Tekijä: Kyyrä

5. Moos. 13

Varoitus vääristä profeetoista ja eksyttäjistä on aina ajankohtainen. Sitä se oli UT:n aikana ja on myös nykyaikana. Eksyttäjät koettelevat taivuttaa palvelemaan epäjumalia jopa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Jumala sallii tällaisen koetellakseen, jotta saisi tietää rakastammeko häntä koko sydämestämme ja koko sielustamme. Jumala tahtoo meiltä sitä, että meidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaamme, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.

Viime kerran kommenteissani oli jo puhetta tästä teemasta  yksilötasolla (Matt. 18:7-9), jossa kehotettiin  hakkaamaan käsi ja jalka poikki, jos se viettelee sinua tai repäisemään silmä irti, jos se viettelee sinua. Kiusausten ja viettelysten kanssa ei kannata leikitellä, vaan on tärkeä irtisanoutua niistä heti. Nyt on sama viesti: “Hävittäkää paha keskuudestanne!” Outojen ja vieraiden jumalien palvonta on Herralle kauhistus, ja siksi täällä VT:n puolelle ei ole tarjolla armoa tai sääliä, vaan kuoliaaksi kivittäminen oli niille rangaistus, jotka siihen viekoittelevat. 

“Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1. Kor 10:13).

Mark. 15

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen voinee katsoa yhdeksi esimerkiksi VT:n ohjeiden soveltamisesta käytäntöön. Jeesusta syytettiin monista rikkomuksista ja tässä luvussa suurimpana syynä mainitaan se, että Jeesusta pidettiiin juutalaisten kuninkaana. “Kaikkien nähtäväksi oli kirjoitettu hänen tuomionsa syy:’Juutalaisten kuningas`.” Tämä oli roomalaisille (Pilatus) poliittinen uhka ja juutalaisille (ylipapit ja lainoppineet) jumalanpilkkaa. Kun siihen lisätään vielä se, että kansa haluttiin pitää tyytyväisenä ja kuulla heidänkin ääntään, niin valtakolmio oli valmis toimeenpanemaan syyttömän teloituksen.

Vaikka oikeusmurha tapahtui, niin itse asiassa kaikki meni Jumalan suunnitelman mukaan. Jeesus oli kuuliainen Isälleen toteuttaen Jumalan suunnitelmaa ja profeettojen ennustuksia tulevasta Messiaasta. “Tämä mies oli todella Jumalan Poika” (39).

Juha

3. Moos. 5

Jeesus Kristus on uhrilakien täyttymys.

“Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa” (Hepr. 9:13-14).

Matt. 21

Edellisessä luvussa Jeesus oli selkeästi puhunut opetuslapsilleen tulevista tapahtumista, kärsimyksistään, kuolemastaan ja kuolleista nousemisestaan. 

Nyt saavutaan Jerusalemiin, Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumapaikalle, jossa häntä olivat odottamassa pääsiäisjuhlille kokoontuva väki sekä uskonnolliset vallanpitäjät.  Jeesus tuli näyttävästi sisään Jerusalemiin tietäen, että se oli samalla merkki kansalle ja varsinkin ylipapeille ja lainopettajille. “Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä , hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa” (Sak.9:9).

Sama messiaaninen meno jatkuu temppelissäkin. Jeesus julistaa temppelin omaksi rukouksen huoneeksi, tekee lopun uhrieläinkaupasta, parantaa sokeita ja rampoja sekä ottaa vastaan lasten kunnianosoitukset Daavidin Pojalle. Ennen lähtöään kaupungista hän vielä muistuttaa ylipappeja ja lainoppineita Ps. 8:3 kohdasta, jossa tämä tilanne on jo ennalta kuvattu. “Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa!”

Seuraavaksi Jeesus opettaa opetuslapsia taas uskon ja rukouksen merkityksestä kiroamalla viikunapuun. Se voi liittyä edellisen päivän tapahtumiin, jossa Jumalan temppelistä, rukoushuoneesta, oli tehty markkinapaikka oman hyödyn, ei Jumalan asioiden ajamiseen. Näin viikunapuusta oli tullut hedelmätön. Rukous on tärkeä osa opetuslapsen elämää ja hyvän hedelmän tuottamista,  johon Jeesus kutsuu mukaan. “Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte” (22). Vaikka oma usko tuntuisikin heikolta, niin aina kannattaa rukoilla. Jumala on rikas antaja. Rukousta voi oppia ja keskittyä kiitoksella sen kohteeseen Jeesukseen, joka antaa meille kaiken hyvän lahjana. Näin ei tarvitse niin paljon murehtia omasta huonoudesta. Vastaava kertomus Mark. 11:25 opettaa vielä mielenkiintoisen asian rukoukseen liittyen:”Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotain jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne taivaissa antaa anteeksi teidän rikkomuksenne.”

Autuaita ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan! (Matt. 5:8)

Juha

3. Moos. 4

Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:29)

Matt. 20

Vertauksen viinitarhan työmiehistä voi vielä ajatella liittyvän edellisen luvun kysymykseen Jeesuksen seuraamisen palkasta. Vertauksen mukaan kaikille työntekijöille on luvassa sama palkka riippumatta työn keston ja palvelun määrästä. Se kuulostaa kyllä aika epäreilulta, mutta kertoo Jumalan valtakunnan arvoista ja periaatteista. ”Kai minä saan omallani tehdä mitä haluan” (15). Armo ja pelastus eivät perustu tekoihin tai työn kestoon, vaan ovat anteliaan Jumalan lahjaa. Toisaalta mieleen tulee myös vanhempi veli tuhlaajapoikavertauksessa, jonka palvelemisen ilo oli jo hävinnyt. Riittääkö minulle, että saan armahdettuna syntisenä olla mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa omalla paikallani ja lahjoillani? 

Sebedeuksen poikien äiti ei ehkä ollut paikalla kuulemassa äskeistä opetusta. Hän huolehtivana äitinä  pyytää Jeesukselta palvelusta pojilleen. Se on muiden opetuslasten mielestä epäreilua ja herättää närää. Jeesus ei lupaa pojille valtaistuinpaikkaa hänen lähellään, vaan kärsimystä ja kuolemaa uskon tähden. Sen sijaan Jeesus kehottaa kilvoittelemaan toisten palvelemisessa, sillä se on oikeaa suuruutta!

Tämän jälkeen Jeesus osoittaa seuraajilleen, mitä tarkoitti se, että Ihmisen Poika tuli palvelemaan. Hän osoittaa rakkauttaan kahta sokeaa kohtaan. Vaikka ihmiset käskivät heidän olla hiljaa, niin he huusivat entistä kovemmin:“Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika.” Nämä kaksi saivat mitä pyysivät ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jokohan opetuslapsilla usko kasvoi sinapinsiemenen kokoiseksi?

Jeesus, anna sydän avara, joka rakastaa ja iloitsee yhteisestä ikeestä kanssasi!

Juha