Tekijä: Kyyrä

3. Moos. 3

Matt. 19

Luvussa Jeesus saa kysymysten ja ihmisten kohtaamisten kautta kertoa lisää Taivasten valtakunnasta. Aluksi fariseukset koettelivat häntä kysymyksellä avioliitosta ja erosta. Varsin pitkän vastauksen tiivistyksenä voinee sanoa, että elinikäinen avioliitto on Jumalan tahto. “Minkä Jumalan on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (6). 

Sitten Jeesus siunaa lapsia, vaikka opetuslapset yrittivät sitä estellä. Mieleeni nousi kaupunginkirkon alttaritaulu, jossa Jeesus siunaa lapsia. Oli myös mukava eilen olla kirkossa, jossa oli mukana lapsia. Istuin aika edessä, enkä kaikkia lapsia nähnyt, mutta kuulin sen hyvin;) On se hienoa, että meillä on paljon lapsia KohtaamisPaikassa ja heille järjestetään myös omaa ohjelmaa. Kiitos teille,  jotka olette mahdollistamassa sen ja ohjaatte lapsia Jeesuksen luo siunattavaksi!

Voiko rikas pelastua?  Voi, mutta se on vaikeaa:“Totisesti:rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan”, sanoo Jeesus. (23).  Tämä rikas joutui pettymään Jeesuksen vastaukseen eikä lähtenyt häntä seuraamaan. Toisaalta tuli mieleen Sakkeus, joka oli myös rikas, mutta jonka Jeesus otti heti hoiviinsa. Vähän yleistäen voinee ajatella, että meillä kaikilla on varmaan ollut elämässä asioita, jotka ovat estäneet meitä lähtemään Jeesuksen seuraan. Jeesus näki tuon miehen sydämeen ja laittoi hänet valinnan paikalle.  Mark. 10:21 sanotaan, että Jeesus katsahti häneen ja rakasti häntä. Tuli vielä mieleen, että ehkä rikaskin voi olla hengellisesti köyhä:”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:3).

Rikkauden vaaroista ja rahanhimosta muistuttaa myös Paavali:”Rahaa haaliessaan jotkut ovat eksyneet uskosta ja tuottaneet itselleen paljon tuskaa” (1.Tim:16). Paavali kannustaa tekemään hyvää, keräämään rikkaudeksi hyviä tekoja ja jakamaan omaisuutta anteliaasti. Näin voi voittaa omakseen todellisen elämään. Ei varmaan helppoa, mutta ei ihan mahdotontakaan.

Opetuslapset olivat luopuneet kaikesta ja lähteneet Jeesusta seuraamaan. Hekin huolestuivat ja ihmettelivät kuullessaan edellisen keskustelun,  että kuka sitten voi pelastua ja kyselivät, että onko heille tästä mitään hyötyä.  “Jumalalle kaikki on mahdollista,” Jeesus vastasi pelastuskysymykseen. Hän oli itse vastaus ja tiesi, kuinka Jumala aikoo hoitaa pelastuksen ongelman. Siitä hän oli jo pikkuhiljaa alkanut kertoa entistä suoremmin seuraajilleen. Sen lisäksi Jeesus lupasi erityisesti opetuslapsille, että he saavat uuden maailman syntyessä hallita Israelin kahtatoista sukukuntaa.  Kaikille muille hänen nimensä tähden jotain tärkeää menettäneille luvattiin satakertaista takaisinmaksua kaikesta siitä, ja lopulta myös iankaikkista elämää. Vaikka en nyt ihan kaikkea tätä ymmärrä, niin voi sanoa, että aika paljon luvattu! 

Juha

3. Moos. 2

Ruokauhrien ohjeisiin oli jo vähän helpompi tutustua kuin edellisen luvun polttouhrilakiin, koska olen itsekin alkanut pikkuhiljaa opetella ruoan laittoa ja leipomista. Suolan käytöstä oli erityinen ohje: ”Mausta suolalla jokainen ruokauhrilahjasi. Älä jätä suolaa pois, sillä suola on Jumalan liiton merkki. Uhraa siis suolaa kaikkien uhrilahjojesi mukana” (13).

