Neh. 1, Joh. 6

Neh. 1

Joh, 6

Oikea osoite. Nehemia oli korkeassa asemassa oleva  virkamies Persian kuninkaan Artakserkseen hovissa ja pappi Esran aikalainen. Kun Nehemia kuuli oman kansansa ja Israelin entisen pääkaupungin Jerusalemin surkeasta tilasta (Neh. 1:1 – 4), hän järkyttyi niin kovasti, että murehti, itki ja paastosi useita päiviä. 

Ikävät uutiset saivat Nehemian kääntymään oikeaan osoitteeseen, Jumalan puoleen, ja pyytämään Jumalalta apua. Nehemian asenteesta kannattaa ottaa oppia. Omien ratkaisuyritysten sijaan voimme etsiä apua kaikissa vaikeuksissa Jumalalta. Nehemian kirjan seuraavasta luvusta käy ilmi, että kun Jumala sitten avasi mahdollisuuden, Nehemia oli valmis toimimaan.

Heli

Esra 10, Joh. 5

Esra 10

Joh, 5

Itsetietoista tykitystä. Jeesus osoittaa sekä teoillaan että puheillaan oman kutsumuksensa ja asemansa. Hän on Jumalan Poika ja Jumala. Siitä todistavat ne monet ihmeteot, joita hän on tehnyt ja tekee. Jos joku epäilee hänen tekevän ihmeitä omassa voimassa tai paholaisen voimalla, tämä erehtyy. Jeesus toimii samoin kuin Jumala ja tekee samoja tekoja kuin Isä Jumalakin. Kaiken lisäksi Jumala herättää myös kuolleita ja samoin Jeesuskin herättää kuolleista ja antaa elämän kenelle tahtoo.  (Joh. 3:19- 21) 

Jeesuksen sanat ja teot ovat niin tymäkkää settiä ja todella raflaavia, että hänen aikansa hurskaat juutalaiset olivat pöyristyneitä. Jeesuksen ehdottomat opetukset ja persoona saavat myös nykyisin yhtä järkyttyneen vastaanoton. Yksi totuus ja yksi oikea tie ovat täysin vastakkaiset nykyiselle ”kaikki saavat elää ja ajatella niin kuin haluavat”. Jokainen saa uskoa mihin tahtoo ja rakentaa elämänkatsomuksensa oman mielensä mukaan. 

Eri linjalla. Jeesus ei ollut vain yksi juutalainen rabbi ja opettaja. Jeesus sanoi: ” Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani.” Pystymmekö hyväksymään sen ja elämään sen mukaan? 

Pieni myönnytys johtaa suureen. Pappi Esra eli ja uskoi yhteen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sen vuoksi hän myös pelästyi kovasti, kun huomasi kansansa rikkoneen Jumalan ohjeita ja käskyjä. Seka-avioliittojen purkaminen ja perheiden hajottaminen tuntuu meistä aivan käsittämättömältä. Ilman perehtymistä seka-avioliittojen kauaskantoisiin vaikutuksiin ja Jumalan tarkoitukseen käskyn taustalla ei voi ymmärtää Jumalan ehdotonta käskyä. Mutta se tosiasia pitää paikkansa, että pienikin määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Jumala tiesi, mitä Israelin kansalle kävisi, jos se sekoittuisi ympäröivien kansojen tapojen ja ihmisten kanssa. Sen usko yhteen ainoaan Jumalaan olisi pian mennyt.

Ei eristäytymistä, vaan siunaamista. Meitä ei ole kutsuttu eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta ja eri tavoin ajattelevista ja elävistä ihmisistä. Mutta sama ”pienikin määrä hapatetta hapattaa koko taikinan” -periaate pätee nytkin. Pieni myönnytys arvoissa ja elämäntavoissa johtaa toiseen ja pian koko elämämme ja arvomme happanevat tai laimentuvat. Sen vuoksi on tärkeä etsiä elämäämme Jeesusta. Hän tietää, missä tie kulkee ja miten sitä pitkin käydään.

Heli

1. Aik. 21, Luuk. 14

1 Aik. 21

Luuk. 14

Kaikki tai ei mitään. Jeesus on ristiriitainen ja voimakas opettaja. Hän sanoo, että kukaan ei voi olla Jeesuksen seuraaja, ellei ole valmis luopumaan kaikesta, mitä hänellä on. Se on raju vaatimus. Minähän haluan pitää itselläni päätäntävallan, vastata omasta omaisuudestani ja valita, keiden kanssa elämäni vietän, mitä teen ja milloin. Jeesukselle se ei kelpaa. Hän sanoo, että hän haluaa kaiken määräysvallan. 

Muistan, että lapsena tämä edellä oleva raamatunkohta esti minua tulemasta uskovaksi. Olin varma, etten pysty mukautumaan Jeesuksen vaatimuksiin. Sitten minusta tuli uskova mutta pelkäsin Jumalaa ja tiesin, että en ole luovuttanut kaikkea Jumalalle. Yritin ahdistuksiin ja uuvuksiin asti antautua Jumalalle mutta en kyennyt. 

Olen edelleen uskova, enkä ole yhtään sen parempi kuin lapsena ja nuorena. Jotain on silti muuttunut suuresti. Jeesuksen työ ristillä rauhoitti sydämeni. Tiedän, etten ikinä pysty luovuttamaan kaikkea Jeesukselle itse. Mutta Jeesus on opettanut luovuttamaan elämääni hänelle hetki, asia ja ihminen kerrallaan. Valmius luopua kaikesta Jeesuksen vuoksi on elämän mittainen kasvumatka.

Isän kädestä. Daavid oli tässä elämän luovuttamisessa Jumalan käsiin paljon pidemmällä kuin minä. Hän sortui luottamaan ihmisvoimaan ja arviointikykyyn ja suoritti väenlaskun ja rikkoi näin Jumalan nimenomaisen käskyn.  Daavid kuitenkin tunsi Jumalan ja valitsi rangaistuksen, joka tuli suoraan Jumalalta. ”Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” (1. Aik. 21:13). Jopa onnettomuuden hetkellä Daavid tiesi, että Jumala on paljon armeliaampi kuin ihmiset ja että Jumala on hyvä. 

Tänäänkin on tärkeää, että luovumme omasta elämänhallinnasta ja annamme Jeesuksen hallita meitä. Tule, Jeesus, tule!

Heli