Job 20, Luuk. 1

Job 20

Jo Sofarin ensimmäisessä puheessa (Job 11) hän katsoi Jobin herjaavan Jumalaa puheillaan. Nyt Jobin puheet loukkaavat myös Sofaria ja hänen maailmankatsomustaan entistä enemmän. Sofar uskoo edelleen vakaasti, että jumalaton saa ansionsa mukaan rangaistuksen. Kärsimystä ei voi selittää millään muulla tavoin kuin pahuudella. Ihminen itse tai hänen perheensä tai muut läheisensä ovat tehneet syntiä, josta ihminen ja tässä tapauksessa Job siis kärsivät. Kunpa Jumala varjelisi meidät kaikki Sofarin, Elifasin ja Bildadin kaltaisilta ystäviltä.

Luuk. 1

Luukkaan evankeliumi poikkeaa muista kolmesta Uuden testamentin evankeliumista siinä, että sen kirjoittajana pidetty Luukas ei ollut itse Jeesuksen elämän silminnäkijä, vaan hän kirjoitti ”otettuaan alusta asti tarkan selon Jeesuksen elämän silminnäkijöiltä. Luukas oli tarkkaan asioita tutkittuaan vakuuttunut, että se, mitä hän kirjoitti Jeesuksesta ja hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksesta, piti paikkansa. Kirjoittajana pidetään todennäköisesti lääkäri Luukasta, joka toimi apostoli Paavalin työtoverina. On piristävää lukea tarkkaa selostusta, johon yhdistyy pian yliluonnollisia kohtaamisia ja tapahtumia. Evankeliumin alku on varsin lennokas, sillä kaksi tavallista ihmistä kohtaa enkelin: ensin pappi Sakarias ja sitten nuori nainen Maria. Ihmisen reaktio jumalalliseen kohtaamiseen vaihtelee. Sakarias on epäuskoinen ja haluaa enkeliltä varmuutta: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs” (jae 18). Marialla on myös paljon sulateltavaa, kun enkeli sanoo, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää Jumalan, Korkeimman Pojan. Maria kysyy ihmetellen: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Maria hyväksyy enkelin selityksen ja suostuu tehtävään. ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit,” hän vastaa (j 38). 

Enkelin vastaus ja siis Jumalan vastaus Sakariaan ja Marian ihmetykseen on toteamus, että ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (j. 37). Tuota mahdotonta jumalallista puuttumista meilläkin on lupa pyytää ja rukoilla erilaisiin mahdottomiin tilanteisiin. Jumala päättää suvereeni, milloin ja miten hän elämäämme puuttuu.

Minä en ole kovin herkkä aistimaan hengellisiä voimia tai kokemaan yliluonnollisia ilmestyksiä tai asioita. Luulen silti, että minunkin elämässäni on monta kertaa ollut enkeleitä. Niin monesta läheltä piti tilanteesta olen pelastunut. On kuin Jumalan enkeli olisi astunut väliin ja viivästyttänyt kulman takaa tai risteyksestä tulevaa autoa useammankin kerran sen kohtalokkaan sekunnin kymmenes- tai sadasosan verran. 

Kerran elämässäni luulen nähneeni oikean enkelin, joka kohtasi ja auttoi minua hyvin varhain eräänä kesäaamuna kotipaikkakunnan kadulla, jossa ei liikkunut ketään muita.

Yliluonnolliset kohtaamiset voivat muuttaa jollakin perustavalla tavalla ihmisen elämää, kuten Sakariaalle ja Marialle kävi, ja ehkä myös minulle. 

Heli

Job 19, Ef. 6

Job 19
Job ei kaunistele Jumalan edessä ajatuksiaan. Hän kokee, että ei ansaitse kohtaamaansa sairautta, perheen menetystä eikä lähimmäisten pilkkaa. Jumala on toiminut häntä vastaan väärin. Täytyy olla tapahtunut jokin virhe. Jobin ja Jobin ystävien oikeustaju ja jumalakuva ovat hyvinkin samanlaiset siinä, että kun kaikki uskovat, että pahan ja jumalattoman tulisi saada rangaistus ja vanhurskaan, jumalaapelkäävän ihmisen siunaus. Jobin ystävät pitävät kiinni vanhasta mustavalkoisesta ajattelutavastaan. 

Kärsimys on peittänyt koko Jobin elämän pimeään. Job tuntee, että ei saa kaipaamaansa oikeutta. Hän haluaisi ymmärtää, miksi häntä on kohdannut niin valtava kärsimys, mutta kukaan ei vastaa. Jumala tuntuu pystyttäneen Jobin elämään kivivallin, sellaisen esteen, josta Job ei pääse yli (j. 8). Siitäkään huolimatta Job ei lakkaa uskomasta Jumalaan. Job odottaa kuolemaa ja sitä, että saa kohdata lunastajansa: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” (j. 25). Tämä kohta on huikea, profeetallinen uskontunnustus. Ulkoisista olosuhteista riippumatta Jumala elää, ja hän tulee määrittämään maailman suunnan.

