Kyllä oli ihmeellistä lukea ja vaikea ymmärtää, miten Hiskian pojasta tuli tällainen “pahis”. Kaikki näytti aluksi menevän kuninkaalta pieleen. Ennemminkin tuli mieleen, että eikös VT:ssä kerrota isien hyvien tekojen siunausten siirtymistä sukupolvelta toiselle eikä vaan pahojen tekojen kostamisesta seuraavalle polvelle. Eikö nyt olisi voinut olla taas sen siunauksen vuoro?
“Manasse oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoja iljettäviä tekoja kuin kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä” (1-2).
“Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat, niin että he tekivät pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä” (9).
Sitä ovat varmaan muutkin pohdiskelleet, miten näin kävi. Ikänsä perusteella ei hänellä liene ollut paljon sanottavaa, vaan muut hovin henkilöt oikeasti toimivat neuvonantajina ja hallitsijoina. Oliko Hiskia ollut liian tiukkis ja nuoren kapina sai aikaan totaalisen vastareaktion isän arvoja ja moraalia kohtaan? Psykologiassa puhutaan myös ylisukupolvisesta traumasta, jotka voivat toimia joko turvana tai raskaana taakkana.
Mutta onneksi Jumala oli laupias ja armahtavainen puuttuen asiaan puhuttelemalla Manassea sillä tavalla, että hän ymmärsi katua ja tehdä parannusta. Niin Manasse sai hallita hyvänä hallitsijana vielä monta vuotta. “Ahdingossaan Manasse koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja nöyrtyi isiensä Jumalan edessä. Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä. Hän kuuli Manassen rukouksen ja johdatti hänet takaisin valtaistuimelle Jerusalemiin. Silloin Manasse ymmärsi, että Herra on Jumala” (12-13).
Tämä armahduksen jälkeen ”tuhlaajapojan” elämässä alkoi uusi suunta joka näkyi hyvinä tekoina. “Hän poisti Herran temppelistä epäjumalat ja sinne teettämänsä patsaan sekä hävitti kaikki alttarit, jotka oli pystyttänyt temppelivuorelle ja muualle Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle. 16Hän kunnosti Herran alttarin, uhrasi sillä yhteysuhreja ja kiitosuhreja ja käski Juudan kansan palvella Herraa, Israelin Jumalaa” (15-16).
Amon, Manassen poika, oli kuninkaana vain kaksi vuotta. Hänestä voinee sanoa, että hän sai sitä mitä tilasi tai kuten ennen sanottiin syy-seuraussuhteesta, että sitä niittää mitä kylvää.
Ollaan juuri täällä Välimeren rannalla ja eilen saimme nauttia kauniista merimaisemista, luonnonpuiston kauneudesta ja turkoosin värisessä meressä uimisesta saaristoristeilyllä. Paavali varmaan oli käynyt täälläkin, koska monen kukkulan päälle oli pystytetty risti ;).
Paavali ei vaarallisella työ/merimatkallaan saanut luonnon kauneutta katsella, vaan syysmyrsky piti laivoja otteessaan. Merimatka kesti pari viikkoa, ja päättyi haaksirikkoon Maltalle.
Paavali kulkee Jumalan johdatuksessa ja saa palvella Jumalaa laivan todellisena johtajana ja matkalaisten henkisenä ja hengellisenä johtajana, vaikka laivalla oli kapteeni ja sadanpäämies. Hän antoi ennakkovaroituksen vaarallisesta matkasta, jota ei kuitenkaan kuunneltu. Sen jälkeen hän rohkaisi pelokasta miehistöä kertoen yöllisestä kohtaamisesta ja Jumalan lupauksesta: “Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.’ Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.( 24-25). Kuulosti siis siltä, ettei Paavalin takia yksikään 276 laivalla olijasta hukkunut. Niin evankeliumi saapui Paavalin myötä myös Maltalle, josta löytyy monia muistomerkkejä ja paikkoja, jotka on nimetty Paavalin mukaan.
Juha