Paavali houkuttelee korittilaisia osallistumaan rahakeräykseen niin monipuolisin ja vetoavin sanankääntein, että se tuntuu menevän jo melkein manipuloinnin puolelle. Huomionarvoista on, että Paavali ei kerää rahaa itselleen, vaan Jerusalemin köyhälle seurakunnalle. Hänen tavastaan kirjoittaa näkee, että hän pitää keräystä ja korintilaisten osallistumista siihen todella tärkeänä. Sitten hän kuitenkn muistuttaa, että ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7) Paavali voi kyllä perustella antamisen tärkeyttä ja merkitystä, mutta hän ei halua, että korinttilaiset antavat ulkoisesta motivaatiosta eli siksi, että hän käskee tai tulee tyytyväiseksi. Antamiseen tulee olla sisäinen motivaatio.
Paavali muistuttaa, että antamiseen liittyy myös palkinto. Jumala pitää meistäkin huolen silloin, kun annamme. Jumala antaa runsaasti lahjoja, että meillä on kaikkea mitä tarvitsemme ja että voimme tehdä runsaasti kaikkea hyvää.
Antamisen seurauksena Jerusalemin pyhien tarpeet täyttyvät. Samalla se synnyttää kiitosta ja ylistystä Jumalaa kohtaan. Sillä, että Jumala saa yhä runsaamman kiitoksen ja ylistyksen, on itseisarvo.
Antamisen seurauksena vaikuttaa syntyvän myös seurakuntien välinen side, joka vaikuttaa esirukousta ja ikävöimistä. Itsekin huomaan että siihen työntekijään tai työhön, johon olen antanut tai jonka puolesta olen rukoillut, syntyy erityinen suhde. Antamisen kautta olen läheisemmällä tavalla työssä mukana ja osallinen siitä.
Kaiken pohjalla on, että Jumala on äärimmäisen antelias monella tavalla. Hän antoi ainoan Poikansa kuolemaan ristillä, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja pääsisimme Jumalan yhteyteen. Hän on esimerkkimme antamisessa.
Topi