Tekijä: Anna

1. Sam. 11

Saul oli Jumalan valitsema kuningas. Samuel oli jo kahdesti voidellut hänet kuninkaaksi, kerran yksityisesti ja kerran julkisesti. Tässä luvussa kuninkuus vielä vahvistettiin sen jälkeen, kun Saul oli toiminut asemansa mukaisesti.

Minussa Saul herättää ristiriitaisia tunteita, koska olen lukenut, kuinka hän myöhemmin kohtelee Daavidia, eikä noudata Jumalan tahtoa. Tässä Saul kuitenkin on oikealla tiellä. Hän on jo aiemmin täyttynyt Hengellä ja nyt jälleen täyttyy Herran hengellä, kokee vihaa vääryyden edessä ja ryhtyy toimiin. Kansa seuraa häntä ja kuninkaiden aikakausi Israelissa saa alkunsa. 

Tämä Saulin kokemus laittaa miettimään Jumalan johdatusta ja kuuliaisuutta. Jumalan tahto ei tapahdu automaattisesti. Saulin osalta ei riittänyt, että hänet voideltiin kuninkaaksi, vaan vasta, kun hän toimi kuninkaan tavoin, hänen kuninkuutensa vahvistettiin. Itseä tämä koskee pienissä asioissa. Olen usein kokenut, kuinka Jumalan siunaus ja hänen antama viisaus tilanteeseen tulevat vasta, jos olen kuuliainen ja toimin. Monesti koen, etten ole valmis johonkin, mutta onneksi asiat eivät ole kiinni minusta, vaan Jumalasta. 

1. Tess. 1

Myös Tessalonikalaiset täyttyivät Hengellä ja seurasivat Jumalaa. Heidän uskonsa sai heidät toimimaan ja sana kulkeutui laajalle heidän ahdingostaan huolimatta. On merkille pantavaa, kuinka tässä luvussa lempeästi sanotaan pelkkää hyvää Tessalonikalaisista.

Ketä Tessalonikalaiset olivat? Kyse on nykyisen Kreikan kaupungista, joka tuohon aikaan oli keskeinen satamakaupunki. (Nyt satama on mataloitunut, eikä kaupunki enää ole meren äärellä.) Tessalonika sijaitsi keskeisen kulkuväylän Via Ignatian varrella ja siellä oli tärkeä rahapaja, eli se oli myös tärkeä talouskeskus. Siis keskeinen kaupunki. Hyvää kontekstia Paavalin näkökulmaan saa, jos lukee Apostolien tekojen lukuja 16 ja 17. Paavali oli kumppaneineen aikonut evankelioida Aasiassa, mutta Pyhän Hengen estäessä sen, he siirtyivät unen johdattamina ”pakanallisen” Euroopan puolelle. Siellä he joutuivat pian vankilaan, josta jatkoivat Tessalonikaan. Tessalonikassa monia kääntyi seuraamaan Jeesusta, mikä nostatti mellakan ja Paavali seuralaisineen joutui lähtemään. Seurakunta syntyi siis varsin vihamieliseen ympäristöön. Tästä kirjeestä kuulee, kuinka Paavali seuralaisineen iloitsee siitä, että seurakunta on kestänyt paineen keskellä. He ovat oikealla tiellä!

Kunpa mekin pysyisimme Jeesuksen yhteydessä kaiken paineen ja kiusausten keskellä. Herra anna meille viisautta seurata sinua ja olla kuuliaisia sinulle. Täytä meitä Pyhällä hengellä.

Anna

5. Moos. 33

Jokainen haluaa ennen kuolemaansa tehdä jotain merkittävää. Mooses valitsee siunata kansan. Intouduin tutkimaan siunauksia ja varmistamaan, ovathan kaikki heimot mukana. Silmiini pisti Ruubenin heimon ”siunaus” jossa ei luvattu paljoa, sekä Simeonin heimon puuttuminen. 1.Mooseksen kirjan luvun 49 alusta löytyi vastaukset. Siellä Jaakob siunaa poikansa. Tekojensa seurauksena Ruuben ei säilytä sijaansa esikoisena ja Simeon ja Leevi sirotellaan muiden heimojen joukkoon. (Simeonin heimo sai kyllä siunauksen puutteesta huolimatta oman alueen Juudan heimon alueen sisältä, mutta myöhemmin sulautuivat heidän joukkoon.) Toisin kuin Simeon, Leevi sai paikan sukujen joukossa oltuaan uskollinen.

