Tekijä: Heikki

Jes. 22

Jesaja viittaa tilanteeseen, jossa Jerusalem on hyökkäyksen kohteena. Tämä toteutui useampaankin kertaan, mutta Jesaja tarkoittanee Nebukadnesarin hyökäystä Jerusalemiin ja kaupungin tuhoa 586 eKr. Olennaista koko luvussa on, että Jumala odotti ja toivoi, että kansa olisi kääntynyt hänen puoleensa. Sitä se ei vaan tehnyt vaan varustautui ja taisteli inhimillisin asein ja osa ihmisistä päinvastoin lähti juhlimaan: ”Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!” (jae 13)

Nuo reaktiot ovat kovin ymmärrettäviä, mutta samaan aikaan kovin surullisia. Entä kun itse joudumme vaikeuksiin pahenevan koronatilanteen tai vaikka vakavan sairauden takia? Pyydämmekö oikeasti apua Jumalalta vai keskitymmekö vain selviämään itse? Vai emmekö jaksa enää edes yrittää selvitä? Kuitenkin Jumala toivoo koko ajan läheisempää suhdetta kanssamme ja siksi jokaisen vaikeuden pitäisi viedä meitä yhä lähemmäksi ja lähemmäksi häntä.

Joh. 4

Vuorossa on tuttu tapaaminen Sykarin kaivolla. Tällä kertaa satuin itse kiinnittämään huomion siihen, että Jeesus ei mennyt Samariaan pitämään evankeliointitilaisuutta tai rukouskokousta. Hän oli yksinkertaisesti menossa Galileaan ja pysähtyi Samarian ABC-asemalle tauolle. Oli päivän kuumin aika, Jeesusta väsytti ja hänellä oli jano. Toki koko tapaaminen oli epäilemättä Pyhän Hengen junailema, mutta minusta ainakin näyttää, ettei Jeesus ollut minkään jumalallisen ilmestyksen vallassa vaan päätyi tuohon tilanteeseen ihan vaan olosuhteiden pakosta. Jeesus ei myöskään yrittänyt koota kansanjoukkoja, vaan hän kohtasi vain tuon yhden naisen ja tuo nainen haki paikalle naapurinsa ja lopulta Jeesus jäikin kaupunkiin pariksi päiväksi.

Olisihan se tietysti hienoa, jos meillä olisi joku yliluonnollinen visio siitä, mihin meidän tulee mennä ja mitä puhua kenellekin ja sitten näkisimme valtavan herätyksen. Yleensä niin ei kuitenkaan ole, vaan Pyhä Henki kulkee siellä missä mekin arjessa kuljemme ja sitten kun tilanne tarjoutuu, Jumalan valtakunta voi pilkahdella esiin. Ei meidän tarvitse yrittää hampaat irvessä evankelioida vastaantulijoita, mutta meidän täytyy olla käytettävissä siellä, missä kuljemmekin.

—

Tämä oli toistaiseksi viimeinen raamattukommenttini. On ollut ilo lukea Raamattua kanssanne yli 10 vuoden ajan! Otin kuitenkin hoitaakseni lisää vastuutehtäviä New Winen puolella ja jostakin on pakko vastaavasti vähentää. Niinpä sovimme, että jään ainakin toistaiseksi sivuun tämän raamatunlukuohjelman ylläpidosta. Lukuohjelma itsessään jatkuu entiseen malliin mainion kommentaattorikaartin voimin, joten pysykäähän linjoilla!

