Tekijä: Heikki

Jes. 16

Jesajan kirjassa ollaan menossa jaksossa, jossa puhutaan eri kansoista ja niiden kohtaloista. Eilen ja tänään puhutaan Moabista, joka oli Juudan/Israelin lähinaapureita siinä Kuolleen meren toisella puolella nykyisen Jordanian alueella. Moabilaiset olivat tarkkaan ottaen jopa sukua israelilaisille ja asiasta paremmin tietävät ovat arvioineet, että kieletkin olivat niin lähellä toisiaan, että kansat todennäköisesti ymmärsivät toisiaan. 

Kuitenkin kansojen välillä oli satoja vuosia eripuraa ja yhteenottoja. Moabilaiset pitivät israelilaisia pilkkanaan, olivat ylpeitä ja palvelivat epäjumalia, joten heitäkin odotti kova kohtalo aivan lähivuosina (jae 14). Jos moabilaisten tilanne kiinnostaa, kannattaa lukea tässä rinnalla Jeremian 48. luku, joka puhuu myös Moabin tuomiosta.

2. Piet. 1

Pietari paketoi kivasti heti kirjeensä alkuun Jumalan lahjan ja sen, mitä sen pitäisi meidän osaltamme merkitä. Ensimmäinen neljä jaetta puhuu nimittäin pelkästään siitä, mitä Jumala meille antaa: ”Jeesus on suonut uskon”, ”jonka Jumalan tunteminen antaa”, ”lahjaksi kaiken”, ”joka on kutsunut meidät”, ”hän on meille lahjoittanut”. Ei puhettakaan, että me tässä jotenkin pyrkisimme tikapuita pitkin Jumalan luo, päinvastoin hän vaan antaa meille hienoja asioita.

Ja sitten viides jae alkaa upeasti: ”Pyrkikää sen vuoksi…” ja sitten alkaa tulla monenmoista ohjeistusta ja odotettavissa olevaa hedelmää. Tarkoitus kyllä on, että teemme kaikkea hyvää, mutta siksi, että Jumala ehti ensin tekemään meille hyvää. Erityisesti haluan nostaa esiin jakeen 10: ”Pyrkikää siis yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne”. Mikä sinun kutsumuksesi on? Mihin Jumala sinua kutsuu? Onko sinua kutsuttu joskus, mutta se on jo unohtunut vuosia sitten? Koskaan ei ole liian myöhäistä ruokkia omaa kutsumusta ja ottaa askelia Jumalan osoittamaan suuntaan.

Heikki

Snl. 27 Luuk. 21

1 Huomispäivästä älä kersku,

ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Otetaan tähän rinnalle Jaakobin kommentti samasta aiheesta: ”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: »Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.» Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa: »Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.» Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta.” (Jaak. 4:13-16)

13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta

ja pidä se panttina vierasta varten.

Edelleenkin Salomolla on ihastuttavan realistinen ote elämään. Meidän ei pidä olla sinisilmäisesti kaikkien pyytäjien armoilla, sillä valitettavasti monenlaista huijariakin on liikkeellä. Toisaalta todellista avun tarvitsijaa on syytä auttaa, joten useimmiten oikea toimintatapa on jossain siellä välissä.

14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa,

sen siunauksen takana voi olla kirous.

Tämäkin jae saa minut hymyilemään olemattomaan partaani. Mietin väkisinkin, millaisia tilanteita Salomolla on mahtanut tulla vastaan, että hän on tiivistänyt kokemuksensa tähän sananlaskuun…

17 Rauta rautaa hioo,

ihminen hioo ihmistä.

Sananlaskuviikko onkin hyvä päättää tähän klassikkojakeeseen. Ihmissuhteet ovat vaikeita, toisinaan jopa käsittämättömiä tällaiselle insinööriaivoilla varustetulle. Kuitenkin ikävuosien karttuessa huomaa, että jonkinlaista hioutumista kyllä tapahtuu väistämättä. Odotan silti innolla sitä päivää, kun vihdoin tapaamme taivaassa toisemme hiottuina timantteina, sellaisina joiksi Jumala meidät todella tarkoitti. Nähdään siellä!

Heikki

Snl. 26 Luuk. 20

12 Moni luulottelee olevansa viisas –

tyhmyristäkin on enemmän toivoa.

Tässä luvussa on aika montakin jaetta ”tyhmyreistä”, toisaalta Sananlaskuissa puhutaan paljon myös viisaudesta. Entäpä jos kokee itsensä tyhmäksi, koulunkäynti oli vaikeaa, eikä Mensan testissäkään tullut täysiä pisteitä? Luulen, että meillä on hiukan erilainen käsitys viisaudesta ja tyhmyydestä kuin mitä Raamatussa tarkoitetaan. Me yhdistämme viisauden älykkyyteen ja menestymiseen mm. koulussa ja elämässä. Raamatussa viisaus taas yhdistetään enemmänkin Jumalan tuntemiseen ja erityisesti siihen, että kuuntelee Jumalaa ja toimii hänen tahtonsa mukaan. Tyhmyys puolestaan on sitä, että jättää Jumalan huomiotta. 

Jeesus kertoi vertauksessaan hiekalle ja kalliolle rakentamisesta: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.”  (Matt. 7:26) Todellista tyhmyyttä on siis jättää Jeesuksen sanat kuulematta tai ottamatta onkeensa. Mutta vaikka näin olisi toiminutkin, asiaan voi vielä vaikuttaa! Tässä sananlaskussakin tyhmyrillä on toivoa, hän voi muuttaa suuntaa ja kääntyä viisauden puoleen.

27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,

joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.

Muistitkos, että tämäkin sananlasku on peräisin Raamatusta? Jos muistit, muistitko loppuosan? Hyvä esimerkki siitä, että Raamattu vaikuttaa edelleenkin mm. kieleemme, vaikkei sitä aina tunnisteta.

Heikki