2. Aik. 21, Apt. 15

2. Aik. 21

Synnin seuraukset. Joram tuli Juudan kuninkaaksi isänsä Josafatin jälkeen. Vakiinnutettuaan valtansa hän surmautti kaikki veljensä. Joram eli muutenkin jumalattomasti toisin kuin isänsä. Hän rakensi jälleen kukkulapyhäköitä Juudan vuoristoon ja houkutteli Jerusalemin asukkaat harjoittamaan epäjumalanpalvelusta.

Joramin synnistä oli seuraukset. Hän sairastui ankaria kipuja aiheuttaneeseen sisäelimiä tuhonneeseen sairauteen, kuten profeetta Elia oli hänelle ennustanut, ja kuoli siihen.

Vanhan liiton aikaan ennen kuin Jeesus tuli maailmaan ja antoi elämänsä sovitusuhriksi puolestamme, synti usein sai palkkansa sen tekijän elinaikana. Toista on nyt. Jeesus on kantanut puolestamme synnin seuraukset ja kutsuu meitä rauhaan ja yhteyteen kanssaan. 

Apt. 15

Vaikka olisit apostoli, ihmisten välisiltä erimielisyyksiltä ei voi välttyä. Ensinnäkin Antiokian tuoreessa kristillisessä seurakunnassa oli ihmisiä, jotka vaativat uusia uskovia elämään juutalaisten tavoin, eli ympärileikkauttamaan itsensä ja elämään muutenkin Mooseksen lain mukaan. Sitten jonkin aikaa myöhemmin apostoli Paavali ja hänen työtoverinsa Barnabas joutuivat niin suuriin erimielisyyksiin, että he jatkoivat evankeliumin levittämistä eri teillä. Kmpikin joutui etsimään toisen henkilön kumppaniksi työmatkoilleen. 

Kaikille Antiokian seurakunnan jälkeen syntyneille seurakunnille ja uskoville on iso asia, että ympärileikkausasia selvitettiin ja siihen saatiin ratkaisu: uusien uskovien kannettavaksi ei tule laittaa vanhan liiton vaatimuksia. Pelastuksen tuo yksin Herran Jeesuksen armo. (Apt. 15:11). Siihen ei saa lisätä mitään toisten ihmisten tai ihmisen itsensä asettamia suorituksia.

Erimielisyydet on tarkoitettu selvitettäväksi. Paavalin ja Barnabaan riita kyllä johti eri teille lähtemiseen, mutta vaikuttaa siltä, että riita ei katkaissut Paavalin eikä Barnabaan työyhteyttä seurakuntaan. Barnabas sai työtoverikseen Markuksen ja Paavali puolestaan jatkoi matkaan Silaksen kanssa  ja seurakunnan jäsenet (veljet) siunasivat heidät matkaan (jakeet 39 – 40). Apostolien teot kertoo, että myöhemmin myös Paavalin ja Barnabaan yhteys palautui.

Paavali muistuttaa väsymättä seurakunnille kirjoittamissaan kirjeissä, miten uskovien tulee rakentaa yhteyttä. Esimerkiksi: ”- – – olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.” Paavali tiesi mistä puhui, kun puhui yhteyden tärkeydestä. (Fil. 2: 1 – 2).

Heli

1. Kun. 18, Joh. 15

1. Kun. 18

Joh. 15

Pyhä Henki astuu kuvioon voimakkaasti Jeesuksen jäähyväispuheessa. Jo Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että vaikka hän meneekin fyysisesti pois Isän luo, Isä lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus opetti ja puhui. Luvussa 15 Jeesus korostaa vielä Pyhän Hengen roolia puolustajana, joka todistaa Jeesuksesta. 

