Hesekiel kuvaa nyt tarkemmin varoittavana esimerkkinä sitä, mitä rikkauden ja kauneuden tavoittelu saa aikaan , jos sitä ei pysty hallitsemaan. “Sinä olet käynyt ylpeäksi, sinä sanot:” Minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella keskellä merta” (2). Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Kauneutesi houkutteli sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi. Sinä teit kaupoissa vääryyttä, monin synnein sinä saastutit pyhäkkösi. Siitä seurasi, että “sinä olet iäti poissa.” UT:n puolella varoitellaan myös rikastumisen vaaroista. “Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä” (1 Tim. 6:10).
Matteuksesta löytyy samaa teemaa. Pitää olla uskollinen siinä, mitä on Jumalalta saanut. Olemme kaiken omistamamme uskottuja hoitajia, josta olemme vastuussa Herrallemme. Pääomaa ei saa kaivaa maahan, vaan se on pantava liikkeelle. On annettava hyvän kiertää. Luvun lopussa on hyvä esimerkki, mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa, vaikka viimeisen tuomion kuvaus onkin aika karua luettavaa. Sekä tekeminen että tekemättä jättäminen huomataan. Jeesus asettaa riman taas liian korkealla puhuen kuin Mooseksen istuimelta. Huomaan, että olen epäonnistunut tässäkin ja ollut välinpitämätön näiden vähäisimpien auttamisessa. Syyllinen olohan tästä tulee ja syystäkin. Missä on armo, missä Jumalan rakkaus? Pelko sai huonon palvelijan kaivamaan talentit maahan. Onneksi seuraavassa luvussa mennään jo kohti uutta armoon perustuvaa liittoa, josta voi löytyä se “iloinen antaja”, jota Jumala rakastaa.
Juha