Siunattua vuotta 2022 teille kaikille,

Heikki

Jes. 21

Suurin osa Jesajan lukua on ennustus Babylonian tuhoutumisesta. Babylonian valtakausi oli loistelias, mutta lyhyt. Ilmeisesti israelilaisten joukossa oli monenlaista asennoitumista babylonialaisiin, mutta ainakin osa heistä piti Babyloniaa parempana vaihtoehtona kuin Assyriaa, joka oli aiemmin vallassa. Tämän Jesajan ennustuksen pihvi on siinä, että Babylonian valta tulee olemaan väliaikainen eikä israelilaisten siksi pidä luottaa liikaa siihen. Itse asiassa Jesaja kuvaa tässä suht tarkkaan, mitä tapahtuu. Tekstissä mainittu Elam viittaa Persiaan, joka yhdessä meedialaisten kanssa valloitti Babylonian alueet. Kun tähystäjän tulee vahdata aasien ja kamelien jonoja (jae 7), se viittaa juurikin näihin kahteen, sillä persialaiset käyttivät aaseja, meedialaiset kameleita. Kun ne tulevat, on Babylonian valta ohi.  

Jaetta 9 muuten lainataan Ilmestyskirjassa (Ilm. 18:2), jossa myös puhutaan Babylonista, joka kukistuu. Niin kauan kun tämä maailma on pystyssä, on myös maailmanvaltoja, joissa epäjumalanpalvelus rehottaa. Niille kuitenkin tulee kullekin loppu aikanaan.

Joh. 3

Jeesus sanoo, että tämä maailma on tuomittu, samalla tavoin kuin tuo Ilmestyskirjan Babylon. Jeesus ei tuomitse ketään, vaan hän on pelastaja (jae 17). Hän pelastaa tuomion alta kaikki, jotka tahtovat tulla hänen luokseen. Ongelma on vain siinä, että ”pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden” (jae 19). Mutta vielä on aikaa tulla mukaan ja aloittaa uusi vuosi Jeesuksen seurassa riippumatta siitä mitä elämässä tähän asti on ollut. Siunattua uutta vuotta kaikille!

Heikki

Jes. 20

Ei ollut Jesajan duuni niitä helpoimpia. Hän oli siis jo aiemmin kulkenut säkkikankaaseen pukeutuneena, kuten profeetoilla tapana oli, mutta sitten hänen piti luopua siitäkin. Pitiköhän tavallinen kansa häntä pimahtaneena? Vai ymmärsivätkö he, että Jumala puhuu heille sitä kautta?

Yksi vilkaisemani selitysteos kiinnittää huomiota yhteen pieneen sanaan: Jumala sanoo Jesajaa palvelijakseen. Jos Jesaja kulki vuosia ilman vaatteita ja kenkiä kärsien pilkkaa ja kylmää ja ties mitä muuta, hän oli varmasti valmis tekemään ihan mitä tahansa herransa eteen. On siinä ollut asenne kohdallaan! Ja Jumala oli ylpeä hänestä, kuten kaikista jotka laittavat itsensä likoon.

Joh. 2

Jeesus aloittaa julkisen toimintansa, vaikka ei vielä pitänyt. Hän kuitenkin vastaa tarpeeseen. Emme kuitenkaan tiedä tapausta, jossa Jeesus olisi muuttanut vettä viiniksi ihan vaan huvin vuoksi. Jeesus tyynnytti myrskyn, paransi sairaita ja herätti kuolleita siksi, että ihmisillä oli hätä. He olivat umpikujassa. Siellä on Jumala läsnä tänäänkin.

Toinen juttu on se, että Jeesus pelasti tuon perheen häpeältä. Me kun emme elä varsinaisessa häpeäkulttuurissa, meidän voi olla vaikea ymmärtää miten merkittävästä asiasta on kyse. Mutta jos asiaa miettii siltä kannalta, että häpeäkulttuurissa kasvaneelle esimerkiksi kunniamurhan tekeminen voi olla ihan relevantti vaihtoehto häpeän mitätöimiseksi, kyseessä on tosi merkittävä juttu. Jeesus siis pelastaa edelleenkin häpeästä. Meidän perinteessämme tunnustetaan syntisyys ja saadaan synnit anteeksi. Samalla tavalla saat tunnustaa kaiken häpeän ja kaikki nolot jutut Jumalalle ja saat olla niistä täysin vapaa! Jeesus kantoi ristille paitsi syntimme ja sairautemme, myös kaiken häpeämme. Näin vuoden lopussa voimme jättää taakse kaiken, mikä meitä painaa ja aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä.

Heikki