Job 17, Ef. 4

Job 17

Jobin ahdistus vain jatkuu. Suru ja sairaus riuduttavat ihmisen. Ihmiset Jobin ympärilläkin ovat alkaneet halveksia ja pilkata häntä. Samaa rataa katoaa toivo. Toivo, että elämä joskus voisi kääntyä parempaan. (Jakeet 6 – 7, 11). Onko mitään, mikä auttaisi Jobin kanssa vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä? Job kokee, että ystävät hänen ympärillään yrittävät väkisin kääntää hänen pimeytensä valoksi. 

Nopeaa helpotusta ei ole näköpiirissä. Kehotukset, syytökset ja opetukset eivät auta syvästi kärsivää ihmistä. Jobin ystävän yrittivät hänen sanojensa mukaan kääntää pimeän valoksi, kun todellisuudessa Jobin elämä on pilkkopimeää (j. 12). Positiivisen ajattelun tarjoaminen lääkkeeksi ei näytä tepsivän.

Mutta kuka uskaltaa olla kärsivän rinnalla vaikka apua ei näyttäisi tulevan? Kuka jaksaa pysyä rinnalla tuomitsematta ja yrittämättä muuttaa kärsivää silloinkin, kun kärsimys näyttää johtavan kuolemaan?

Ef. 4

Efeson kaupunki oli aikansa Berliini, Lontoo tai Pariisi, eli keskeinen kauppapaikka ja myös monien uskontojen ja moraalittoman elämäntavan harjoittamisen paikka. Sen vuoksi kirjeessä efesolaisille ei vain vahvisteta uskon perustuksia (kirjeen luvut 1 – 3), vaan myös annetaan Efeson seurakunnan kristityille käytännön ohjeita Jeesuksen seuraamiseen. Ohjeet alkavat tästä Efesolaiskirjeen 4. luvusta. 

Perusta on Jumala ja hänen Jeesuksessa tekemänsä työ: hän on valinnut meidät olemaan kansaansa ja pyhiä ja nuhteettomia. Jeesus haluaa ja tulee täyttämään kaikkeuden läsnäolollaan (j. 10). Siinä työssä me saamme uskovina olla mukana. 

Paavalin kehotusten ääreen kannattaa pysähtyä ja pyytää Pyhää Henkeä osoittamaan meille, missä osa-alueella meillä on aihetta kääntyä Jumalan puoleen teoissamme ja asenteissame.

Heli

2. Aik. 27, Apt. 21

2. Aik. 27

Hiljaista uskon aikaa. Ussian poika Jotam tuli Juudan kuninkaaksi isänsä jälkeen. Jotam eli Jumalan mielen mukaan ja hallitsi Jerusalemissa 16 vuotta (j. 6). Jotamin hallituskaudesta kerrotaan Aikakirjassa vain lyhyesti. Jotamin aikana ei ilmeisesti tapahtunut mitään merkittäviä uudistuksia tai isoja tapahtumia, jotka olisivat ansainneet tulla kirjatuksi Aikakirjoihin. Hiljainen usko ja sen todeksi eläminen ei yllä historiankirjoihin.

Apt. 21

Tulenarkaa aikaa. Mikään ei riittänyt. Jerusalemiin saavuttuaan Paavali ja kreikkalaiset käännynnäiset puhdistautuivat juutalaisten menojen mukaan. Jumalan lain tarkkaan tuntevana opettajana Paavali ei yrittänyt tieten tahtoen vihastuttaa maanmiehiään. Silti tilanne uuden ”uskonkäsityksen” levittäjänä oli johtanut sellaiseen kuohuntaan, että järkisyyt ja todellisuus ohitettiin. Jeesuksen valta yli tietäjähenkien oli murentaa efesolaisten suuren Artemiin vallan. Juutalaiset kokivat koko uskonsa ja sen ympärille rakennetun elämäntavan olevan uhattuna. Paavalin julistama usko Jeesukseen tuntui vesittävän monet perinnäissäännöt ja murentavan niihin liittyvät valta-asetelmat ja jopa elinkeinot temppelin uhrikäytäntöä myöten. Niin kreikkalaisessa kuin juutalaisessa maailmassa kohistiin.

