Tekijä: Kyyrä

3. Moos. 2

Ruokauhrien ohjeisiin oli jo vähän helpompi tutustua kuin edellisen luvun polttouhrilakiin, koska olen itsekin alkanut pikkuhiljaa opetella ruoan laittoa ja leipomista. Suolan käytöstä oli erityinen ohje: ”Mausta suolalla jokainen ruokauhrilahjasi. Älä jätä suolaa pois, sillä suola on Jumalan liiton merkki. Uhraa siis suolaa kaikkien uhrilahjojesi mukana” (13).

UT:n puolelta (Hepr. 13) löytyy tälläinen uhri kuin kiitosuhri. Olkaamme siis kiitollisia jokapäiväisestä leivästä ja osoittakaamme se vaikka ruoan siunaamisen avulla.

Matt. 18

Tämä luku kertoo otsikkonsa mukaan seurakunnan järjestyksestä eli kristittyjen yhteydestä ja sen haasteista. Miten elää ihmisiksi toisten kanssa? Ihmisen rikkinäisyys ja syntisyys vaikeuttaa usein myös seurakunnan elämää. Voidaan kilpailla opetuslasten tavoin vallasta tai asemasta. Kuitenkin sen, joka haluaa olla suurin taivasten valtakunnassa, on otettava mallia lapsesta. Lapsen nöyryys ja riippuvuus Taivaan Isästä on tärkeää. Monissa muissa kohdissa Jeesus myös muistuttaa opetuslapsiaan siitä, että suureksi voi tulla vain toisia palvelemalla. “Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 20:26”). On hienoa, kun saan opetella tuntemaan lisää sekä omaa pientä itseään että suurta ja rakastavaa Jumalaa. “Hänen täytyy kasvaa, minun pienentyä” (Joh 3:30).

Sen sijaan, että oman elämämme esimerkki tai maailman viettelykset johdattavat toisia harhaan ja lankeemukseen, pitäisi meidän oppia tukemaan ja nostamaan toinen toistamme. Hepr 10:24 sanotaan:” Pidetään toisistamme huolta ja kannustetaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Tämän lisäksi on tärkeää auttaa eksyksissä olevia takaisin yhteyteen.

Muutama viikko sitten oli iltapäivälehdessä otsikko, jossa kerrottiin, miten Raamatun teksti oli ollut niin sopimaton rippikirkkoon. Kieltämättä tämän luvun jakeet 8-9 ovat aika rajuja ja vaikeaselkoisia arkeen sovellettaviksi. Satuin katsomaan samana päivänä TV- jumiksen ja siellä saarnaaja selitti, mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa.  Kiusausten ja viettelysten kanssa ei kannata leikitellä, vaan on tärkeä irtisanoutua niistä heti. Siksi on niin tärkeää torjua ilman kompromisseja kaikki, mikä aiheuttaa viettelyksiä. Jakeiden tarkoitus on opettaa meitä olemaan varovaisia ja pitämään kiinni omista rajoistamme heti alusta alkaen, jotta asiat eivät pääse karkaamaan käsistä. Tulipa mieleen myös sananlasku (ei Raamatun), joka varoittaa samasta asiasta:”Jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden.”

Sitten Jeesus neuvoo vielä siitä, miten ongelmia tulisi ratkaista seurakunnassa. Kirkkokuriksi tätä prosessia ehkä myös kutsutaan, vaikka nykyään ei liene enää käytössä kovinkaan paljon. “Kirkkohistoriasta tunnetaan lukuisia kirkkokurin ylläpitoon liittyviä säännöksiä ja rangaistuksia, jotka olivat pääasiassa häpeärangaistuksia. Nykyinen kirkkolaki ja kirkkojärjestys eivät tunne enää kirkkokuriin liittyviä rangaistuksia. Kyse on pikemmin sielunhoidosta kuin kirkkokurista” (https://evl.fi/sanasto/kirkkokuri/). Minulla ei ole tästä muuta kokemusta kuin se, mitä lapsuuden kodissani tapahtui. Muistan, miten meille kotiin tuli yhteisön delegaatio käymään ja katkaisi välit vanhempiin, koska meille oli hommattu TV, joka oli suuri synti. Kymmeniä vuosia myöhemmin vanhempieni ja tämän ko. yhteisön henkilöiden välit saatiin sovittua, josta varsinkin äitini oli kovin helpottunut. Luvun ohjeiden mukaan asioita tulee aluksi selvitellä kahden kesken ja sitten, jos on tarve, ottaa mukaan muitakin todistamaan väärin (synnin) tekemisestä. Jos tilanne ei selviä, kyseinen henkilö tulisi erottaa yhteydestä. Kaikki tämä olisi tehtävä rukoillen Jeesuksen yhteydessä. 