Ef. 6
Jumalan taisteluvarustus on yksi Uuden testamentin tunnetuimmista vertauksista. Tämä vertauskuva on saanut mallin roomalaisen sotilaan taisteluvarustuksesta, jollaisia Paavali Roomassa vankeudessa ollessaan näki sotilaiden yllä varmaankin päivittäin. 

Totuuden vyö. Vyö sitoi sotilaan tunikan ja piti muut varusteet kuten miekan paikoillaan. Ilman vyötä liikkuminen olisi ollut mahdotonta ja sotilaan asu olisi tippunut tielle. Totuus meistä ihmisistä (olemme syntisiä ja tarvitsemme Jumalalta anteeksiantoa ja pelastusta) ja Jumalasta (hän on sovittanut meidät Jeesuksen kautta) ja totuudellisuus suhteessa Jumalaan, itseemme ja toisiin ihmisiin tuo elämään vapauden.  Meidän ei tarvitse peitellä eikä piilotella itseämme, heikkouttamme tai syntejämme, kun tiedämme, että olemme armahdettuja.  

Taisteluvarustuksen perustan muodosti haarniska, joka suojasi sotilasta ja erityisesti tärkeitä elimiä kuten sydäntä. Vanhurskauden haarniska eli Jumalalle kelpaavuus suojaa elämämme ja sydämemme. Ilman varmuutta pelastuksesta elämä ja energia menee sen huolehtimiseen, ovatko asiat kunnossa ja hyväksytäänkö meidät todella ja mihin kuolemamme jälkeen joudumme.

Muihin taisteluvarustuksen osiin voit syventyä tarkemmin Raamatun ja raamattuoppaita tai vaikka tekoälyä apuna käyttäen.

Mikä osa Jumalan taisteluvarustuksesta on sinulle tärkein tällä hetkellä? Tai mikä on heikoin osa? Mitä tarvitset eniten? 

Minua eniten häiritsee jalkineet-osuus eli alttius julistaa rauhan evankeliumia. Roomalaiset sotilaan sandaalit olivat tukevat ja kuulema naulapohjaiset. Naulat estivät liukastumisen ja auttoivat pysymään pystyssä taistelussa. Rauha Jumalan kanssa antaa uskovalla turvan ja ilon, jonka varassa on hyvä jakaa hyviä uutisia Jeesuksesta myös muille. Uskosta on alkanut tulla minulle niin arkipäiväinen asia, että ulospäin näkyvä ilo ja innostus ovat olleet heikkoja.

Toinen puutteellinen osa hengellistä taisteluvarustustani on kyllä rukous ja sen puute. Olen niin totuttanut itseni viime aikoina lähtemään liikkeelle uuteen päivään höyryten omia asioitani, ilman että pysähdyn oikeasti Jumalan eteen. Me kyllä luemme aamuisin aamupsalmin eli jakeen tai kaksi Raamatusta, mutta se luetaan niin kiireessä, että minun mieleni ei ehdi ottaa sitä vastaan. Hetken päästä tuskin muistan raamatunpaikkaa tai mitä Jumalalle sanoin.   

Tässäpä eväitä tähän päivään.

Heli

Job 18, Ef. 5

Job 18

Jobin ystävä Bildad jatkaa ensimmäisestä puheestaan tutulla mustavalkoisella linjalla. Silloin hän sanoi, että jos Job vain etsisi aidosti Jumalaa, Jumala kyllä tarttuisi hänen asioihinsa (Job. 8:5-6). Nyt Bildad kuvaa vakuuttavasti jumalattoman ihmisen kohtaamaan tuhoa. Ainut ongelma on siinä, että tosielämä ei vastaa Bildadin maailmankuvaa. Paha ei läheskään aina saa palkkaansa tämän elämän aikana.

Ef. 5

Tässä muutamia Efesossa ilmeisesti yleisiä elämäntapoja ja käyttäytymistä, joista kristittyjen tuli pyrkiä pois:

  • Seksuaalinen moraalittomuus ja erilainen saastaisuus
  • Riidat ja vihanpito – sopiminen
  • Varastaminen – rehellisyys ja toimeentulon hankkiminen rehellisin keinoin 
  • Ahneus ja itsekkyys
  • Häpeällinen puhe, lörpöttely ja kaksimielinen leikinlasku – ihmisiä kunnioittava ja kiittävä puhe
  • Salailu ja valhe – puhukaa totta toinen toisellenne

Paavalin kehotukset ovat edelleen ajankohtaisia meille uskoville. Jos jokin Paavalin ohjeista erityisesti pistää sydämeen, se on merkki että Jumalalla on asiaa ja hän puhuu meille Pyhän Hengen kautta. Otetaan kehotus tosissamme ja tehdään töitä rukoillen sen eteen, että mikä ongelmamme onkin, Pyhä Henki auttaa meitä Jumalan mielen mukaiseen elämään. Ja muistetaan tämä: meistä jokainen on kutsuttu Jumalan perheen yhteyteen, rikkinäisinä ja syntisinä Pyhää Jumalaa etsivinä. Treenataan yhdessä Jumalan puoleen kääntymistä ja hänen tahtonsa mukaista elämää, askel kerrallaan eteenpäin.

Heli