Hes. 1, Matt. 15

Hes. 1 Matt. 15

Nyt liikumme viisi päivää hurjilla vesillä. Historian saatossa Hesekielin kirja on vaikeaselkoisuutensa takia ollut Raamatun kaanonin reunalla, ja synagogissa sen yksityinen lukeminen on ollut jopa kiellettyä alle 30-vuotialta. Näin ollen kiinnittäkää turvavyöt, kun siitä ajatuksiaan jakelee 22-vuotias.

Hesekielin kirjan ensimmäinen luku kuvaa sitä, kuinka Hesekiel näkee Jumalan kirkkauden. Näky sisältää monenlaista kuvausta erilaisista hahmoista erilaisiin pyöriin. Minulle jäi erityisesti mieleen se, miten muutamaan kertaan toistuu kaunis ajatus: kaikki liikkuu sinne, minne Henki johtaa. Ja kaiken yläpuolella on Jumalan valtaistuin kaikessa mahtavuudessaan. Näkyä on vaikea kuvitella konkreettisesti omien silmien eteen, mutta epäselväksi ei jää se, miten upealta ja ihanalta näyttää Jumalan kirkkaus.

Matteuksen evankeliumin viidestoista luku sisältää tiukkaa asiaa synnin olemuksesta. Mikä merkitys on säännöillä? Mikä saastuttaa ihmisen? Kohlbergin moraaliteoriassa moraalikäsitys jaetaan kolmeen vaiheeseen: ensimmäisessä oikea ja väärä perustuu palkkioon tai rangaistukseen, toisessa lakiin ja haluun olla hyvä kansalainen/yhteisön jäsen ja kolmannessa perimmäisiin arvoihin, eli siihen, mikä merkitys asioilla pohjimmiltaan on. Säännöt ovat ehdottomasti olemassa syystä, ne suojelevat elämää. Mutta en silti usko, että meidän henkilökohtaisesti kannattaa noudattaa sääntöjä niiden itsensä, palkkion tai rangaistuksen vuoksi, sillä sellainen on pohjimmiltaan kapeakatseisuutta tai itsekeskeisyyttä. Raamatun pohjalta kirkastuu, miten meidän tulisi etsiä todellista ymmärrystä hyvyydestä ja rakkaudesta, ja sen pohjalta nähdä, miten mitkäkin säännöt suojelevat Jumalan kallista luomistyötä.

Esteri

Ps. 150, Matt. 14

Ps. 150 Matt. 14

Kun Johannes Kastaja mestattiin, Jeesus halusi vetäytyä yksinäisyyteen suremaan serkkunsa kuolemaa. Jeesuksen maine oli kuitenkin jo levinnyt ja ihmiset tulivat syrjäseuduille Hänen perässään. Vaikka Jeesus olisi tarvinnut omaa aikaa ja vaikka syrjäisillä seuduilla ei ollut kansalle ruokaa pidemmäksi aikaa, Hän päätti kääntää kasvonsa kansan puoleen ja tuli heidän avukseen. Hän paransi heidän sairautensa ja ruokki heidät Raamatun kuuluisimmalla ruokkimisihmeellä: viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Tämä jos mikä on todellista epäitsekkyyttä. Jos tätä sovelletaan meidän elämäämme, niin uskon todellakin siihen, että joskus meidän täytyy vetää raja itsemme ja toistemme väliin, ottaa omaa aikaa, pitää huolta itsestämme jne. Mutta varmasti usein käy niinkin, että emme huomaa omien ongelmiemme keskeltä toisten hätää. Rakastamalla ihmisiä ja luottamalla Taivaalliseen Isään Jeesus muutti tuonakin päivänä monien ihmisten elämän. Sopu antoi sijaa.

Tällaista hyvää Jumalaa sopii ylistää psalmin 150 sanoin. ”Ylistäkää Häntä tanssien ja rumpua lyöden.” Se on ihan sallittua hei! Vaikka meidän pitää muistaa myös hiljentyä ja kysyä kysymyksiä, niin joskus on myös oikea hetki heittäytyä ja antaa palaa. Ei elämässä voi olla koskaan liikaa iloa ja innostumista.

Esteri

Ps. 149, Matt. 13

Ps. 149 Matt. 13

Länsimaisen ihmisen elämä pyörii nykyään paljon käsitteenmäärittelyn ja argumentaation ympärillä. Niin politiikasta kuin psykologiastakin keskustellaan analyyttisella tasolla, jolloin monesti aidot ihmiskontaktit tuntuvat hukkuvan näiden keskustelujen alle. Muistan kun olin nuorempana nuortenleirillä ja eräs lähetystyöntekijä kertoi siitä, miten Lähi-Idän kulttuureissa syvällisistä asioista keskustellaan kertomalla tarinoita. Tämä näyttää olleen myös Jeesuksen toimintatapa. Tarinoiden myötä ihmiset saattoivat/saattavat kokea samaistumista, jännitystä ja liikuttavuutta aivan toisella tavalla kuin puhuttaessa asioista ehdottoman suoraan ja korrektisti. Jeesus otti esimerkkejä ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja tuli näin heitä lähelle kauniilla tavalla. Voisiko olla niin, että tämä oli paras keino ihmisten paatuneisuutta vastaan, josta Jeesus puhuu luvun alussa? Ei vaatia heiltä ymmärrystä, vaan tulla heitä lähelle heidän elämänpiiriinsä. Voisimmeko me ottaa siitä esimerkkiä?

Psalmissa 149 iloitaan Jumalasta psalmimaisen kauniin tapaan. ”Heillä on huulillaan Jumalan ylistys, heillä on kädessään kaksiteräinen miekka.” Näitä kahta tuskin voi erottaa toisistaan. Kaksiteräinen miekka tarkoittaa tietysti Jumalan Sanaa. Jotta Sana aukeaa meille, meidän täytyy luottaa Jumalaan, ja jos luemme Sanaa, luotamme Jumalaan koko ajan enemmän.

Esteri