Psalmeja lukiessa muistutan usein itseäni siitä, että nämä ovat laulujen sanoituksia. Se unohtuu herkästi, sillä tämäkään virsi ei ensi lukemalta muistuta yhtäkään virttä tai laulua, jota olen laulanut. Onkohan kukaan osannut laulaa tätä virttä ulkomuistista? Tässä kuvataan Jumalan ja Israelin kansan yhteisiä vaiheita. Laulu muistuttaa kuulijoita siitä, mitä hyvää Jumala on tehnyt, mutta myös siitä mitä seurauksia oli, kun kansa ei kuunnellut Jumalaa. Ydinajatuksena on, että kuulijoiden tulisi olla uskollisia Jumalalle, muistaa Jumalan teot, opettaa niitä lapsilleen ja noudattaa hänen tahtoaan. Tästä näkökulmasta huomaankin, että meidän lauluissamme on samaa. Laulamme Jumalan teoista meidän puolestamme, eli kuinka Jeesus tuli ihmiseksi, kärsi ja kuoli sovittaen meidän syntimme, ylösnousi ja hallitsee.
Tapahtumat, joita Asaf virressä kertaa, vahvistavat uskoamme Herraan. Jumala todella hallitsee jopa kansojen kohtaloita. Kohtaamispaikkaan liittyen voimme myös muistella Jumalan tekoja. Mika on kirjoittanut Kohtaamispaikan historiasta, jonka voimme lukea yhteisömme nettisivuilta. Samoin voimme kukin muistella omaa elämää ja kuinka Jumala on kohdannut ja vaikuttanut. Pidetään katse Jumalassa. Siinä mitä hän on tehnyt, mitä hän tekee nyt ja mitä vielä on edessä.
Tässä luvussa ihmisten luonne koettelee Jeesusta. Jeesus turhautuu opetuslasten murehtiessa ruokaa yhä uudelleen. Samoin fariseusten vaatimat merkit turhauttavat Jeesusta. He eivät usko, vaikka merkkejä on näkyvillä koko ajan. Haasteista huolimatta Jeesus jatkaa työtään. Hän parantaa sokean, mikä jo sinänsä olisi merkki, mutta pyytää ettei mies kerro parantumisestaan. Jeesus ei tullut tekemään ihmeitä ja temppuja ihmisten ällisteltäväksi, vaan odotti, että hänen seuraajansa luottaisivat kokonaisvaltaisesti Jumalaan. Kerta toisensa jälkeen Jeesus pettyy, kunnes Pietari tunnustaa Jeesuksen messiaaksi. Pietari on ymmärtänyt jotain suurta ja merkittävää. Se ei kuitenkaan muuta edes Pietarin näkökulmaa pitkäksi aikaa, vaan Pietarin inhimillisyys näkyy jo parin jakeen kuluttua, kun hän toimii saatanan välikappaleena vastustaen Jeesuksen tehtävää.
On lohduttavaa, että myös opetuslapset olivat heikkoja, kuten mekin olemme. Uskomme kyllä Jeesukseen, mutta arjessa kuitenkin murehdimme. Synneistä puhuessa unohdamme usein nämä mielen synnit, kuten vaikeus luottaa, murehtiminen, pelko ja epäileminen. Jeesus kutsuu meitä luottamaan häneen koko sydämestä. Opetuslasten kohdalla luottaminen olisi ollut sitä, etteivät he murehtineet ruuasta, vaan keskittyivät kutsumukseen. Meidän kohdallamme kyse voi olla terveydestä, ihmissuhteista, työpaikasta, taloudesta jne. Opetuslapset kelpasivat Jumalan käyttöön ja heidän kauttaan Jumala muutti historiaa. Sama työ jatkuu edelleen. Jeesus ei lupaa taloudellista menestystä, mutta hän lupaa olla kanssamme. Silloin ei tarvitse pelätä!
Siunausta päivääsi,
Anna