Seitsemän päivän puhdistautumisajan umpeuduttua Paavali meni temppeliin. Juutalaiset luulivat, että Paavali oli tuonut myös kreikkalaiset seuralaisensa vain juutalaisille tarkoitetun temppelin osaan ja siitä repesi sellainen mellakka, että Paavali oli heittää henkensä. Minua ihmetyttää, kuinka sinut Paavali oli kuolemanvaaran kanssa. Hän todellakin oli valmis antamaan henkensä Jeesuksen puolesta. Vaarallinen tilanne avasi Paavalille mahdollisuuden julistaa evankeliumia maanmiehilleen. Ja niinpä hän pitikin elämänsä puheen. 

Pelkästään vastaanottamista. Jeesuksen ennustus, että hänen vuokseen isät kääntyvät poikiaan ja pojat isiään vastaan, piti paikkansa. Usko Jeesukseen on usein tulenarka aihe. Se vaatii oikeudenmukaisuutta ja osoittaa valtarakenteiden mädännäisyyskohdat. Usko Jeesukseen vaatii ehdotonta nöyryyttä ja omien kunniankipeyden ja ihmisen himojen kieltämistä. Ja silti, usko usko Jeesukseen ei vaadi ihmiseltä mitään. Ei mitään muuta, kuin antautumista ja vastaanottamista.

Heli

2. Aik. 26, Apt. 20

2. Aik. 26

Ylpeys ja lankeemus. Ussia toimi Juudan kuninkaana 51 vuotta. Hän toimi hurskaasti niin kauan kuin pappi Sakarja oli elossa (jakeet 4 – 5). Maineensa kasvaessa Ussia kuitenkin ylpistyi (jakeet 15 – 16). Papit olivat vanhan liiton aikaan eli silloin, kun Pyhää Henkeä ei vielä ollut vuodatettu kaikkiin ihmisiin, Jumalan edustajia ja Jumalan tahdon välittäjiä ihmisille. 

Yksi esimerkki Ussian tuhoavasta ylpeydestä oli, kun hän toimitti Jumalan lain mukaan vain papeille eli hengelliseen hallintaan kuuluneen tehtävän ja uhrasi Jumalalle. Ussia sai riesakseen vakavan ihosairauden spitaalin, jonka vuoksi hän joutui elämään loppuelämänsä eristettynä erillistaloon. Spitaalista saastaisena Ussialla ei enää ollut pääsyä temppeliin, Jumalan läsnäolon paikkaan.

Apt. 20

Ymmärryksen ylittävä voima. Paavali halusi palata käynnissä olevalta toiselta lähetysmatkalta takaisin Jerusalemiin helluntaiksi. Siksi hänen piti kiirehtiä.

Vanhan testamentin aikaan helluntaita vietettiin nimellä šavuot eli viikkojuhla. Se oli yksi kolmesta suuresta pyhiinvaellusjuhlasta, jolloin jokaisen israelilaismiehen tuli saapua temppeliin. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jumala antoi Pyhän Hengen helluntaina ja helluntaista tulikin Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Mikä ihana juhla meillekin! Muuten emme ikinä voisi tuntea Jumalaa sydämestämme ja kuulla sisimmässämme hänen johdatustaan. Terve usko ei kuitenkaan koskaan luota pelkästään omiin sisäisiin tuntemuksiin. Omatunto ja sisäinen Jumalan Hengen ohjaus ei koskaan ole ristiriidassa Raamatun opetuksen eikä kristikunnassa yleisesti hyväksyttyjen, keskeisten uskonoppien kanssa.

Paavalin paluumatkalle Jerusalemiin sattui merkittäviä tapahtumia. Yksi niistä oli se, kun 18-vuotias Eytykos nukahti Paavalia kuunnellessaan, tipahti kolmannesta kerroksesta ja kuoli. Paavali kietoi kätensä Eytykoksen ympärille ja Eytykos alkoi hengittää ja tervehtyi välittömästi. Jumalan voima vaikutti kuolleista heräämisen! Järki ei sitä tahdo ymmärtää. Jeesuksen ylösnousemusvoima ylittää ymmärryksen.

Heli