Ehkä on syytä siirtyä seuraaviin jakeisiin ja löytää sieltä tapa toimia, joka ainakin auttaa korjaamaan ihmisten välisiä suhteita ja helpottaa kaikkien elämää. Se on anteeksipyytäminen ja anteeksianto. Se ei tapahdu aina automaattisesti, vaan sitäkin on harjoiteltava. Jumalan valtakunnassa me olemme itse saaneet rajattomasti anteeksi, jota tapaa meidän tulee myös jatkaa eteenpäin elämässämme. “Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä rakkaus peittää paljotkin synnit” ( 1.Piet.4:8).

Juha

3. Moos. 1

Nyt siirryttiin vähän epämieluisalle alueelle, joka ei minua oikein sytytä, vaikka uhraaminen oli VT:n aikana tosi tärkeä tapa palvella Jumalaa. ”Tämä on polttouhri, tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa”.

Tässä yleinen määritelmä Wikipediasta: ”Uhraaminen on uskonnollinen rituaali, jossa ihminen luovuttaa jonkin uhriesineen jumaluudelle tarkoituksella luoda, säilyttää tai ennallistaa toivottu oikea suhde pyhiin voimiin. Uhraaminen on ikiaikainen tapa, jota harjoitetaan ympäri maailman. Uskontojen perustava tekijä on pyhyyteen kohdistuva palvonta.

Matt. 17

Täälläkin on Mooses mukana.  Jeesus vie lähipiirinsä opetuslapset Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kohtaamaan Jumalan valtakunnan suurmiehiä Moosesta ja Eliasta korkealle vuorelle. Siellä opetuslapset näkivät miten Jeesuksen ulkonäkö muuttui kirkkaaksi ja loistavaksi. Isäkin oli paikalla vahvistaen Poikaansa ja muita läsnäolijoita sanoillaan: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Outo tilanne ihmetytti opetuslapsia, ja äskeinen tyytyväisyys siitä, että hekin saivat olla mukana, vaihtui suureen pelkoon. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Oliko se säikähdystä siitä, kun heidät oli yllättäen asetettu pyhään paikkaan, Jumalan eteen? Samaan aikaan opetuslapsilla oli Jeesus, joka koskettaa heitä ja sanoo, ettei heidän tarvitse pelätä. Jeesuksen kosketuksen ja sanojen ”nouskaa, älkää pelätkö” jälkeen he uskalsivat nostaa katseensa ja näkivät vain Jeesuksen. Näin sekä Jeesus että opetuslapset saivat yhdessä vahvistuksen siitä, että kaikki, mitä heille oli kerrottu tulevista vaikeista tapahtumista, tapahtuu Isän suunnitelmien mukaan. Jeesus oli Jumalan Poika, jolla oli erityinen tehtävä kuolla ja nousta kuolleista, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi.

Opetuslasten uskon vähyys turhautti Jeesusta, kun he epäonnistuivat tehtävässään, vaikka hän oli antanut heille vallan karkottaa saastaisia henkiä (Matt. 10:1). Siksi Jeesus alkoi opettaa jopa sinapinsiemenen kokoisen uskon riittävyydestä suuriin tekoihin. ”Mikään ei olisi teille mahdotonta” (20). Edellisessä luvussa (16:8) Jeesus puhutteli jo opetuslapsiaan, että te vähäuskoiset,  ja nyt suoraan, että opetuslapsilla on liian vähän uskoa. Tähän joukkoon on itsekin helppoa liittyä. Onneksi usko voi kasvaa kuten myös sinapinsiemen.

Asetun nyt vähän epäonnistuneiden opetuslasten puolelle kun muistelen erästä kuulemani opetusta pahojen henkien karkottamisesta. Siitä puhutaan nykyään aika paljon. Se ei ole jokaisen uskovan hommaa, vaan varsin erityistä toimintaa, joka on usein tiimityötä ja vaatii uskon lisäksi perehtymistä asiaan ja kokemusta. Keskeisessä roolissa siinä ovat Jeesus ja Jumalan Sana. Googlaamalla löytyi heti muutamia otsikoita.

