Tämän päivän teksteissä näemme kaksi miestä, jotka astuvat ihmisten käsiin, todelliseen hengenvaaraan kerta toisensa jälkeen julistaakseen Herran sanaa. Molemmat luottivat, että ovat todellisuudessa Herran käsissä.
Mietin, mitä nämä kohdat voisivat puhua meille tänään. En voi kadehtia Paavalia tai Jeremiaa, jotka elivät usein yksinäisinä ja vaarassa, joita Jumalan sanat suorastaan painoivat raskaina, niin että heidän oli puhuttava. Toisaalta, miten usein kaipaankaan, että tietäisin, mitä sanoa, mitä Herra tahtoo tälle ihmiselle tai tuossa hetkessä puhua.
Jeremiaa, Paavalia ja meitä yhdistää se, että emme ole lopulta ihmisten käsissä, emmekä omissa käsissämme vaan Herran. Miltä tämä päivä näyttää tästä näkökulmasta käsin?
Isä, kiitos, että tänäänkin olemme Sinun käsissäsi. Saamme luottaa niin kuin Paavali “Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa.” Tee sinun tahtosi meille rakkaaksi, niin että saamme rohkeuden palvella ja julistaa.
Ada