Näissä luvuissa esiin nouseva sanan ja erityisesti siunauksen voima tuntuu suorastaan epätodelliselta. On hämmästyttävää, kuinka todellisuus seuraa sanoja. Jos tutkii Raamatun siunauksia ja kirouksia, näkee kuinka ne toteutuvat. Ei suhtauduta kevyesti Raamatun lupauksiin siunauksista, sillä ne ovat todellisia! 

1 Kor. 3

Paavali on turhautunut Korinttolaisten toimintaan. He eivät elä niinkuin ihmiset, joita johdattaa Henki. Päinvastoin he kiistelevät opista – ihan turhaan.

Paavali puhuu siitä, kuinka meidät on kutsuttu rakentamaan kestävälle pohjalle. Kukin rakentaa tavallaan. Minua puhuttelee lausahdus ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun”. Välillä kun keskitymme siihen, ettemme voi omassa voimassa saada asioita aikaiseksi, unohdamme, että meillä silti on tehtävä. Paavali ei sano ”Minä istuin ja Apollos katseli”. He tekivät kumpikin työtä omalla paikallaan, sen sijaan että olisivat vain seuranneet, mitä Jumala saa aikaan. Samaan Paavali kutsuu Korinttolaisia ja meitäkin. Me olemme Jumalan työtovereita. Iloitaan siitä.

Anna

5. Moos. 32

Mooseksen laulu oli hyvä tapa välittää tietoa. Itse tiedän laulun ja runon voiman mm. siitä, kuinka edelleen osaan sijamuodot. Kun kerran oppii laulun kunnolla, sen sanomaan on helppoa palata. 

Koska lauluun oli kerätty tärkein sanoma Israelilaisille, päätin jaotella laulun aiheiden mukaan ja katsoa, mitä voisimme oppia siitä.

1. Laulua alkaa Jumalan kuvauksella. Se on edelleen yhtä totta. On tärkeää muistaa millainen Jumalamme on. Hän on täydellinen, oikeamielinen ja uskollinen. Tämä on kaikkein tärkeintä ja sillä on aina hyvä aloittaa!
2. Seuraavaksi kuvaillaan Israelin kansaa, jonka Jumala valitsi ja jota hoivasi. Tärkeintä on yhteys Jumalaan. Sama pätee meihin jokaiseen ja seurakuntiimme. Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä.
3. Seuraava osuus on haastavampi. Israel hylkäsi Jumalan, toimi Jumalan tahtoa vastaan ja lopulta Jumala hylkäsi Israelin. Minulle se nostaa mieleen Roomalaiskirjeen 8.luvun loppuosan. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalasta. Kuitenkin voimme itse lähteä hänen luotaan. Jumala antaa valinnan vapauden, mutta valinnoilla on seurauksia.
4. Laulun lopussa kerrotaan, kuinka Jumala kutsuu kansaansa palaamaan yhteyteensä. He näkevät virheensä ja palaavat Herran luokse. Samalla Jumala kostaa kansan vihollisille. Tämä muistuttaa minua siitä, että kaikille tarjotaan edelleen parannuksen mahdollisuutta. Jeesuksen sovitustyö on suurin kutsu Jumalan yhteyteen, joka on tarjolla kaikille. Kostoa mietin siitä näkökulmasta, että enpä haluaisi joutua Jumalan koston kohteeksi. Harkitsen tarkkaan, ketä vastaan asetun. Se on aika itsestään selvääkin, sillä kristinusko on rauhanomaista, eikä Jumala ei kutsu meitä taistelemaan uskon puolesta, niin kuin vaikka muslimit tekevät. 

1 Kor. 2

Minua puhuttelee tässä luvussa puhe Jumalan Hengestä. Meissä vaikuttava Pyhä Henki tekee mahdolliseksi tuntea Jumalan. Samoin se mahdollistaa hengellisten asioiden ymmärtämisen. Muille ne ovat hulluutta. 

Itse olin 19 vuotias kun aloin kokonaan seurata Jeesusta. Siihen asti halusin itse hallita elämääni ja päättää missä asioissa Jumala voi olla mukana. Luulin, että päätöksestä seuraisi pieniä muutoksia ajankäyttöön. Niin ei ollut, vaan kaikki meni uusiksi. Koko maailmankatsomukseni muuttui. Yhtäkkiä asioissa oli järkeä ja sain sisimpääni rauhan. Tajusin, ettei kaikki olekaan suhteellista, vaan on olemassa totuus. Samat asiat, jotka aiemmin kuulostivat kummallisilta, olivatkin järkeviä. Sitä ei voi sanoin kuvailla. 

Meillä on sanoma, joka kuulostaa muille käsittämättömältä. Siinä on kuitenkin valtava voima.

Anna