Tekijä: Heli

Sananl. 25

Apt. 16

Näkyjä ja Pyhän Hengen pakotetta. Apostolit olivat tolkun ihmisiä sitäkin huolimatta, että he olivat nähneet yliluonnollisia: 11 opetuslasta todistivat tilannetta, kun Jeesus otettiin Öljymäeltä ylös taivaaseen keskellä kirkasta päivää, Stefanos näki, miten Jeesus seisoi Jumalan oikealla puolella, kun häntä kivitettiin ja Paavali, tuolloin Saul, näki leimahtavan valon ja kuuli vihaamansa Jeesuksen puhuttelevan häntä. Tolkun ihmisellä tarkoitan sitä, että näyistään huolimatta apostolit eivät hylänneet terveen järjen käyttöä.*

Terveen järjen ohjauksen rinnalla Jumala johdatti ja johdattaa myös yliluonnollisesti. Yöllä näyssä Paavali sai kutsun siirtyä Makedoniaan Kreikan puolelle, kun hän oli siihen saakka julistanut Jeesusta Vähän Aasian puolella nykyisen Turkin alueella. Päivän luku myös kertoo, että Pyhä Henki esti Paavalia ja Timoteusta julistamasta Aasian maakunnissa. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? 

Apostolien tekojen aiemmista luvuista tiedämme, Pyhän Hengen ohjaus on voinut tulla monella tavoin: olosuhteet ja ilmapiiri ovat voineet kääntyä niin vastaan, että Paavali näki siinä Pyhän Hengen ohjauksen. Tai ehkä Paavali ja Timoteus kokivat sisimmässään Pyhän Hengen kieltävän heitä ja ohjaavan muualle. Tai sitten vain sisäinen rauhaton olo ei antanut Paavalin jatkaa julistusta valitsemallaan alueella. Tämä Raamatun kohta jättää hämärän peittoon, miten tuo estäminen tapahtui. Pyhän Hengen ohjaus oli niin jokapäiväinen asia alkuseurakunnan uskoville, että sitä ei tarvinnut erikseen lukijoille avata

Jokapäiväistä kauraa. Samalla tavoin Pyhän Hengen ohjaus on meille jokapäiväinen asia. Apostolit käyttivät sekä järkeään, Jumalan sanan tuntemusta että yhteistä rukousta ja niin tulee meidänkin tehdä. Apostolit eivät erikseen etsineet näkyjä tai hakeutuneet hurmokseen. Kun Jumalalla on asiaa, hän itse puhuttelee meitä suvereenisti, oman viisautensa mukaisella tavalla. Emme voi vaatia Jumalaa puhumaan tietyllä tavalla. Kun kaipaamme Jumalaa ja hänen ohjaustaan, se mitä me voimme tehdä, on asettua rukousasentoon eli kuulolle omien kiireidemme keskeltä.

Yli ymmärryksen.Paavali ja Silas joutuivat Jeesuksen julistamisen vuoksi ruoskittaviksi ja vankilaan. Heidän yöllinen ylistyshetkensä vankilassa ruoskittujen kehojen kipujen keskellä käy yli ymmärryksen. Tuota ylistysmieltä ei ole voinut saada aikaan kukaan muu kuin Pyhä Henki. Ja rukous- ja ylistyshetken seurauksetkin ovat täysi Jumalan ihme.  Vankilan vartijasta tuli uskova hetkessä. Eivätkä vangit paenneet vaikka monella olisi ollut siihen mahdollisuus. Lopulta Paavalia ja Silas saateltiin ulos vankilasta anteeksipyyntöjen ja pahoittelujen jälkeen. Rukoillaan lähettiemme ja vainoamisesta kärsivien uskovien ystäviemme puolesta, että hekin saisivat kokea samanlaisen vapautuksen kuin Paavali ja Silas.

