Tekijä: Anna

2. Kun. 15

Tämä luku puhuu puolestaan. Toiset kieltävät Herran, toiset seuraavat häntä. Jumalan suunnitelma kulkee ihmeellisesti tapahtumien mukana, vaikka välillä vaikuttaa, kuin Jumala olisi hylännyt kansansa kokonaan. Herra on kuitenkin lähellä ja pitää sanansa, jos kansa tai hallitsija vain kääntyy hänen puoleensa.

Monta kertaa lukiessa tuli mieleen Raamatun historia -kurssieni opettajan harmitus siitä, että Israelin kuninkaiden historiasta ei ole säilynyt yhtään painosta!

Ilm. 5 

Yllätyin, kun ensimmäistä kertaa kuulin väitteen, että Jeesus on Raamatussa käytännössä ainoa henkilö, joka opettaa Helvetistä, viimeisestä tuomiosta tai kadotuksesta. Vasta tutkittuani Raamattua uskoin asian olevan niin. Tässä on mielestäni myös kohta, jossa Jeesus on tuomassa tuomion sanomaa. Tässä ilmestyskirjan luvussa kuvataan taivaallisia vaiheita, jotka johtavat siihen, että sinetit avataan. Käytännössä sinettien avaus tarkoittaa, että maan päällä käynnistyy suuria tapahtumia, kuten sotia, nälänhätää ja vitsauksia, siis lopunajan tapahtumia. Viimeisten vaiheiden käynnistymiseen siis tarvittiin Jeesusta. Vain Jeesuksella oli sellainen asema, että hän pystyi paljastamaan nämä tulevat tapahtumat. 

Meillä on ainutlaatuinen Jumala. Hän ei kiusaa ihmisiä korkeuksista käsin ja jätä meitä kärsimään. Sen sijaan hän on itse valmistanut meille pelastuksen, joka on kaikkien ulottuvilla. Jeesus itse luopui kaikesta tullakseen ihmiseksi ja kärsi meidän puolestamme.  Hän eli ihmisenä kuten mekin. Hän kärsi ja osoitti elämällään, kuinka on mahdollista elää oikein. Hän voitti kuoleman ja sai Isältä vallan. Hän on siis ainoa, joka täyttää kaikki vaatimukset. Hän on myös kanssamme ikuisesti, eikä jätä meitä koskaan yksin.

”Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.” Jumala on puolellamme, siis ylistetään häntä!

Anna

2. Kun. 14

”Herra oli nähnyt Israelin kurjaakin kurjemman tilan, sen, ettei ollut jäljellä ketään, ei ylhäistä eikä alhaista, josta olisi ollut maan pelastajaksi. Mutta Herra ei vielä ollut ilmoittanut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän antoi Jerobeamin, Joasin pojan, pelastaa kansan.” Nämä sanat jakeista 26-27 puhuttelivat minua. Tässä on katsottu kansan vaiheita Jumalan näkökulmasta. Jumala käyttää johtajaa, joka ei seuraa häntä. On surullista lukea valitun kansan vaiheista, kuinka he usein kääntyivät kansana pois Jumalasta. Vanhassa käännöksessä sanotaan, ettei ollut auttajaa, uudessa puhutaan pelastajasta. Kumpikin sanamuoto nostaa mieleen Jeesuksen. Hän on todellinen pelastaja kaikille kansoille.

Ilm. 4 

Tämä kuvaus taivaallisesta Jumalan palvonnasta on minusta hämmentävä. Toisaalta valtaistuin, kirkkaus, salamointi, jalokivet yms. tuovat esille Jumalan valtavuuden. Toisaalta kuvaus on todella vierasta minulle. Nykypäivänä ei ole edes hallitsijoita, joilla olisi valta tehdä itse päätöksiä. Sellaista ei todellakaan voi tavata valtaistuinsalissa vastaanottamassa alamaisia. Se kuitenkin käy kuvauksesta selväksi, että Hän hallitsee taivaassa ja maan päällä ja Hänelle kuuluu ylistys ja kunnia. Mitä tämä merkitsee meille? Meillä on etuoikeus seurata voimallista Jumalaa. Hänen armostaan saamme elää Hänen yhteydessään ja toivon mukaan tuoda hänelle kunniaa elämällämme.

Anna

2. Kun. 13

Nyt palataan takaisin Israelin, eli pohjoisvaltion kuninkaiden pariin. Joahas ei ollut Jumalalle kuuliainen kuningas, ei myöskään hänen poikansa Joas. Luvussa kuitenkin kerrotaan Elisan ja Joasin tapaamisesta. Joas nöyrtyi Elisan edessä ja Jumala siunasi häntä sotilasvoitoilla. Hän ei kuitenkaan iskenyt lattiian kiinni riittävän montaa nuolta ja niin voitto ei jää pitkäaikaiseksi. Tämän kohtaamisen jälkeen luvussa kerrotaan, kuinka Elisan sanat toteutuivat ja Joas sai kolme suurta voittoa Syyrian kuningasta vastaan.

Minun on vaikea ymmärtää näiden symbolisten eleiden vaikutusta tuleviin tapahtumiin. Se kuitenkin jää selväksi, että asiat ovat Jumalan käsissä. Sama asia näkyy myös ilmestyskirjassa. Maan päällä tapahtuvat asiat heijastavat osittain taivaan tapahtumia. Taistelut käydään niin, että emme näe niitä, mutta seuraukset näkyvät kyllä. Voimme vaikuttaa asioihin vetoamalla Jumalaan. Joas itki ja Jumala kuuli häntä. Kun me rukoilemme, Jeesus kuulee meitä ja on puolellamme. Meillä on mahdollisuus olla vaikuttajia, käytetään se.

Ilm. 3 

Jos Raamatussa toistetaan jotain asiaa, se on erityisen tärkeä. Sellaisen asian äärelle kannattaa pysähtyä.

”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” 

Tämä lause toistetaan yhteensä seitsemän kertaa, eli jokaisen kirjeen lopulla. Tässä puhutaan hengellisestä kuulemisesta. Voimme jokainen valita kuuntelemmeko Pyhää Henkeä. Tämä on kutsu olla avoin ja halukas kuuntelemaan. Raamatussa kuuleminen on usein synonyymi tottelemiselle. Tässä meitä kutsutaan toimimaan sanan mukaan. Tämä kehotus korostaa sitä, että Pyhä Henki puhuu edelleen seurakunnille ja meidän tehtävä on etsiä hänen tahtoaan sekä yhteisönä, että yksittäin.

Nämä sanat ovat yhtä ajankohtaisia meille tänä päivänä, kuin ne olivat saajilleen kirjoitushetkellä. Siis kuunnellaan ja kuullaan.

Anna