Tämä luku alkaa rukouksena ja muuttuu kesken kaiken profetiaksi tai rukousvastaukseksi. Kiinnitin huomiota siihen, että vastaus oli paljon suurempi kuin mitä pyydettiin.
Lisäksi pohdiskelin, että voisiko luvussa olevan profetian avulla oppia jotain Jumalasta tai Jeesuksesta. Se tuli ainakin mieleen, että Hän haluaa olla elämämme keskipisteenä. Ja jos näin tapahtuu, niin elämä on paljon parempaa kuin aikaisemmin.
Paavali asettaa lain ja uskon vastakkain tavalla, joka ei jätä tulkinnoille tilaa. Hän puhuu kirouksesta ja siunauksesta. Lyhyesti on kyse siitä, että luottaako ihminen omiin tekoihinsa vai Jumalan tekoon. Omiin tekoihin luottaminen on siis tuhoon tuomittu yritys.
Jäin miettimään sitä, että lakihenkistä elämää ei enää nykyään perustella samalla tavalla kuin Paavalin aikaan, vaan paljon kierommin. Meidän aikanamme ajatuskuvio menee karkeasti sanottuna seuraavasti. Ensinnäkin laki osoittaa meille, että olemme syntisiä. Tähän tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä. Kun otamme Jeesuksen vastaan, saamme myös Pyhän Hengen ja Hän antaa meille voimaa elää niin kuin Jumala tahtoo. Tähän asti kaikki on hyvin, mutta lakihenkisissä piireissä ”Jumalan tahto” on hyvin tiukka. Vaatimuksia ei ehkä kutsuta laiksi, mutta käytännössä eroa ei pysty huomaamaan. Tämä on ilkeä ansa, koska jos et pysty täyttämään asetettuja vaatimuksia, niin edellä sanotusta seuraa johdonmukaisesti se, että sinulla ei ole Pyhää Henkeäkään. Ja silloin et ole oikeasti uskossa. Joopa joo. On kauheaa, jos Pyhän Hengen avustakin on tullut vaatimus.
Pinnalta katsoen tälle ajatusketjulle löytyy siis pohjaa Raamatusta. Tietenkin Pyhä Henki auttaa meitä, kun olemme heikkoja. Mutta Jeesuksen sovitustyö ei koske vain aikaa, jolloin emme vielä olleet uskovia. Me tarvitsemme sovitusta jatkuvasti. Jeesus ei myöskään vapauttanut meitä sitoakseen meitä uudestaan. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, että huomio kääntyy Jeesuksen sijasta meihin itseemme. Uskonelämästä tulee ilotonta ja ahdistavaakin. On myös hyvin vaikea kuunnella Jumalaa, jos pelkäämme sitä mitä Hänellä on sanottavana. Paavalin puheessa ”toisenlaisesta evankeliumista”, joka ei ole ilosanoma ollenkaan, on paljon järkeä.
Marko