Tekijä: Heikki

Julkaistu

1. Moos. 28, 2. Tess. 3

1. Moos. 28 2. Tess. 3

Tästä alkaa Jaakobin pitkä ja vaiheikas vaimonhakumatka – ja sekin alkaa taas siunauksella. Yöpaikka löytyi Lusista, jonka Jaakob nimeää Beteliksi (Bet-el, Jumalan talo). Betel tunnetaan nykyään nimellä Beitin tai Baytin, se sijaitsee Länsirannalla, viitisentoista kilometriä Jerusalemista pohjoiseen. Nykyään siellä on parituhatta asukasta.
 
Näitä lukuja lukiessa tuntuu, että Jumala ilmestyy jatkuvasti jollekulle, mutta näillä tapauksilla saattoi olla kymmeniä vuosia väliä. Lisäksi täytyy huomata, kenelle Jumala ilmestyy. Hän rohkaisi useaan otteeseen Abrahamia ja Iisakia, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun Jumala puhuttelee Jaakobia. Jaakob on varmasti kuullut, että Jumala on puhunut hänen isälleen ja isoisälleen, mutta oma kokemus puuttuu. Nyt hän on lähdössä pitkälle ja vaaralliselle matkalle, eikä tiedä, mikä häntä odottaa. Ja siinä hän kohtaa Jumalan. Ei ihme, että kokemus oli vaikuttava!
 
On hyvä kuulla, miten toiset ovat kohdanneet Jumalan, mutta todellinen kolahdus tapahtuu usein vasta, kun kokee henkilökohtaisen puhuttelun. Rukoillaan tätä ”kolahdusta” erityisesti omille lapsillemme.
 

Heikki

Julkaistu

1. Moos. 27, 2. Tess. 2

1. Moos. 27 2. Tess. 2

VT:n puolella ei homma mene oikein putkeen millään tavalla. Jaakob pettää isänsä ja veljensä, Rebekka vetelee naruja taustalla, Iisak ei tunnista kunnolla omia poikiaan ja Esau ei välittänyt pari lukua sitten koko esikoisuudestaan tai perinnöstään vähääkään… Kaikki tämä rikkoo perhettä entisestään ja Jaakob joutuu lähtemään pakoon, muuten olisi saattanut olla hengenlähtö lähellä. Tuohon aikaan ei vielä voinut puhua järjestäytyneestä yhteiskunnasta, joten oman käden oikeus oli vahva.
 
Itseäni tämä muistuttaa ainakin siitä, että kovin epätäydellisiä olivat nuo patriarkat, joita myöhemmin hehkutetaan uskon sankareina. Jos on kovin hapuilevaa tämä omakin vaellus toisinaan, niin ainakin olemme hyvässä seurassa…
 
Toinen ajatus nousee siitä, että Jaakob ja Esau pitivät siunausta todella, todella suuressa arvossa! En tiedä, onko siunaaminen kokenut inflaation nykyään, mutta ainakin luulen, että sillä voi olla todellisuudessa suurempi merkitys kuin ehkä ymmärrämme. Silloinkin, kun tuntuu vaikealta rukoilla toisen puolesta, eikä oikeita sanoja tahdo löytyä, voi ainakin siunata. 
 
Tessalonikalaiskirjeessä puhutaan antikristuksesta, vaikka kyseistä sanaa ei tässä luvussa käytetäkään. Jumalan vihollinen toimii monella tavalla, mutta lopulta maailmanhistorian näyttämölle astunee aivan konkreettinen henkilö, joka pyrkii tuohoamaan kristityt ja kristinuskon. Tämä luku on tietysti hyvää polttoainetta erilaisille lopunajan spekulaatioille, mutta itse haluaisin tarttua luvun alkuun (2-3). Miksi Paavali puhuu tästä? Jotta emme säikähtäisi tai menettäisi malttiamme, kun joku toinen puhuu maailmanlopusta tms. Lopunajan tapahtumat vierivät sitten joskus aikanaan siten kun vierivät ja lopussa Saksa Jeesus voittaa. Me voimme olla rauhallisin mielin koko hässäkästä.
 

Heikki

Julkaistu

1. Moos. 26, 2. Tess. 1

1. Moos. 26 2. Tess. 1

Tämän viikon tekstit alkavat tilanteesta, jossa ”maahan tuli nälänhätä”. Samalla kerrotaan, että Abrahamin aikana oli jo ollut nälänhätä ja muistamme varmaan, että Jaakobinkin aikana tuli nälänhätä. Jaakob päätyi aikanaan Egyptiin (jossa oli varmaan Niilin vuoksi ruokaa paremmin kuivuuden aikanakin), mutta Iisakin ei ollut vielä tarkoitus lähteä sinne. Joka tapauksessa Iisakilla oli käsissään kriisi. Mitä voisimme oppia elämästä kriisin keskellä?
1. Jumalan kuunteleminen kannattaa aina. Iisakin saama johdatus oli ilmeisesti aika konkreettista, mutta Jumala ohjaa kyllä meitäkin, kun kuljemme korvat höröllä.
2. Etsitään aktiivisesti ratkaisuja ongelmiin. Iisak ei lähtenyt Egyptiin, mutta hän muutti Gerariin, eikä jäänyt vain paikoilleen odottamaan, että Jumala ratkaisisi kaikki ongelmat.
3. Kriisinkin keskellä kannattaa olla rehellinen. On ymmärrettävää, että Iisak valehteli Rebekasta, mutta parempi olisi kuitenkin ollut kertoa alusta lähtien totuus.
4. Kriisi on usein myös mahdollisuus. Vaikka vanhasta joutuu luopumaan, nurkan takana voi olla jotain vielä parempaa. Jakeesta 12 eteenpäin Iisak on jo hyvin rikas, sillä Jumala oli hänen kanssaan ja siunasi häntä aineellisestikin.

Kun Paavali kirjoitti Tessalonikaan, sielläkin seurakunta eli jonkinlaisen kriisin keskellä, ”vainoissa ja ahdingoissa”. Tästä voisi poimia listaan vielä pari ajatusta lisää:
5. Kriisi muuttaa meitä, toivottavasti parempaan suuntaan. Tessalonikalaisten usko ja rakkaus toisia kohtaan ainakin kasvoi.
6. Kestävyys pahan kriisin keskellä tuo Jumalalle kunniaa.
7. Jokainen ahdistus loppuu aikanaan, viimeistään Jeesuksen palatessa.

Heikki