Tekijä: Anna

1. Sam. 15

Saul saa mahdollisuuden totella Herraa, kun Samuel antaa hänelle sanoman Jumalalta. Saul ei ole kuuliainen, vaan toimii mieluummin oman ymmärryksensä, kuin Jumalan käskyn mukaan. Seuraa tunnettu repliikki: ”Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.” Seurauksena Saul menettää kuninkuutensa. Aivan kuten kuninkaaksi voitelussa, myös kuninkuuden menettämisessä tarvittiin useampi vahvistus. Saulin kohtalo on nyt selvä. Samuel kuitenkin palaa Saulin kanssa ja teloittaa henkiin jätetyn viholliskuninkaan. Tämä jää kuitenkin viimeiseksi kerraksi kun Saul ja Samuel kohtaavat.

Tunnistan itsessäni Saulin piirteitä. Minulla on kiusaus käydä kauppaa Jumalan kanssa. Vaikka koen hänen kehottavan johonkin, en aina tee niin, vaan saatan perustella järkisyillä omaa ratkaisuani. On helppo keksiä syy, miksi oma tapani palvelee Jumalaa paremmin. Herra auta meitä olemaan kuuliaisia sinulle ja sanallesi!

1. Tess. 5

Loppukehotuksissa on paljon asiaa, joka puhuu puolestaan. Nämä kehotukset ohjaavat kuuliaisuuteen, jota Samuelkin Saulille korosti. Ne ohjaavat myös pyhittymiseen. Minua näistä kehotuksista puhuttelee erityisesti sanat: Älkää sammuttako Henkeä. Meihin on annettu Pyhä Henki, mutta se ei vaikuta meissä pakolla. Voimme itse vaikuttaa siihen, minten Pyhä Henki toimii meissä ja meidän kauttamme. Iloitsen siitä, että olen löytänyt tieni Kohtaamispaikkaan, jossa Jumalan kuunteleminen on arkinen osa seurakunnan elämää. Jatketaan tällä tiellä!

Anna

1. Sam. 14

Tämä ja tätä seuraavat luvut ovat yksi lempiosioistani Raamatussa. Näistä tapahtumista lukeminen nostaa mielialaani ja lisää luottamustani Herraan. On ilo päästä kommentoimaan näitä!

On huikeaa, kuinka Joonatan luotti Herraan: ”Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin.” Joonatan oli jo käynnistänyt sodan hyökkäämällä etuvartion kimppuun ja tilanne oli toivoton, mutta se ei hidastanut häntä. Tälläkään kertaa Joonatan ei uskoutunut suunnitelmistaan isälleen, vaan toimi niin kuin näki hyväksi. Aseenkantajan kanssa Joonatan ”kynti” filistealaisten etuvartion läpi niin, että pakokauhu valtasi koko filistealaisten leirin. Muutos filistealaisten käytöksessä oli niin iso, että Saulin tähystäjät havaitsivat sen ja Saulin joukot hyödynsivät tilanteen hyökkäämällä. Loppu on historiaa ja altavastaaja voitti taistelun. Saulilla oli mahdollisuus suureen voittoon, mutta tapahtumasarja, josta käytän nyt nimeä hunajaspektaakkeli, esti sen.

Hunajaspektaakkeli on erikoinen. Vaikea sanoa, kuka teki oikein ja kuka väärin. Ehkä sen opetus onkin, että vannominen on vaarallista. Jumala ottaa todesta mitä sanomme ja pitää siitä kiinni. On syytä miettiä kustannuksia, ennen kuin lupaa mitään.

1. Tess. 4

Paavali kirjoittaa Tessalonikalaisille siitä että he voivat pyrkiä yhä parempaan eläessään Jumalan seuraajina. Tästä kuulee opetusta aika harvoin. Kilvoittelu, pyhittyminen ja hyveet kuuluvat samaan kategoriaan. On tärkeää ymmärtää, että pelastumme yksin armosta. Välillä yritän kuitenkin herätellä itseänikin siihen, että meidät on kutsuttu pyhään elämään. Siihen suuntaan on aina paljon kasvunvaraa ja sellainen on antoisaa elämää, jossa saa vapautuu itseä sitovista asioista aitoon vapauteen.

Heti perään Paavali kirjoittaa ikuisuuden näkökulmasta. Voimme rohkaista toisiamme muistuttamalla taivaasta ja pelastuksesta. Kuulin väitteen, että historian aikana eniten yhteiskunnallisesti vaikutusta tehneet henkilöt, eli ne jotka ovat kehittäneet terveydenhuoltoa tai edistäneet hyvinvointia maailmassa, ovat olleet niitä, jotka ovat suunnanneet huomionsa taivaaseen eli kuoleman jälkeiseen elämään. Tämä käy järkeen. Minun ei tarvitse ajaa omaa etuani, jos tiedän Jumalan ajavan sitä. Tämä on kuitenkin helpompaa sanoa, kuin elää todeksi. Siksi Paavali kai kehottikin koko seurakuntaa yhdessä pyrkimään yhä parempaan.

Anna

1. Sam. 13

Minua häiritsi luvun alun hankala luettavuus ja erot vuoden 33/38 käännökseen ja päädyinkin lukemaan tämän luvun Raamattu kansalle käännöksestä: 1. Sam. 13 FINRK

Olen aina fanittanut Joonatania. Hänessä oli ainesta kuninkaaksi, mutta hän ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan oli kuuliainen Jumalalle. Tässä hän synnyttää omin päin sodan, josta sekä kunnia, että seuraamukset tulevat Saulille.

Saulin kiusaus ei ollut helppo. Saulin sotajoukosta oli jäljellä noin 600 miestä, joiden kanssa Saul odotti hyökkäystä armeijalta, jonka vahvuus oli arviolta puoli miljoonaa miestä ja joka oli hyvin varusteltu. Saul pelkäsi menettävänsä joukkonsa kokonaan ja siksi rikkoi Jumalan asettaman rajan. Seuraamus on suuri. Samuel kertoo Saulille, että tämän kuninkuus ei kestä. Samuel lähtee ja Saul joukkoineen jää mahdottomalla tavalla altavastaajiksi. Heillä ei ole miesvoimaa ja heidän aseensa ovat heikkoja pronssimiekkoja, jotka ovat kelvottomia taisteluun rautamiekkoja vastaan.

Minä jäin miettimään tässä kohden Jeesuksen sovitustyötä. Onneksi meillä on armo, sillä Jumalan käskyt eivät ole suuntaa antavia, vaan ehdottomia. Jos rikon yhtä, olen rikkonut koko lain. Saul rikkoi käskyä vastaan ja peli oli pelattu. Jumala oli jo valinnut Saulin tilalle toisen.

1. Tess. 3

Tessalonikalaiset ovat pysyneet lujasti Herran yhteydessä. He olivat ahtaalla, mutta kestäneet. Paavalin toivotus heille sopii meillekin tähän päivään:

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.”

Anna