-”Eksorkismia pahojen henkien karkoitukseen pyydetään harvoin, mutta kirkko osaa auttaa. -“Kirkkomme kanta paholaisen ja pahan henkivoimien olemassaoloon on selvä: ne ovat todellisia. Kuitenkin on tärkeää erottaa mielenterveysongelmat ja hengellinen hätätilanne.” -“Luterilaiset papit ovat ryhtyneet piispojen luvalla ajamaan ulos pahoja henkiä riivattuina pidetyistä ihmisistä.”

Ehkä tähän loppuun vielä itselleni tämän luvun tärkein jae ja kutsu: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Juha

Ps. 41

Sekavia tunnelmia tässäkin psalmissa. Daavid taisi olla aika vakavasti sairas, sillä monet jo odottelivat hänen kuolevan. Tuli mieleen Job, kun luki Daavidin monenlaisista ajatuksista sairasvuoteella. Jobin kaverit kävivät häntä katsomassa, mutta eivät osanneet auttaa. Näin Daavidkin koki. Myös viholliset toivovat hänen kuolemaa. Daavid laittaa kaikki peliin. Hän haluaa olla Herraa lähellä ja tuo esille omat hyvät tekonsa ja nuhteettomuutensa muistuttaen Jumalaa niistä. Hän myös tunnustaa syntinsä pyytäen armahdusta.  Vähän oudolta kuulosti hänen toimensa, jos ja kun hän paranee. Hän oli valmistautunut kostamaan pahantekijöilleen, joiden voittaminen oli hänelle merkki Jumalan rakkaudesta. Ylistykseen päättyy tämäkin laulu.

Matt. 16

Jäin pohtimaan tuota Joonan merkin riittävyyttä, mutta ensin kyllä piti selvittää, mitä sillä tarkoitetaan. Kun fariseukset pyysivät taas merkkiä taivaasta, Jeesus vastasi samalla tavalla kuin aiemmin (Matt 12:39), että Joonan merkki oli ainoa merkki, joka tälle uskottomalle sukupolvelle annetaan. Sillä hän tarkoitti, että heille on annettu ihan tarpeeksi tietoa profeetoissa niin, että he voisivat niistä nähdä hänen olevan se luvattu Messias. “Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.“ Tämä merkki oli siis esikuva Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.  Omassa vaelluksessani Jeesuksen luo olivat tärkeinä merkkeinä uskovat ihmiset, joiden elämää pääsin seuraamaan aika läheltä. Lopulta ratkaiseva oli Raamatun jae Matt.6:33, joka jäi vaivaamaan mieltäni ja vei päätöksen paikalle ja Jeesuksen seuraajaksi erään uskovan avustuksella. Em. lisäksi nyt ainakin rukousvastaukset ovat tärkeitä merkkejä Jumalan huolenpidosta, jotka ilahduttavat ja vahvistavat uskoa. Aina ei itsellä ole tuoretta kokemusta, mutta niitä on tärkeä kuulla muidenkin elämästä!

Voimakasta makua hapanjuuresta! Näin luki pöydällä olleen leipäpussin kyljessä, kun luin tätä lukua. En oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan ennen kuin otin selville. Opetuslapsillekin oli vaikea ymmärtää Jeesuksen sanoista muuta tarkoitusta kuin jokapäiväistä leipää tai sen puutetta. “Mutta oppilaat vain jankuttivat toisilleen, että leipä oli unohtunut. Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi: »Miksi jauhatte vain siitä, ettei teillä ole leipää, te vähäuskoiset?  (7-8).“Miten te ette ymmärrä, etten puhunut teille leivistä? Älkää ottako fariseusten ja saddukeusten hapanjuurta.» Silloin oppilaat ymmärsivät, ettei Jeesus tarkoittanut leivän hapatetta vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta (11-12). Kiitos Jeesus, että olet kärsivällinen opettaja!

Sitten Jeesus haastaa opetuslapset ottamaan kantaa hänestä. “Kuka minä teidän mielestänne olen?” (15). Saatuaan Pietarilta uskon tunnustuksen: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, Jeesus alkaa puhua tulevista tapahtumista. Siihen kuuluu Pietarin uusi vastuutehtävä, ja hänen oma tuleva kuolemansa Jerusalemissa. Pietari kauhistui kuulemastaan ja ryhtyi estelemään Jeesusta. Jeesus vastasi Pietarille napakasti, että nyt hän ei enää puhu Jumalan antamia sanoja, vaan vastustajan.

Jeesus jatkoi puhetta kärsimyksestä ja itsensä kieltämisestä, joka tulisi koskettamaan myös hänen seuraajiaan. “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (25).

Juha