Kapina Moosesta ja Aaronia vastaan on huipussaan. ”Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin.” Se oli kapinoivan kansan johtopäätös ja suunnitelma. (4). Joosualla ja Kaalebilla oli vahva todistus luvatusta maasta, erilainen kuin muilla vakoojilla. Heillä oli uskon silmät yli sen, mitä siellä oli nähtävissä. Kaalebin ja Joosuan todistuksen tähden kansa uhkasi kivittää heidät, mutta Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa niin, että kaikki sen näkivät. Lopputuloksena kapinastaan kansa joutui tekemään U-käännöksen, luvattuun maahan ei päästykään.
Uskon asenne, uskon silmät. Miten onkaan omien silmien ja omien aivojen johtopäätökset niin usein lyhytnäköiset ja Jumalan mahdollisuudet unohtuvat. Mitä voisimme tänään nähdä uskon silmillä, missä asioissa nähdä Jumalan mahdollisuus. Mitkä jättiläiset ja uhkakuvat ovat sittenkin kuin suupala (9).
Tämä on UT:n yksi tutuimmista luvuista. UT20 -versiossakin otsikoidaan tämän luvun yhtä osaa tuhlaajapoika -otsikolla. Otsikko on siis uusimmassakin käännöksessä vinoutunut. Toistan itseäni näissä kommentoinneissa, silti totean taas, että kukaan tässä kertomuksessa ei kutsu nuorempaa poikaa tuhlaajapojaksi. Ainoastaan Raamatun otsikoijat ovat ottaneet kyseisen termin käyttöön. Jos tässä vertauksessa joku tuhlaa, se on isä. Hän tuhlaa omaisuuttaan poikiinsa jakamalla perintöä etukäteen, tuhlaa omaa kunniaansa juostessaan, aikaansa, armoaan ja anteliaasti omaisuuttaan juhlimiseen.
Mekin olemme jo nyt perillisiä, elämme iankaikkisuutta (perintöämme) jo nyt täällä ajassa. Meillä on oikeus Jeesuksen tähden käyttää hänen nimeään. Meitä ei nimitellä Jumalan valtakunnan periaatteissa tekojemme, syntisyytemme mukaan, olemme Isän lapsia teoistamme huolimatta. Näin identiteetti rakentuu uskon mukaan ja omanarvon tunto Jeesuksen mittapuulla. Katse saa nousta ylös.
Pirkko