesta tasa-arvosta. Nämä tarkoittavat vähän eri asiaa, joten on selvä, että väärinymmärryksiä tapahtuu.
Päivän teksti vihjaa, että ratkaisu kielipeleihin on se, että Jumalan valtakunta ilmestyy meille. Se nimittäin tekee teeskentelyn ja toisten manipuloinnin tarpeettomaksi.
Gal. 2
Juutalaisen lain ja uskon välinen suhde oli alkuseurakunnan kipupiste. Jopa sellaiset seurakunnan tukipylväät kuin Pietari ja Barnabas häilyivät puolelta toiselle tässä asiassa. En ihmettele tätä yhtään, koska kuuliaisuus on vaikea asia. Rajanvetoa joutuu tekemään jatkuvasti. Paavali antaa tähän ainakin yhden hyvän ohjeen. Jos kuuliaisuutemme johtuu siitä, että pelkäämme sitä, mitä muut meistä ajattelevat, niin ollaan väärillä jäljillä. Silloin kyse ei olekaan kuuliaisuudesta vaan jostakin muusta. Toinen kriteeri on se, että jos ”kuuliaisuutemme” saa meidät karttamaan toisia ihmisiä, jopa toisia uskovia, niin siinä on jotain vikaa.
Luvun loppuosassa on tämä kuuluisa kohta:
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.
En väitä ymmärtäväni tätä pohjia myöten. Sen verran siitä voi kuitenkin sanoa, että se kertoo hyvin läheisestä yhteydestä Jeesukseen. Minusta tuntuu, että sen enempää siitä ei tarvitsekaan ymmärtää.
Marko
