Tekijä: Heikki

Aam. 4 1. Kor. 8

Paavali jatkaa epäjumalille uhratun lihan käsittelemisellä. Paavali ilmeisesti vastailee siis kysymyksiin, joita Korintin seurakunnasta on hänelle lähetetty; edellisetkin luvut ovat olleet näitä vastauksia. Tuohon aikaan eläimet yleensä ensin uhrattiin jossain temppelissä jollekin epäjumalalle ja tuotiin sitten lihakauppaan myyntiin. Ymmärrän kyllä hyvin, millaisia ristiriitaisia tunteita kauppareissu sitten aiheutti tuoreille kristityille, saattaisi aiheuttaa itsellenikin…

Nykyään emme törmää ihan samaan ongelmaan, mutta kyllä edelleenkin kristikunnassa on erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei: verilettujen syöminen, tanssiminen, jooga, mindfullness, korttipelit, tatuoinnit, lihansyönti, akupunktio, homeopatia, fantasiakirjallisuus, alkoholin käyttö, tupakointi, itämaiset taistelulajit, horoskoopit jne. Mikä tahansa ei varmastikaan ole ok ja varauksellinen suhtautuminen asiaan, jota ei tarkemmin tunne, lienee viisasta. Toisaalta yhteiselämäämme pitäisi ohjata rakkaus molempiin suuntiin. Jos itse suhtaudun varauksellisesti johonkin, minun tehtäväni ei välttämättä ole ojentaa sormi pystyssä heitä jotka ajattelevat toisin. Ei ainakaan aina ja automaattisesti. Toisaalta, jos itse ajattelen asiasta avarammin, on oikein olla kiusaamatta ja provosoimatta toista, jonka tiedän ajattelevan toisin. ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” (Room. 12:18)

Heikki

Aam. 3 1. Kor. 7

Aamoksen luvun viimeinen jae voi hyvin olla taas viittaus maanjäristykseen, mutta ei siitä enää sen enempää. 🙂 Sen sijaan tartun jakeeseen 7, joka on ehkä kirjan siteeratuin jae: ”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.” Nyt en aja takaa mitään maailmanlopun profetioita, vaan ajattelen tämän alleviivaavan sitä, miten tärkeää Jumalan kuunteleminen on. VT:n aikaan Pyhä Henki asui vain niissä harvoissa profeetoissa, joten tavallisen kansan piti kuunnella heitä tarkalla korvalla. Nykyään, kun Pyhä Henki asuu meissä kaikissa, meidän pitäisi olla kaikkien herkällä korvalla sen suhteen, mitä Jumala meille haluaa puhua. Meidän on hyvä myös kuunnella toinen toistemme puolesta, jotta Jumala voi näin vahvistaa niitä asioita, jotka ovat tärkeimpiä. Aika usein Jumala puhuu meille toisten kautta samoja asioita, joista hän on puhunut meille itsellemmekin.

Paavali antaa monenmoista parisuhdeneuvoa, joista osa menee ainakin minulta vähän ohi. Ymmärrän kuitenkin, että on ok olla naimaton ja on ok olla naimisissa. Lisäksi luvussa toistuu termi vapaus: olemme vapaita tekemään kuten haluamme ja jos esim. puoliso haluaa eron, olemme siinäkin tilanteissa vapaita. Armo kattaa myös kaikki ne tapaukset, joissa parisuhdekuviomme (tai eilen puhuttu seksuaalikäyttäytymisemme) ei olekaan mennyt kaikkien ihanteiden mukaan.

Heikki

Aam. 2 1. Kor. 6

Toisessa luvussa Aamos pääsee varsinaiseen asiaansa, eli julistamaan Israelille. Jakeesta 13 eteenpäin puhutaan nähtävästi juuri maanjäristyksestä, joka siis tuli parin vuoden sisällä: ”Sen tähden minä annan maan huojua jalkojenne alla niin kuin lyhteitä täyteen kuormatut vankkurit huojuvat.”

Sekä Aamoksessa että Korinttilaiskirjeessä puhutaan haureudesta. Seksuaalisuus on nykyäänkin helposti pinnalla siksi, että Raamatun (ja kirkonkin) opetus eroaa niin paljon yhteiskunnan käsityksistä. Moni on sitä mieltä, että minun seksuaalinen käyttäytymiseni on vain minun asiani, eikä kuulu kenellekään muulle. Meille uskoville haluaisin kuitenkin nostaa päivän luvuista pari jaetta: ”Isä ja poika käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.” (Aam. 2:8) ”Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:20) En väitä ymmärtäväni kovin hyvin, mitä henkimaailmassa tapahtuu, mutta jollakin tavalla se, miten toteutamme seksuaalisuuttamme tuo Jumalalle häpeää tai kunniaa. Meille kristityille seksuaalisuus ei siis koskaan ole täysin yksityisasia, koska se on myös Jumalan asia.

Heikki