Tekijä: Anna

2. Kun. 14

”Herra oli nähnyt Israelin kurjaakin kurjemman tilan, sen, ettei ollut jäljellä ketään, ei ylhäistä eikä alhaista, josta olisi ollut maan pelastajaksi. Mutta Herra ei vielä ollut ilmoittanut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän antoi Jerobeamin, Joasin pojan, pelastaa kansan.” Nämä sanat jakeista 26-27 puhuttelivat minua. Tässä on katsottu kansan vaiheita Jumalan näkökulmasta. Jumala käyttää johtajaa, joka ei seuraa häntä. On surullista lukea valitun kansan vaiheista, kuinka he usein kääntyivät kansana pois Jumalasta. Vanhassa käännöksessä sanotaan, ettei ollut auttajaa, uudessa puhutaan pelastajasta. Kumpikin sanamuoto nostaa mieleen Jeesuksen. Hän on todellinen pelastaja kaikille kansoille.

Ilm. 4 

Tämä kuvaus taivaallisesta Jumalan palvonnasta on minusta hämmentävä. Toisaalta valtaistuin, kirkkaus, salamointi, jalokivet yms. tuovat esille Jumalan valtavuuden. Toisaalta kuvaus on todella vierasta minulle. Nykypäivänä ei ole edes hallitsijoita, joilla olisi valta tehdä itse päätöksiä. Sellaista ei todellakaan voi tavata valtaistuinsalissa vastaanottamassa alamaisia. Se kuitenkin käy kuvauksesta selväksi, että Hän hallitsee taivaassa ja maan päällä ja Hänelle kuuluu ylistys ja kunnia. Mitä tämä merkitsee meille? Meillä on etuoikeus seurata voimallista Jumalaa. Hänen armostaan saamme elää Hänen yhteydessään ja toivon mukaan tuoda hänelle kunniaa elämällämme.

Anna

2. Kun. 13

Nyt palataan takaisin Israelin, eli pohjoisvaltion kuninkaiden pariin. Joahas ei ollut Jumalalle kuuliainen kuningas, ei myöskään hänen poikansa Joas. Luvussa kuitenkin kerrotaan Elisan ja Joasin tapaamisesta. Joas nöyrtyi Elisan edessä ja Jumala siunasi häntä sotilasvoitoilla. Hän ei kuitenkaan iskenyt lattiian kiinni riittävän montaa nuolta ja niin voitto ei jää pitkäaikaiseksi. Tämän kohtaamisen jälkeen luvussa kerrotaan, kuinka Elisan sanat toteutuivat ja Joas sai kolme suurta voittoa Syyrian kuningasta vastaan.

Minun on vaikea ymmärtää näiden symbolisten eleiden vaikutusta tuleviin tapahtumiin. Se kuitenkin jää selväksi, että asiat ovat Jumalan käsissä. Sama asia näkyy myös ilmestyskirjassa. Maan päällä tapahtuvat asiat heijastavat osittain taivaan tapahtumia. Taistelut käydään niin, että emme näe niitä, mutta seuraukset näkyvät kyllä. Voimme vaikuttaa asioihin vetoamalla Jumalaan. Joas itki ja Jumala kuuli häntä. Kun me rukoilemme, Jeesus kuulee meitä ja on puolellamme. Meillä on mahdollisuus olla vaikuttajia, käytetään se.

Ilm. 3 

Jos Raamatussa toistetaan jotain asiaa, se on erityisen tärkeä. Sellaisen asian äärelle kannattaa pysähtyä.

”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” 

Tämä lause toistetaan yhteensä seitsemän kertaa, eli jokaisen kirjeen lopulla. Tässä puhutaan hengellisestä kuulemisesta. Voimme jokainen valita kuuntelemmeko Pyhää Henkeä. Tämä on kutsu olla avoin ja halukas kuuntelemaan. Raamatussa kuuleminen on usein synonyymi tottelemiselle. Tässä meitä kutsutaan toimimaan sanan mukaan. Tämä kehotus korostaa sitä, että Pyhä Henki puhuu edelleen seurakunnille ja meidän tehtävä on etsiä hänen tahtoaan sekä yhteisönä, että yksittäin.

