1. Aik. 20, Luuk. 13

1 Aik. 20

Luuk. 13

Ahdas ovi. Kun kerran kysytään suoraan, niin sitten vastataan suoraan. Jeesukselta kysytään, kuka oikein voi pelastua. Jeesus sanoo, että ovi pelastukseen on ahdas ja opetuslasten tulee kilvoitella, jotta pääsisivät pelastuksen ovesta sisään. Kilvoittelun voisi kääntää suomen kielelle elämiseksi uskonsa mukaan. 

Ovi on varmaankin siksi ahdas, että se on Jeesuksen muotoinen. ”Kukaan ei tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani”, sanoi Jeesus (Joh. 14:6). Mikään muu pelastusväline ei kelpaa. 

Kilvoittelu sen sijaan on näin vapaasti assosioiden sydämen uskon muuttumista aktiiviseksi toiminnaksi ja elämiseksi uskomme mukaan. Yrittämällä emme pitkälle pötki. Mutta Jeesuksen läheisyydessä olemalla muutumme hänen kaltaisikseen, kuten Raamattu lupaa (1. Kor. 3:18). Silloin Jeesus-ovesta sisäänpääsykin onnistuu.

Heli

1. Aik. 19, Luuk. 12

1 Aik. 19

Luuk. 12

Naulan kantaan. Jeesus opettaa jälleen hyvin havainnollisin kielikuvin ja vertauksin siitä, mikä elämässä on tavoittelemisen arvoista ja mikä ei. Emme voi rakentaa elämäämme omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Varallisuutta kun ei voi viedä mennessään ajan rajan yli. (Luuk 12:13 – 21). Siksi omaisuutta ei kannata ahnehtia ylen määrin. Sen sijaan Jeesus kehottaa meitä keräämään taivaaseen aarteen, joka ei ehdy (j. 33).Mitä se voisi tarkoittaa sinun ja minun kohdalla tänään? 

 Jukka Norvannon raamattuopetuksissa Norvanto kiinnittää huomion siihen, että omaisuutta kerännyt vertauksen mies meni vikaan kahdessa kohtaa. Toisaalta mies oli aivan yksin, mikä raamatun yhteisöllisessä kulttuurissa oli hyvin poikkeuksellista. Mies nimittäin joutui miettimään itsekseen, mitä keräämälleen omaisuudelle tekisi (jae 17). Ehkä rikkauden havittelu oli karkottanut ihmiset hänen ympäriltään. Ja kun Jumala laittoi hänet tilille, kävi ilmi, että miehen omaisuudellekaan ei ollut ottajia. Jumala nimittäin sanoi: ”Kaikki mitä olet itselle varannut – kenelle se joutuu?” (j. 20).

Aarteen saa antamalla. Voi tuntua ristiriitaiselta mutta aarteen kartuttaminen taivaaseen tapahtuukin pois antamalla eikä itsellemme haalimalla. Se on päivittäisiä valintoja, joita teemme kysellen Jumalalta, missä hän tahtoo meidän olevan mukana, keille antavan aikaa, ja ehkä varojammekin, keitä tukevan ja mihin panostavan. Jumala voi kutsua antamaan aikaamme jollekin yhdelle ihmiselle sen sijaan, että paahdamme paikasta tai elämyksestä toiseen tai tavoittelemme monien huomiota.  

  1. Aarteen kerääminen taivaaseen on nykyajassa usein sitä, että pelkistämme elämää ja valitsemme vähemmän: jätämme käyttämättä meille tarjottuja mahdollisuuksia, koska virikkeitä on vain liian paljon. Aarteen kerääminen taivaaseen on luottamista Jumalan huolenpitoon (j. 22 – 30). Vaikka emme tässä hetkessä ja ajassa saakaan kaikkea, mitä sydämemme haluaa ja himoitsee,  ja mitä muilla on, Jumala pitää meistä huolen. Hän antaa enemmän kuin osaamme pyytää tai edes kuvitella. Hän antaa Pyhän Hengen ja rauhan (vrt. Luuk. 11:13). Aarteen kerääminen taivaaseen on myös tunnustautumista Jeesuksen omaksi, Jeesuksen hulluksi (Luuk. 12: 8 – 9).  

Heli

1. Aik. 18, Luuk. 11

1 Aik. 18

Luuk. 11

Mutkat pois. Jeesus opetti rukoilemaan Jumalaa mutkattomasti, ilman turhaa mielistelyä, hokemista ja monimutkaisia sanoja tai rituaaleja. Tunnustamme Jumalan pyhyyden ja vallan. Ja sitten kerromme Jumalalle kaiken mitä tarvitsemme, tunnustamme syntisyytemme ja pyydämme anteeksi. Olemme valmiita vapauttamaan myös meille velassa olevat anteeksiannolla. Sitä on Isä meidän rukous. Luther selittää sen huomattavasti paremmin ja syvällisemmin Katekismuksessa. https://katekismus.fi/isameidan/isameidan.html

Se mitä Jeesus opettaa Jumalasta Isä meidän -rukouksen jälkeen, on minulle todella tärkeä kohta. Jos kerran pahat ihmisetkin antavat lapsilleen hyvää, niin monin verroin enemmän Jumala ja meidän taivaallinen Isämme antaa meille hyvää. Jumala antaa meille parasta mahdollista: Pyhän Hengen. Joku voisi olla pettynyt. Emmekö sitten saakaan vastauksia fyysisiin tai psyykkisiin tarpeisiimme, kuten asunnon, työtä ja ruokaa, kun niitä tarvitsemme, vaan ainoastaan hengellisiä lahjoja? Pyhä Henkihän on henki, ei fyysinen persoona, joka voisi laittaa meille ruokaa tai laittaa tilillemme rahaa.  

Parasta mitä voin saada. Pyhä Henki on parasta, mitä voimme saada. Hengen kautta ymmärrämme, että olemme Jumalan lapsia ja että hän on luonut maailman (vrt. Hepr. 11:3). Pyhän Hengen kautta meissä syntyy usko Jumalaan ja Jeesukseen. Pyhän Hengen kautta Jeesus tulee elämäämme ja alkaa toimia ja vaikuttaa meissä. Jumalasta tulee todellinen. Tajuamme riippuvuutemme hänestä. 

Jeesus sanoi: ” Ilman minua te ette voi mitään.” Pyhän Hengen kautta saamme Jumalan kaikki hyvät lahjat. 

Kadotin koronan vuoksi haju- ja makuaistini kokonaan. Vaikka tauti parani, niin haju ja makuaisti eivät palautuneetkaan samaa tahtia. Aluksi ei ollut oikein edes ruokahalua ja sitten kun näläntunne palasi oli kummallista, että mitä tahansa söin, kaikki maistui yhden tekevältä. Tuntui, että yhden aistin katoaminen vaikutti myös muihin aisteihin ja tuntemuksiin. Elämä tuntui valjulta ja eristäytyneeltä. En haistanut myöskään pahoja hajuja kuten hikeä tai pohjaan palanutta ruokaa enkä takasta sisään tupruttavaa savua. Piti varmistella ja tarkistella toisilta ihmisiltä, oliko kaikki kunnossa. Ja tämä vain yhden aistin väliaikaisen katoamisen vuoksi. Tajusin, että itsestään selvänä pitämäni asiatkin, ovat Jumalan lahjaa. Jumalassa me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Jumala kannattelee koko elämäämme Pyhän Henkensä kautta. 

Ilman Pyhää Henkeä meillä ei ole mitään. Tule Pyhä Henki.

Heli