Meidän ei tarvitse olla huolissamme eikä hädissämme. Jumala on ja asuu sisimmässämme Pyhän Hengen kautta. Hän neuvoo, ohjaa ja puolustaa meitä.  On vaikea edes käsittää aikaa, jolloin näin ei ollut. Juutalaiset kuninkaitaan myöten joutuivat hakemaan apua ja neuvoja Moosekselta ja tämän jälkeen tulleilta profeetoilta, jotka kuulivat ja kohtasivat Jumalaa. Heillä itsellään ei ollut suoraa yhteyttä Jumalaan. Eliakin toimi kansan ja Jumalan välillä, Jumalan puhetorvena esimerkiksi Karmelinvuorella, kun hän sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18:21). Sitten tapahtumat etenivät niin, että Baalin papit kaikesta rukouksesta, viiltelystä ja hurmoksesta huolimatta eivät saaneet jumalaltaan mitään vastausta. Elia puolestaan rukoili yksinkertaisesti Jumalaa. Ja Jumala vastasi. Litimäräksi kasteltu alltari ja sillä olevat puut ja uhrilihat roihahtivat palamaan rukouksen voimasta ilman tulitikun tikkua. Pitkän kuivuuden aiheuttaman nälänhdän riuduttama kansa oli ihmeissään ja uskoi Jumalaan. Myös kuningas Ahabille Elialla oli rohkaiseva viesti: ”Lähde nyt syömään ja juomaan. Sateen kohina kuuluu jo.”.  Ja vähän ajan päästä niin todella tapahtui. Kahden vuoden kuivuuden jälkeen tulivat kaivatut sateet. (j. 41 – 45). 

Millaista on se kuivuus, jonka keskellä itse elämme? Millaista Jumalan sadetta me tarvitsemme, jotta me ja kansamme laajemminkin voisi kääntyä Jumalan puoleen samalla tavalla kuin Israelin kansa Ahabin ja Elian aikana?

”Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: Herra on Jumala! Herra on Jumala” (j. 39).

Heli

1. Kun. 17, Joh. 14

1. Kun. 17

Joh. 14

Jeesuksen jäähyväispuhe kaikkein lähimmille opetuslapsille on voimakas testamentti. Eri aikoina ja eri elämäntilanteissa eri kohdat siinä puhuttelevat. Kun rakas mummi ja isäni sairastivat ja kuolivat Jeesuksen sanat, että Isän kodissa on monta asuinsijaa, joita hän on mennyt valmistamaan meille, lohduttivat paljon. Jeesuksen vastaukset Tuomaksen ja Filippuksen kyselyihin ovat myös tärkeitä: kun tulemme tutuiksi Jeesuksen kanssa, tie Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen on avautunut. Enempää ei tarvita. Jeesusta ei voi kuitenkaan ohittaa mitään muuta kautta. Jeesus on tie, totuus ja elämä. (Joh. 14: 1 – 9). Tässä riittää makusteltavaa, mietiskeltävää ja sisäistettävää koko iäksi. Jeesus, anna tuon sanan oikein kyllästää meidän sisimpämme ja anna meidän saada siitä kiinni.

Profeetta Elia toimi Jumalan lähettiläänä ajassa, jossa kuninkaat ja kansa olivat unohtaneet Jumalan. Jumala lähetti Elian kautta sanan, jossa varoitti, että pitkä kuivuuden jakso, jolloin ei sada eikä tule edes kastetta maahan, kurittaa maata. Jumala kuitenkin piti huolta Eliasta ja Sarpatin leskestä ja tämän pojasta ihmeellisellä tavalla. (1. Kun. 17). Elia valmisti tietä Jumalan tuntemiselle. Samalla tavalla myöhemmin Uuden testamentin aikaan Johannes Kastaja oli aikansa Elia, joka valmisti tietä Jeesukselle (Matt. 17:12; Mark. 9: 9 – 12). 

Jeesus kutsuu meitäkin valmistamaan hänen tuntemiselleen tietä eri tavoin. Rukoillaan, kysellään ja kokeillaan yhdessä ja erikseen, millä tavoin Jeesus meitä haluaa käyttää nyt tuossa tehtävässä. 

Heli