Tekijä: Kyyrä

Ps. 40

Herra kuulee huutoni. Daavidin laulussa vaihtelevat ylistys ja epätoivo. Kummallekin mielen tilalle on omat syynsä. Kiitollisuus ja luottamus Jumalan huolenpitoon jäävät tällä(kin) kertaa voitolle. “Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumala, älä viivy!” (18)

Matt. 15

Jeesus tapaa monenlaisia ihmisiä ja opetuslapset saavat häntä seuratessaan opetusta Taivaan valtakunnasta monien käytännön esimerkkien ja tapahtumien avulla.

Fariseusten ja Jeesuksen kohtaamisesta selviää, että Jumalalle on tärkeää sydämen tila, eli onko siellä jotakin, joka estää rakastamasta Jumalaa yli kaiken. Sydämestä voi Jumalan rakkauden valtaamana kummuta hyviä tekoja, joka on eri asia kuin fariseusten sieltä luovina ratkaisuina löytyneet ulkoiset rituaalit, joilla he pyrkivät sekä miellyttämään Jumalaa että ehkä myös etsimään vähän omaa etua ja kunniaa ihmisten edessä. He olivat luopuneet Jumalan laista ja ohjeista lisäämällä siihen omia sääntöjään.

Kanaanilaisen naisen usko on suuri, ja se jäi ihmetyttämään. Tämä nainen on yksi niistä henkilöistä, joiden uskoa Jeesus kehuu:” Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot” (28). Miksi ja miten  tämä äiti osoitti suurta uskoa? Siitä pari ajatusta.

• Vaikka nainen oli muukalainen, oli hän rohkeasti liikkeellä etsien apua  löytäen oikean henkilön auttamaan lastaan.“Herra, Daavidin Poika, armahda minua” ! Tällä puhuttelutavalla nainen ilmaisi uskoaan että Jeesus oli Jumala ja Messias.
• Usko on lujaa luottamusta. Tämä äiti oli sitkeä ja hellittämätön uskossaan jatkaen pyytämistään, vaikka Jeesus ei aluksi vastannut mitään. “Herra, auta minua!” Eikä nainen loukkaantunut, vaikka Jeesus vertasi hänen tytärtään koiranpenikaksi, vaan luotti siihen, että pienikin palanen armoa parantaisi hänen tyttärensä.
• Ihailla täytyy myös yleensä äitien (myös isoäitien) rakkautta lapsia kohtaan. Se on kuin jokin supervoima, jonka varassa jaksetaan huolehtia lapsesta päivästä toiseen.

 Sitten Jeesus osoitti rakkauttaan ja jumaluuttaan parantamalla sairaat ja ruokkimalla suuret kansanjoukot. Jeesus osoitti, että hän on kiinnostunut sekä ihmisten iankaikkisesta elämästä että myös päivittäisistä tarpeista ja  hyvinvoinnista. Ihmiset hämmästyivät ja ylistivät Israelin Jumalaa!

Olisiko nyt hyvä hetki myös vähän rukoilla ja kiittää Jumalaa?

Juha

2. Moos. 9

Kaikkien vitsausten keskellä faarao osoitti jonkin verran pehmentymistä, mutta aina lopulta hän paatui. Lähtöprosessi etenee varsin hitaasti, mutta hallitusti Jumalan suunnitelman mukaan. Vitsaukset jatkuvat…

“Nyt minä tunnustan tehneeni väärin. Herra on oikeassa, ja minä ja kansani olemme väärässä. Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jyrinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne” (27-28). Mooses vastasi:” Mutta minä tiedän, että sinä ja hoviväkesi ette vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa” (30).

Filem. 1

Onpa jotenkin positiivinen kirje. Eivät ole vastustajat ja pilkkaajat paikalla häiritsemässä, vaan rakkaat ystävät ja työtoverit saavat kohdata toisensa kirjeen välityksellä. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha ovat läsnä.

Mukava havaita, miten hienosti Paavali osoittaa ystävyyttään ja työtoveruuttaan kauniin sanoin. Hän rohkaisee Filemonia tuomalla esiin kaiken sen hyvän, mitä hän on kuullut Filemonin elämästä ja sen hedelmästä. Paavali kertoo myös rukoilevansa Filemonin puolesta. Ystävää voi myös haastaa. Rakkauden nimissä Paavali esittää vetoomuksen ottaa vastaan hänen hengellisen lapsensa,  Filemonin Onesimos-orjan, samalla veljellisellä rakkaudella, mitä hän on muillekin osoittanut. Ystävää olisi myös hyvä tavata ihan “livenä” ja siksi hän  pyytää jo majapaikkaa mahdollisen vierailun ajaksi.

Luvusta voinee tehdä sen johtopäätöksen, että Filemon oli suhteellisen varakas kristitty. Hän omisti orjia ja talon, jonka hän oli antanut kristittyjen kokoontumispaikaksi. Voisikohan Filemonia pitää yhtenä esimerkkinä siitä 2. Tim 2:17 kasvun päämäärästä, jossa pyhien kirjoitusten avulla kasvetaan täydellisiksi Jumalan ihmisiksi ja kaikkeen hyvään kykeneviksi?

Juha

2. Moos. 8

Vitsaukset jatkuvat Egyptissä, ja Jumala vie suunnitelmaansa eteenpäin. Tänään en siitä kommentoi sen enempää, vaan haluan kertoa eräästä Jumalan ihmeteosta omassa elämässäni. Minulla on nimittäin yhteistä Mooseksen lapsuuden kokemuksen kanssa. Mooses heprean kielellä tarkoittaa ilmaisua “nostaa vedestä”. 

Näin on minullekin tapahtunut kun olin 3-vuotias ja meinasin hukkua. Olen vedestä nostettu. Muistan vieläkin kun katselin veden läpi  ja näin äitini hyppäävän veteen pelastamaan minua. Tämä tapahtuma jätti pysyvän jäljen elämääni ja on viitoittanut elämäni tietä aina tähän asti. Kiitos Jumalalle ja äidilleni, jota Jumala käytti minun pelastamiseen! 

Tit. 3

Luku jatkaa edellisen luvun asioita. Luvussa korostuu Jumalan uudistava työ uskovien elämässä. Hän pelasti meidät, ei tekojemme tähden, vaan armosta. Hän synnytti meidät uudesti ylhäältä Pyhän Hengen kautta ja antoi osaksemme toivon iankaikkisesta elämästä. Paavali rohkaisee kuitenkin uskovia oppimaan hyvän tekemistä, jotta usko ei jäisi hedelmättömäksi. Uusi elämä tuo mukanaan myös Hengen hedelmät. Turhaan ei Paavali kehota, että “antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal 5:16, 22, 23)

Tänään on syntymäpäiväni ja olen kyllä kiitollinen Jumalalle kaikista näistä vuosista ja toivottavasti myös monista tulevista. Olen saanut olla osa tätä tämänkin luvun tarinaa ja uskossa jo kymmeniä vuosia. Onhan se ollut ihmeellistä aikaa. 

Kiitos Pyhä Henki, uudistaja, puolustaja ja rohkaisija!

Ja oikein hyvää juhannusjuhlaa kaikille! Valoa ja iloa kesään!

Juha