UT:n puolelta (Hepr. 13) löytyy tälläinen uhri kuin kiitosuhri. Olkaamme siis kiitollisia jokapäiväisestä leivästä ja osoittakaamme se vaikka ruoan siunaamisen avulla.

Matt. 18

Tämä luku kertoo otsikkonsa mukaan seurakunnan järjestyksestä eli kristittyjen yhteydestä ja sen haasteista. Miten elää ihmisiksi toisten kanssa? Ihmisen rikkinäisyys ja syntisyys vaikeuttaa usein myös seurakunnan elämää. Voidaan kilpailla opetuslasten tavoin vallasta tai asemasta. Kuitenkin sen, joka haluaa olla suurin taivasten valtakunnassa, on otettava mallia lapsesta. Lapsen nöyryys ja riippuvuus Taivaan Isästä on tärkeää. Monissa muissa kohdissa Jeesus myös muistuttaa opetuslapsiaan siitä, että suureksi voi tulla vain toisia palvelemalla. “Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 20:26”). On hienoa, kun saan opetella tuntemaan lisää sekä omaa pientä itseään että suurta ja rakastavaa Jumalaa. “Hänen täytyy kasvaa, minun pienentyä” (Joh 3:30).

Sen sijaan, että oman elämämme esimerkki tai maailman viettelykset johdattavat toisia harhaan ja lankeemukseen, pitäisi meidän oppia tukemaan ja nostamaan toinen toistamme. Hepr 10:24 sanotaan:” Pidetään toisistamme huolta ja kannustetaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Tämän lisäksi on tärkeää auttaa eksyksissä olevia takaisin yhteyteen.

Muutama viikko sitten oli iltapäivälehdessä otsikko, jossa kerrottiin, miten Raamatun teksti oli ollut niin sopimaton rippikirkkoon. Kieltämättä tämän luvun jakeet 8-9 ovat aika rajuja ja vaikeaselkoisia arkeen sovellettaviksi. Satuin katsomaan samana päivänä TV- jumiksen ja siellä saarnaaja selitti, mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa.  Kiusausten ja viettelysten kanssa ei kannata leikitellä, vaan on tärkeä irtisanoutua niistä heti. Siksi on niin tärkeää torjua ilman kompromisseja kaikki, mikä aiheuttaa viettelyksiä. Jakeiden tarkoitus on opettaa meitä olemaan varovaisia ja pitämään kiinni omista rajoistamme heti alusta alkaen, jotta asiat eivät pääse karkaamaan käsistä. Tulipa mieleen myös sananlasku (ei Raamatun), joka varoittaa samasta asiasta:”Jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden.”

Sitten Jeesus neuvoo vielä siitä, miten ongelmia tulisi ratkaista seurakunnassa. Kirkkokuriksi tätä prosessia ehkä myös kutsutaan, vaikka nykyään ei liene enää käytössä kovinkaan paljon. “Kirkkohistoriasta tunnetaan lukuisia kirkkokurin ylläpitoon liittyviä säännöksiä ja rangaistuksia, jotka olivat pääasiassa häpeärangaistuksia. Nykyinen kirkkolaki ja kirkkojärjestys eivät tunne enää kirkkokuriin liittyviä rangaistuksia. Kyse on pikemmin sielunhoidosta kuin kirkkokurista” (https://evl.fi/sanasto/kirkkokuri/). Minulla ei ole tästä muuta kokemusta kuin se, mitä lapsuuden kodissani tapahtui. Muistan, miten meille kotiin tuli yhteisön delegaatio käymään ja katkaisi välit vanhempiin, koska meille oli hommattu TV, joka oli suuri synti. Kymmeniä vuosia myöhemmin vanhempieni ja tämän ko. yhteisön henkilöiden välit saatiin sovittua, josta varsinkin äitini oli kovin helpottunut. Luvun ohjeiden mukaan asioita tulee aluksi selvitellä kahden kesken ja sitten, jos on tarve, ottaa mukaan muitakin todistamaan väärin (synnin) tekemisestä. Jos tilanne ei selviä, kyseinen henkilö tulisi erottaa yhteydestä. Kaikki tämä olisi tehtävä rukoillen Jeesuksen yhteydessä. 