Jatka lukemista ”Sananl. 25, Apt. 16”

Sananl. 24

Apt. 15

Linjan vetoa. Alkuseuranta joutui kuulemaan monenlaista opetusta ja linjaamaan, mikä oli oikein ja Jumalan Hengen mukaista. Meille ja tuhansille miljoonille muille ihmisille onneksi seurakunta päätyi siihen mihin päätyi: ympärileikkaus tai muut ihmisen tekemät teot eivät pelasta ihmistä eivätkä tee ihmistä Jumalalle kelpaavaksi. Antiokian seurakunta ja me muut seurakunnat ympäri maailman saamme myös ottaa vastaa tämän lupauksen: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (Jae 28). 

Yhdessä asiassa yksimielisyys, toisessa eripura. Vaikka seurakunta pääsi ympärileikkaus-kysymyksessä yksimielisyyteen, heti sen jälkeen toinen kysymys hajotti uskovien rivejä. Paavalin ja Barnabaan välille sukeutui niin kova riita, että heidän tiensä erosivat ja he ottivat kumpikin omat avustajat ja lähtivät seuraavalle lähetysmatkalle eri teitä. Miten inhimillistä! Tässäkin voi kuitenkin nähdä Jumalan työn: Jumala kääntää jopa meidän nurin päin istuttamamme sipulit tuottamaan satoa. Evankeliumi levisi nyt eri puolille nopeammin, kun Paavali teki Silaksen kanssa omia evankeliointimatkoja ja Barnabas Johannes Markuksen kanssa omia. 

Heli

Sananl. 23

Apt, 14

Uusia aluevalloituksia. Sanoma Jeesuksesta löysi aivan uusille alueille, kun Paavali ja Barnabas joutuvat  pakenemaan raivon valtaan joutuneita maanmiehiään, jotka aikoivat kivittää apostolit hengiltä. Terve hengissä säilymisen tarve pisti Paavalin ja Barnabaan vaihtamaan pikaisesti maisemaa Ikonionista Lykaonian puolelle Lystraan. Siellä Jumala paransi syntymästään saakka rampana olleen miehen. Vau! Jumalan armo, ansaitsematon rakkaus myös pakanoita kohtaan käy tästä ihmeestä selvästi ilmi. Jumala armahtaa kenet tahtoo! Ja hän tahtoo armahtaa jokaisen. 

Kun Paavali ja Barnabas sitten palaavat evankeliointimatkaltaan samaa tietä takaisin samojen paikkakuntien kautta Antiokiaan, myös Antiokian seurakunta saa vahvan todistuksen siitä, että evankeliumi Jeesuksesta kuuluu muillekin kuin juutalaisille.

Yksi kaikkien puolesta. Yhden ihmisen, ramman lystralaisen miehen, pelastuminen ja parantuminen sai aikaan alkuseurakuntaan strategisen käänteen: evankeliumi kuuluu kaikille ja sitä tulee myös julistaa kaikille, ei vain juutalaisille. Tämän käänteen vuoksi minulla ja sinullakin on etuoikeus  kuulla ja oppia tuntemaan Jeesus.

Kuulostellaan, kysellään ja rukoillaan, mihin suuntaan Jumala meidän seurakuntaamme ja meitä uskovina haluaa johdattaa. Uskallammeko me tarjoutua rukoilemaan kärsivien tai sairastavien lähimmäisten puolesta? Yhden ihmisen parantuminen saattaa olla sellainen todistus kärsivälle ihmisille itselleen mutta myös monelle muulle, että se puhuu Jeesuksesta enemmän kuin sata saarnaa. 

Isäni kuoli kuukausi sitten. Rukoilimme hänelle parantumista mutta myös syntien anteeksiantoa. Isäni ei parantunut. Suurin ilo tuli siitä, että Isäni löysi sovun ja anteeksiannon Jumalan ja ihmisten kanssa. Jeesuskin sanoi: ”lloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjattu taivaan kirjaan.” 

Heli