Tekijä: Heli

1. Kun. 15

Joh. 12

Eilisen evankeliumiluvussa ylipappi Kaifas profetoi Jeesuksen tulevan kuoleman tietämättä, että toteutti Jumalan suunnitelmaa. Nyt Jeesus itse puhuu kuolemastaan: Totisesti, jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12:24). Miltä tuntuisi itse elää sellaista kutsumusta, jossa joutuu luopumaan ja  kuolemaan sen vuoksi, että toiset saisivat elämän? Aika raju kutsumus. Silti Jeesus kulki vapaaehtoisesti sitä kohti. Hän itsekin järkyttyi ja huudahti: Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” NIin vahva oli hänen kutsumuksensa, että järkytyksestä ja tulevan kuoleman pelosta huolimatta hän hyväksyi, että hänen tehtävänsä on kuolla monien puolesta, ja jatkoi: ”Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi! (Joh. 12:27). Saamme olla koko sydämestämme kiitollisia, että Jeesus piti kiinni kutsumuksestaan.

1. Kuninkaiden kirjassa kerrotaan Israelin heimojen historiassa vaiheesta, jossa kaikki meni vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Kuningas toisensa jälkeen jatkoi Jerobeamin jumalatonta johtajuutta: Abiam, Nadab, Baesa, Ela, Simri, Omri, ja lopulta pahin kaikista, Ahab. He ylläpitivät  epäjumalanpalvelusta edistäviä uhrikukkuloita ja alttareita. Kuningas Nadab tapatti koko Jerobeamin suvun, eikä jättänyt henkiin ketään. Tosin sillä teolla hän toteutti Jumalalta tulleen ennustuksen. Israelin heimojen kuninkaiden hallituskaudet jäivät lyhyiksi salaliittojen ja murhien vuoksi. Israelin heimojen kuningas vaihtui kuusi kertaa samana aikana, jona Juudaa hallitsi vanhurskas Asa. Asan kuninkuus kesti 41 vuotta. Paha sai todellakin palkkansa. 

En tiedä, tajusivatko Israelin heimojen ihmiset kansansa tilanteen. Kansa eli niin kuin heitä johdettiin. Monessa suhteessa taidamme elää vastaavanlaisia aikoja myös nyt. Siksi rukous johtajiemme puolesta on todella tärkeää. Rukoillaan heille viisautta ja Jumalan mielen mukaista halua hyvään sekä nöyryyttä ja periksiantamattomuutta.

Heli

1. Kun. 14

Joh. 11

Johanneksen evankeliumi antaa Jeesuksesta kuvan hyvin kutsumustietoisena ihmisenä, opettajana ja Jumalana. Jeesus tiesi tasan tarkkaan, mitä varten oli maailmaan tullut. Jeesuksen valinnat olivat tietoisia ja hän kulki kohti kutsumuksena huipennusta, kuolemaa, aivan kuin olisi itse valinnut sen ”uransa” huippukohdaksi. Ja niinhän hän oli tehnytkin.

Johanneksen evankeliumin 11. luvussa Lasaruksen tarinakin kerrotaan tavalla, josta käy ilmi, että Jeesus salli tietoisesti Lasaruksen kuolla. Miksi? Jeesuksen ”viivyttely” vahvistaisi opetuslasten uskoa (jae 15). Lasaruksen kuolleista herättämisen jälkeen sanottiin, että monet juutalaisista, jotka olivat nähneet mitä Jeesus teki, uskoivat häneen (jae 45). Marttakin tunnusti Jeesuksen olevan Messias  (jae 27). 

Lasaruksen kuolleista herättäminen synnytti monessa uskon Jeesukseen luvattuna Messiaana. Kansa ja jopa osa kansan johtajista ja fariseuksista  uskoi Jeesukseen, osa heistä salaa. Kansa villiintyi ja ihmiset hakeutuivat yhä suurempina joukkoina Jeesuksen luo. Samalla Jeesus vahvisti oman kohtalonsa ja kuolemantuomionsa. 

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat juutalaisten neuvoston hätäkokoukseen pohtimaan, mitä Jeesukselle tulisi tehdä. Uhkana oli, että roomalaiset tulkitsevat Jeesuksen herättämän kansanliikkeen kapinaksi, tukahduttavat sen väkivalloin ja poistavat juutalaisilta senkään veroisen itsehallinon, joka heillä Rooman valtakunnan alaisuudessa tuolloin oli. Ylipappi Kaifas lausui tietämättään profeetalliset sanat: ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” (Joh. 11:50).

Heli

1. Kun. 13

Joh. 10

Heli

Israelin kymmentä heimoa hallitsemaan päässyt Jerobeam teetti kultaisia sonneja ja sanoi kansalle, että siinä heille oli Jumala palveltavaksi. NIin kansan ei tarvitsisi mennä Jumalaa rukoilemaan Jerusalemiin, jota hallitsi Rehabeam. Kansa kun saattaisi samalla kääntyä Rehabeamin puolelle ja Jerobeam menettäisi kannattajansa ja hallitsijan pestintä. Jerobeam jatkoi synnin tekoa ja keksi itse juhlapäiviä ja rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä, joihin valitsi papeiksi ketä tahansa ihmisiä. Jumalan käsky oli ollut, että häntä saa palvella ainoastaan yhdessä pyhäkössä Jerusalemissa ja pappien tulee olla leeviläisten heimoon kuuluvia. (1. Kun. 12.) Luvussa 13 Jerobeam saa kuulla Jumalalta tuomion synneistään. Jerobeamin tuhoamiskäskyyn ojentunut käsi jäykistyi ja Betelin uhrialttari halkesi ja meni käyttökelvottomaksi. 

Vanhan testamentin aikana synnistä oli usein välittömät seuraukset, kuten edellä 1. Kuningasten kirjastakin näemme. Kun Jeesus tuli, hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1). Synnillä on edelleenkin aina seuraukset. Mutta Jeesus tuli ja kantoi meidän ihmisten synnin seuraukset tulemalla itse synniksi puolestamme. Hänestä tuli sisäänkäynti, ”portti”, Jumalan yhteyteen. Sen vuoksi hän sanoi: ”Minä olen lampaiden portti. Se joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Joh. 10:7 – 8)

Jeesus kantoi synnin seuraukset, jotta me voimme elää vapaana synnin seurauksista. Elämä Jumalan lapsena tuo elämäämme sellaisen vapauden, rentouden ja ilon, jollaista mistään muualta ei voi saada. Saamme elää vapaasti elämäämme niissä rajoissa ja puitteissa, joita meille suodaan. Jeesuksen uhraus ristillä vapauttaa meidät myös taistelemaan syntiä ja tuhoisia halujamme vastaan.