Jer. 48, Jaak. 5

Jer. 48

Jaak. 5

Rukous, usko ja parantuminen. Kolme todella tärkeää ja herkkää asiaa. Rukoilen aivan liian vähän, uskoni on onnetonta, ei minun rukoukseni ainakaan paranna. Ovatko nämä tuttuja tunteita ja ajatuksia myös sinulle? Sairaana ja tuskaisena on vaikea uskoa parantumiseen. Yksin ei tarvitsekaan. Jaakob kiinnittää huomiomme siihen, että kun me sairastamme, saamme pyytää tukea ja apua toisilta uskovilta seurakuntaperheessä. Itse ei tarvitse jaksaa kaikkea. Sairas saa sairastaa. Seurakunta on tarkoitettu kantamaan ja jakamaan taakkoja. (Jaak. 5:13-15) Öljyllä voitelua on myös lupa pyytää. Minäkin olen pyytänyt useamman kerran elämässäni sairauksissa öljyllä voitelua, vaikka en hakeudu mitenkään ylihanakasti rukoiltavaksi. Öljy tuo Jumalan parantavan Hengen konkreettiseksi; se tuntuu iholla. 

Parantaminen puolestaan on Jumalan työtä. Itse en osaa selittää sitä, miten Jaakob voi olla niin varma, että uskovien lausuma rukous parantaa. Seurakunnan yhteisessä esirukouksessa sairaiden puolesta on jotain todella erityistä. Usko ja parantuminen kuuluvat yhteen. Yhdessä on helpompi uskoa. Yhdessä on myös helpompi odottaa kärsivällisesti, että Jumalan vielä toteutumattomat lupaukset käyvät toteen ja Herra Jeesus tulee uudestaan maan päälle, niin kuin lupasi (Jaak. 5: 7)

Heli

Jer. 47, Jaak. 4

Jer. 47

Jaak. 4

Syy syvällä. Jaakob selittää kirjeensä 4. luvussa, miksi tietää, miksi Ruumis ja sielu, liha ja henki. Raamattu selittää ihmisen hyvien aikomusten ja todellisen toiminnan välistä kuilua olemuksemme kahtia- tai kolmijaolla: ruumis, sielu ja henki: meissä on Jumalan meihin asettama henki. Jumalan antama henki meissä on ylevä ja tahtoo hyvää. Liha eli meidän kaikki ruumiilliset halumme ja tarpeemme vaativat välitöntä tyydytystä ja ahnehtivat yltäkylläisen paljon kaikkea meille itsellemme (vrt. Gal. 5:15). Toki ihminen kykenee myös altruistiseen toimintaan ja hyväntekeväisyyteen toisia kohtaan. Hyvän tekemisessäkin taustalla tahtoo olla tyydytyksen tunteen saaminen itsellemme. Ja hyvä niin. Jumala tekee hyvää, koska hän ON hyvä. Ihminen tekee hyvää, koska JUMALA on hänelle hyvä.

Koska meidät jokainen on luotu Jumalan kuvaksi, Jumalan meihin antama henki kuiskuttaa ja kutsuu jokaista meitä tekemään hyvää riippumatta siitä, uskommeko Jumalaan vai emme. Kykenemme tekemään hyvää niille, jotka rakastavat ja kiittävät meitä. Mutta väitän, että kukaan ei pysty osoittamaan hyvyyttä, anteliaisuutta ja anteeksiantoa esimerkiksi hyväksikäyttäjilleen, raiskaajilleen tai alistajilleen, ellei Jumala itse ole muuttanut ja täyttänyt hänen sisintään omalla anteeksiannollaan ja hyvyydellään. Minä en ainakaan pysty.

Ylpeys ja nöyryys. Nöyrille Jumala antaa armon: ”Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista.” Jaakob tietää, mistä apu löytyy. Nöyryyttä on myös tunnustaa, että ehkä olinkin väärässä: Jumala on olemassa ja hän on hyvä. Nöyryyttä on oman alkuperämme tunnustaminen: Jumala on minut tehnyt ja olen hänen kättensä luomus. Nöyryyttä on myös tunnustaa, että en selviä elämästä yksin, tarvitsen Jumalaa ja sallin hänen tulla elämääni.  Jaakob painottaa kirjeessään tekoja ja aktiivista toimintaa: usko ja teot kuuluvat yhteen. Meidän tulee taipua Jumalan alaisuuteen, nöyrtyä ja lähestyä Jumalaa. Itse kuulen näissä sanoissa silti sen, että Jumala on se aktiivisin osapuoli. Pietari kutsui herätyspuheessaan (Apt 2:40) ”Antakaa pelastaa itsenne.” Jumala tekee pelastavan työn, hän muuttaa meitä. Meidän tehtäväksemme jää ennen kaikkea antaa Jumalalle lupa tehdä meissä työtään. Myös luvan antaminen on aktiivinen teko. Sallin sen,että Jumala saa vaikuttaa minussa. Pysähdyn, ja suljen ympäriltäni muita häiritseviä virikkeitä ja viihdettä, jotta Jumala ehtii puhua minulle. Ja niin edelleen. 

Heli

Jer. 46, Jaak. 3

Jer. 46

Jaak. 3

Vaikka Jumala ennustaa ikäviä aikoja ja tuhoa Egyptille, Jumala myös lupaa, että egyptiläiset tulevat asumaan jälleenEgyptissä kuten ennenkin. Myös Israelia Jumala lohduttaa. Kaiken keskellä Jumalassa on aina myös lohdutus.

Jaakob ei luota ihmisen kykyyn hallita kieltään ja puheitaan. Kun lukee somekommentointia- ja keskustelupalstojen argumentointia on helppo olla samaa mieltä Jaakobin kanssa.Terävän kielen vahingoittavan voiman huomaan myös lähisuhteissa. Miten helppo onkaan kiihtyä nollasta sataan puoli huomaamatta, vaikka kuinka olisin päättänyt olla lempeä ja rakentava sanoissani. Minä en ole antiikin ajan ihmistä yhtään viisaampi, mitä tulee sanoihin ja niiden käyttöön. 

Sen vuoksi on ihanaa tuntea taivaallinen viisaus, joka on aivan toista maata kuin me. Se on lempeää ja sopuisaa ja rakentaa rauhaa. Ylhäältä tulevaa viisautta emme voi puristaa itsestämme vaikka kuinka päätämme olla parempia ja sopuisampia. Ylhäältä tuleva viisaus tulee meihin ainoastaan Jeesuksen mukana.

Jeesus, tässä olen. Auta minua hengittämään sinussa ja sinulle. Auta, että ennen kuin teen tai sanon yhtikäs mitään, minä ensin pysähdyn ja katson sinuun, hengitän ja annan sinun täyttää minut. 

Heli