Nämä sanat ovat yhtä ajankohtaisia meille tänä päivänä, kuin ne olivat saajilleen kirjoitushetkellä. Siis kuunnellaan ja kuullaan.

Anna

2. Kun. 12

Kuninkaiden kirjan lukeminen on hämmentävää. Tässäkin luvussa kuninkaan koko hallitusaika on tiivistettynä yhteen lukuun. Punaisena lankana on, kuinka Joas toimi suhteessa Herraan. Joas teki oikein. Virheelle, eli uhrikukkuloiden käytölle uhrataan yksi lause, mutta temppelin kunnostuksesta Joasin hyvänä työnä  kerrotaan pidemmin. Samalla lailla meidän tulisi keskittää huomio siihen, mitä hyvää ihmiset ympärillämme saavat aikaan.

Joas oli sitkeä ja kärsivällinen. Hän antoi papeille aikaa korjaustöiden aloittamiseen, mutta kun se ei toiminut, hän ei jakanutkaan rangaistuksia, vaan kehitti uuden ratkaisun. Aika hyvä esikuva siitä, kuinka luodaan pysyvää muutosta. 

Ilm. 2 

Minua puhutteli kirje Efeson seurakunnalle. Jeesus keskittyy hyvään, mutta kertoo suoraan myös sen, mistä ei pidä. Itsekin tunnistan, että rakkauteni Jumalaan on hiljalleen hiipunut ja tilalle on astunut periaatteet, uskollisuus ja kestävyys. Nämä ovat sinänsä hyviä, mutta eivät korvaa rakkautta. Pysähdyinkin ajatuksella sen äärelle, mitä asialle pitäisi tehdä. Ohje on simppeli: ”Käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja”. Ei kehotettu pumppaamaan itsestä tunteita, vaan riittää, että tiedostaa tilanteen ja pyrkii palaamaan niihin tekoihin, mitkä itsellä on olleet seurausta Jumalan rakastamisesta. Se voi olla syntien tunnustamista ja armon vastaanottamista, rukousta, sanan lukemista, palvelutehtävä/ kutsumus, asenne lähimmäisiä kohtaan jne. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla Jumalan seuraaja, vaan kullakin meistä on oma paikkamme. Avioliittoni alkumetreillä kuulin hyvää opetusta rakkaudesta avioliitossa. Avioliiton ”junassa” tahdon tulisi olla veturi ja tunteet seuraavat sitä vaunuina. Jos tunne vetäisi avioliiton junaa, se ei pääsisi pitkälle, eikä liitto kestäisi. Kun sen sijaan tahto (eli oma valinta sitoutua) ohjaa toimintaa, teen rakkauden tekoja ja sen seurauksena tunteet säilyvät ja syttyvät tarvittaessa uudelleen. Sama pätee Jumalaan. Kun toimin vilpittömästi niin kuin rakastaisin, myös tunne syttyy takaisin.

Muista kirjeistä mainitsen vielä Pergamonin. Raamatussa kerrotaan, että Saatana syöstiin alas taivaasta (Luuk. 10:18). Hän on siis maan päällä. Ilmestyskirjaa kirjoitettaessa hän asui Pergamonissa. Hän ei ole kaikkialla läsnä, kuten Jumala, vaan hän on langennut enkeli, joka on sidottu aikaan ja paikkaan. Jumala on valtavan paljon häntä voimallisempi. Tässä on lupaus; kun vastustamme kiusaukset, meille on luvassa hyvää. Kirjeiden ydin on selkeä. Jeesus voittaa ja hänen kanssaan voittajia ovat ne, jotka pysyvät hänen ominaan.

Anna