Tekijä: Heli

Sananl. 23

Apt, 14

Uusia aluevalloituksia. Sanoma Jeesuksesta löysi aivan uusille alueille, kun Paavali ja Barnabas joutuvat  pakenemaan raivon valtaan joutuneita maanmiehiään, jotka aikoivat kivittää apostolit hengiltä. Terve hengissä säilymisen tarve pisti Paavalin ja Barnabaan vaihtamaan pikaisesti maisemaa Ikonionista Lykaonian puolelle Lystraan. Siellä Jumala paransi syntymästään saakka rampana olleen miehen. Vau! Jumalan armo, ansaitsematon rakkaus myös pakanoita kohtaan käy tästä ihmeestä selvästi ilmi. Jumala armahtaa kenet tahtoo! Ja hän tahtoo armahtaa jokaisen. 

Kun Paavali ja Barnabas sitten palaavat evankeliointimatkaltaan samaa tietä takaisin samojen paikkakuntien kautta Antiokiaan, myös Antiokian seurakunta saa vahvan todistuksen siitä, että evankeliumi Jeesuksesta kuuluu muillekin kuin juutalaisille.

Yksi kaikkien puolesta. Yhden ihmisen, ramman lystralaisen miehen, pelastuminen ja parantuminen sai aikaan alkuseurakuntaan strategisen käänteen: evankeliumi kuuluu kaikille ja sitä tulee myös julistaa kaikille, ei vain juutalaisille. Tämän käänteen vuoksi minulla ja sinullakin on etuoikeus  kuulla ja oppia tuntemaan Jeesus.

Kuulostellaan, kysellään ja rukoillaan, mihin suuntaan Jumala meidän seurakuntaamme ja meitä uskovina haluaa johdattaa. Uskallammeko me tarjoutua rukoilemaan kärsivien tai sairastavien lähimmäisten puolesta? Yhden ihmisen parantuminen saattaa olla sellainen todistus kärsivälle ihmisille itselleen mutta myös monelle muulle, että se puhuu Jeesuksesta enemmän kuin sata saarnaa. 

Isäni kuoli kuukausi sitten. Rukoilimme hänelle parantumista mutta myös syntien anteeksiantoa. Isäni ei parantunut. Suurin ilo tuli siitä, että Isäni löysi sovun ja anteeksiannon Jumalan ja ihmisten kanssa. Jeesuskin sanoi: ”lloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjattu taivaan kirjaan.” 

Heli

Sananl. 22

Apt. 13

Tehtävät muotoutuvat. Alkuseurakunnassa rukoileminen näytti olevan hyvin yleistä. Antiokian seurakunnasta kerrotaan, että kun he olivat rukoilemassa ja paastoamassa, Jumala puhui heille ja käski erottamaan Paavalin ja Barnabaksen erityistehtävään: saarnaamaan Jeesuksesta tien päällä. Eikä seurakunta aikaillut, vaan lähetti herrakaksikon lähes saman tien matkaan. 

Ja sitten alkoikin tapahtua. Kun kaksi Jumalan lähettämään innokasta kaveria matkustivat Kyprokseen, Jumala osoitti jälleen ihmeen kautta voimansa, Kyproksen käskynhaltija ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi. (Apt. 13:8 – 12).

Pisidian Antiokiassa uutiset Jeesuksesta otetaan ensin suurella innolla vastaan. Lähes koko kaupunki kokoontuu kuulemaan Paavalia ja Barnabasta  Kaupungin juutalaiset kuitenkin herjaavat  Paavalia ja Barnabasta ja yllyttävät koko kaupungin heitä vastaan. Nämä kaksi miestä karkotetaan kaupungista ja olosuhteiden pakosta he joutuvat siirtymään muille paikkakunnille. Juutalaisten asenne vain vahvistaa Paavalin kutsua pakanoiden apostolina.

Miten Jumala käyttääkään olosuhteita ja johdattaa meitä niiden kautta? Jumala oli tarkoittanut Paavalin kansainväliseen työhön, julistamaan Jeesusta erityisesti muille kuin juutalaisille. Karkotus juutalaisten keskeltä ei jättänyt muita vaihtoehtoja kuin kertoa Jeesuksesta niille, jotka olivat vastaanottavaisempia: pakanoille. 

Millaisissa olosuhteissa elämme nyt? Ehkä Jumala tahtoo osoittaa niidenkin kautta meille suuntaa, kutsuaan ja uskollisuuttaan.  

Heli

Sananl. 21

Apt. 12

Samoissa jalanjäljissä. Pietari uhkaa sama kohtalo kuin Jeesusta: hänet vangitaan ja aiotaan viedä oikeuden eteen  happamattoman leivän juhlan aikaan tai oikeammin sen jälkeen hiukan samoin kuinJeesukselle kävi. Jeesus vangittiin ja tuomittiin siksi, että hän tunnustautui Jumalaksi. Pietari vangittiin siksi, että hän julisti tätä juutalaisten mielestä Jumalaa pilkannutta hourupäätä ja piti Jeesusta kuolleista ylösnousseena Jumalana. 

Jumalalla oli kuitenkin Pietarille varattuna aivan muuta kuin tuomio. Jumala lähetti enkelinsä, ja vapautti Pietarin  vankilasta keskellä yötä, tiukan vartioinnin keskeltä ilman, että kukaan vartiomiehistä huomasi asiaa.  Se on aivan käsittämätöntä. Ihme. 

Pietari luuli aluksi nähneensä näyn mutta hoksasi sitten, että hän olikin oikeasti vankilan ulkopuolella: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä…” (jae 12).

Jumalaa  eivät pidättele edes ankarat vartiosotiaat, eivätkä vankilan muurit. Siinäkin Pietarin tilanne muistuttaa Jeesuksen tilannetta. Jeesushan astui elävänä haudasta, vaikka haudalle oli määrätty vartioimaan joukko voimakkaasti aseistettuja vartijoita.

Tästä kertomuksesta voi päätellä, että Jumalalle mikä tahansa on mahdollista. Jumalan kädessä on se, vapauttaako hän meidät fyysisesti kahleistamme, vankiloistamme ja sairauksistamme. Se on kuitenkin varmaa, että hän vapauttaa meidän sielumme ja henkemme Jumalaan käsittämättömään armoon. On jännittävää huomata, että rukouksella on merkitystä. Seurakunta oli rukoillut Pietarin puolesta lakkaamatta. 

Heli