Rekabilaisista tulee jotenkin mieleen amishit, jotka elävät kristilliseltä pohjalta perinteistä ja vaatimatonta elämää agraariyhteisöissä Pohjois-Amerikassa. Netistä näyttää löytyvän runsaasti tietoa heidän elämäntyylistään ja -tavoistaan. Kuten rekabilaiset, he vaikuttavat olevan hyvin kuuliaisia omalle uskonkäsitykselleen.
Jeesus oli kuuliainen omalle kutsumukselleen (Hepr. 5:7-8). Jeesuksen seuraajia kutsutaan myös kuuliaisuuteen (Hepr. 5:9). Kuuliaisuus saattaa kuulostaa sanana aika raskaalta. En tiedä, helpottaako se yhtään, mutta Raamatunselitysopas Novumin mukaan ’olla kuuliainen’ voidaan kääntää myös ’kuulla’ tai ’totella’. Kristityn kuuliaisuus, kuuleminen ja/tai totteleminen lähtee siitä ilosta ja toivosta, että Jeesus on voittanut kuolemallaan synnin vallan ja valmistanut tien iankaikkiseen elämään. Olemme hänen rakkaitaan lapsiaan ja työtovereitaan, joiden elämään hän on tuonut merkityksen ja voimansa.
Rekabilaisten ja amishien elämäntavasta nousee luonnollisesti kysymys siitä, olisiko hyvä, että kristillinen elämäntyyli eroaisi selkeästi maallisesta. Enpä osaa tähän varmuudella vastata. Näkökulmia asiaa löytyisi varmasti monia.
Viljelemisen ja varjelemisen näkökulmasta (1 Ms. 2:15) meidän länsimaisten ihmisten pitäisi pystyä elämään huomattavasti niukemmin ja vaatimattomammin. Kulutamme jatkuvasti suhteettoman suuren osuuden maapallon niukoista luonnonvaroista. Tehtävä tuntuu rehellisesti sanottuna aika vaikealta. Ihmisen itsekkyys ja ahneus on niin syvässä. Toivottavasti voimme ja osaamme kristittyinä tehdä oman osamme, että kehityksen suunta voisi muuttua.
Pekka