Viime viikkoina olen saanut lukea Raamattua itselleni uudesta näkökulmasta. Olen saanut oppia ja kysellä, mistä ja millä tavoin kristinuskon keskeiset asiat löytyvät Raamatusta, ja erityisesti, miten voimme puhua tästä uskosta osattomille ja ihmisille joilla on ei-kristillinen tausta. Kuka Jeesus itse sanoi olevansa? Mitä tämä merkitsee meille? Haluan tällä viikolla nostaa tekstistä näitä näkökulmia esiin jo siitä riemusta, että pääsen jakamaan oppimaani!
Tänään Vanhan testamentin luvussa meille esitellään Jaakob ja Eesau. Heidän tarinansa alkaa hieman erikoisesti, kun Jumala kertoo valinneensa Jaakobin jo ennen poikien syntymää, “ennen kuin he olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa” (Room. 9:11). Myöhemmin käy ilmi, ettei kumpikaan veljeksistä olisi omalla toiminnallaan ansainnut paikkaansa. Roomalaiskirjeessä paikkaa kommentoidaan näin:
Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: »Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.» Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: »Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Room. 9:12-16)
Viimeisinä päivinään ennen ristiinnaulitsemista Jeesus asettaa häntä haastaneille kuulijoille kysymyksen, jonka jälkeen (Matteuksen mukaan) kukaan ei uskaltanut kysyä häneltä enää mitään: kuinka Messias voi olla sekä Daavidin poika, että Daavidin herra?
Jeesus lainaa tässä psalmia 110, Kuninkaan kruunajaispsalmia. Paikka on merkittävä ja aikansa juutalaisille merkillinen, sillä siinä jollekulle annetaan paikka itse Jumalan vierestä, jakamassa hänen valtansa. Tämä on yksi niistä kohdista, jotka todistavat Jeesuksen, Messiaan jumaluudesta. Hän ei ollut vain opettaja, profeetta tai erityisen hyvä ihminen. Se on ollut jo ihan ensimmäisille kristityille keskeinen juttu, sillä kyseinen paikka on uuden testamentin viitatuin psalmi.
Rakas Jeesus, kiitos, että olet tullut kutsumaan meitä, et meidän hyvien tai pahojen tekojemme tähden, vaan koska sinä olet hyvä. Kiitos, että tahdoit tulla meitä varten, meidän luoksemme, vaikka sinulla on paikkasi kaikkein korkeimmalla valtaistuimella. Auta meitä nojaamaan tänäänkin täydellä painolla sinun hyvyyteesi ja armoosi.
Ada