Tekijä: Heikki

1. Kun. 11

No niin, tätähän minä pelkäsinkin Salomon kohdalla… Luulen, että Salomolle kävi kuten usein käy, eli muutos ei ollut yhtäkkinen vaan niin hidas ja vähittäinen, ettei Salomo pitänyt sitä riskinä. Jos tarkkaan lukee, Salomo ei olisi ylipäätään saanut edes ottaa vaimoja eri kansoista. Mutta ehkä kansainvälinen politiikka ja ajan tavat vaativat, tai sitten Salomo vain yksinkertaisesti halusi lisää naiskauneutta lähelleen – tai ei ainakaan vastustanut sitä kovin pontevasti.

Seuraavaksi vaimot ehkä kyselivät, saisivatko he palvella omia jumaliaan. Seuraavaksi sitten ehkä pyydettiin jo Salomoakin mukaan ja niin edelleen. Varmasti jossain vaiheessa Salomon päähän pälkähti, ettei tämä ole ehkä ihan fiksua, mutta sitten asiat vain tapahtuivat ja se siitä.

Sama kaava on nähty niin monta kertaa maailmanhistoriassa ja omassakin elämässä (mutta ei siitä nyt tässä sen enempää). Se, minkä itse olen oppinut, on että kiusaus täytyy vaan saada ammuttua alas heti siellä alussa, koska myöhemmin se on vaikeaa tai mahdotonta.

1. Piet. 3

Pietarillakin on avioliittoasiaa luvun alussa. Parista ensimmäisestä jakeesta huomataan, että se, mikä tapahtui Salomon kohdalla huonoon suuntaan, voi tapahtua myös toiseen suuntaan! Eli ellei puoliso tunne Jeesusta, ”käännyttämisyritykset” tuskin tuottavat tulosta, mutta elämäntavasta nousevaa todistusta on vaikea ohittaa. Sama pätee varmasti muihinkin ihmissuhteisiin: sukulaisiin, työkavereihin ja naapureihin. Harva meistä pääsee päivittäin evankeliumia kenellekään kertomaan, mutta ehkä voimme kuitenkin olla heijastamassa Jumalalta tulevaa valoa heidän elämäänsä.

Heikki

1. Kun. 10

Tässä luvussa käydään läpi Salomon rikkauksia. Omaisuus on varmasti ollut tuon ajan maailmassa massiivinen. Pelkästään kullasta saadut vuositulot olivat nykyrahassa toista miljardia euroa. Mitä satunnainen matkailija nykyään sanoisi Salomolle? ”Oletpa sattunut syntymään hyvään sukuun.” ”Oletpa tehnyt hyviä diilejä.” ”Oletpa fiksu.” Mitä Saban kuningatar sanoi? ”Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun niin, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Koska Herra rakastaa ikuisesti Israelia, hän on pannut sinut kuninkaaksi pitämään voimassa lakia ja oikeutta.” (jae 9)

Mitä tästä opimme? Kun jokin on hyvin, siitä on hyvä kiittää Jumalaa ihan ensimmäiseksi. Toiseksi, kyse ei ole omasta suorituksesta tai hyvästä tuurista, vaan kaiken takana on Jumala. Ja kolmanneksi, omaan kutsumukseen ja työhön on hyvä suhtautua vakavasti: jos Jumala on meidät johonkin paikkaan asettanut, homma on syytä hoitaa kunniakkaasti.

1. Piet. 2

On ilmeisesti hiukan epäselvää, mahtoiko Pietari tosiaan kirjoittaa nimissään olevat kirjeet, mutta nähtävästi kirjeiden sisältö ainakin sopii Pietarin suuhun, vaikka itse kirjoittaja olisi ollut joku muukin. Sikäli jae 13 (taipukaa keisarin alaisuuteen) on erityisen mielenkiintoinen, kun ajatellaan, että Pietari sai tiettävästi surmansa keisari Neron vainoissa 60-luvun alkupuolella. Kristittyjen kannalta sikäläinen hallinto oli siis suunnilleen huonoin mahdollinen, mutta Pietari ei kannustanut vallankumoukseen tai kansallistottelemattomuuteen.

Tätä taustaa vasten on mielestäni hiukan huolestuttavaa seurata vaikkapa koronarajoitteisiin tai -rokotteisiin liittyviä keskusteluja, joissa kristityt eri syistä tekevät pesäeroa virallisiin ohjeistuksiin. Tokihan voi olla, että viranomaiset tekevät huonojakin ratkaisuja, mutta silloinkin kristitty on mielestäni kutsuttu luomaan ympärilleen rauhaa, toivoa ja luottamusta, ei paniikkia ja epäluottamusta.

Heikki

1. Kun. 9

Kun lukee Salomon rukouksen edellisestä luvusta ja Jumalan puheenvuoron tämän luvun alusta, ainakin minulle tulee sellainen kuva, että Salomo aivan aidosti ja täydestä sydämestään rakasti Jumalaa. Tässä vaiheessa ei varmaan tullut mieleenkään, että rakkauteen voisi tulla ryppyjä. Tämä on hyvä pitää mielessä, koska on kovin helppo ajatella, että tunnenhan minä Jeesuksen – ja sitten unohtaa hänet. Ei avioliittokaan pysy koossa, ellei siitä pidä huolta. Samoin ei jumalasuhdekaan itsestään pysy elävänä, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa.

1. Piet. 1

Pietarin kirjettä lukiessa voimme näemmä vielä jatkaa äskeistä ajatuskulkua. Viitosjakeessa Pietari kirjoittaa ”voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen”. Tämä on hyvä huomio, jos oma uskossa pysyminen alkaa huolestuttaa: ei ole tarkoitus suorittaa jotain hampaat irvessä vaan luottaa Jumalaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämää pitäisi elää kuin pellossa. Luvun loppuosan Pietari kutsuukin pyhään elämään: ”Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette.” (jakeet 14-15) Nämä näkökulmat eivät siis ole keskenään ristiriidassa, vaan tarkoitus on elää levollisesti yhteydessä Jumalaan ja häntä seuratessa elää todeksi pyhää elämää.

Heikki