Ehkä on syytä siirtyä seuraaviin jakeisiin ja löytää sieltä tapa toimia, joka ainakin auttaa korjaamaan ihmisten välisiä suhteita ja helpottaa kaikkien elämää. Se on anteeksipyytäminen ja anteeksianto. Se ei tapahdu aina automaattisesti, vaan sitäkin on harjoiteltava. Jumalan valtakunnassa me olemme itse saaneet rajattomasti anteeksi, jota tapaa meidän tulee myös jatkaa eteenpäin elämässämme. “Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä rakkaus peittää paljotkin synnit” ( 1.Piet.4:8).

Juha

3. Moos. 1

Nyt siirryttiin vähän epämieluisalle alueelle, joka ei minua oikein sytytä, vaikka uhraaminen oli VT:n aikana tosi tärkeä tapa palvella Jumalaa. ”Tämä on polttouhri, tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa”.

Tässä yleinen määritelmä Wikipediasta: ”Uhraaminen on uskonnollinen rituaali, jossa ihminen luovuttaa jonkin uhriesineen jumaluudelle tarkoituksella luoda, säilyttää tai ennallistaa toivottu oikea suhde pyhiin voimiin. Uhraaminen on ikiaikainen tapa, jota harjoitetaan ympäri maailman. Uskontojen perustava tekijä on pyhyyteen kohdistuva palvonta.

Matt. 17

Täälläkin on Mooses mukana.  Jeesus vie lähipiirinsä opetuslapset Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kohtaamaan Jumalan valtakunnan suurmiehiä Moosesta ja Eliasta korkealle vuorelle. Siellä opetuslapset näkivät miten Jeesuksen ulkonäkö muuttui kirkkaaksi ja loistavaksi. Isäkin oli paikalla vahvistaen Poikaansa ja muita läsnäolijoita sanoillaan: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Outo tilanne ihmetytti opetuslapsia, ja äskeinen tyytyväisyys siitä, että hekin saivat olla mukana, vaihtui suureen pelkoon. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Oliko se säikähdystä siitä, kun heidät oli yllättäen asetettu pyhään paikkaan, Jumalan eteen? Samaan aikaan opetuslapsilla oli Jeesus, joka koskettaa heitä ja sanoo, ettei heidän tarvitse pelätä. Jeesuksen kosketuksen ja sanojen ”nouskaa, älkää pelätkö” jälkeen he uskalsivat nostaa katseensa ja näkivät vain Jeesuksen. Näin sekä Jeesus että opetuslapset saivat yhdessä vahvistuksen siitä, että kaikki, mitä heille oli kerrottu tulevista vaikeista tapahtumista, tapahtuu Isän suunnitelmien mukaan. Jeesus oli Jumalan Poika, jolla oli erityinen tehtävä kuolla ja nousta kuolleista, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi.

Opetuslasten uskon vähyys turhautti Jeesusta, kun he epäonnistuivat tehtävässään, vaikka hän oli antanut heille vallan karkottaa saastaisia henkiä (Matt. 10:1). Siksi Jeesus alkoi opettaa jopa sinapinsiemenen kokoisen uskon riittävyydestä suuriin tekoihin. ”Mikään ei olisi teille mahdotonta” (20). Edellisessä luvussa (16:8) Jeesus puhutteli jo opetuslapsiaan, että te vähäuskoiset,  ja nyt suoraan, että opetuslapsilla on liian vähän uskoa. Tähän joukkoon on itsekin helppoa liittyä. Onneksi usko voi kasvaa kuten myös sinapinsiemen.

Asetun nyt vähän epäonnistuneiden opetuslasten puolelle kun muistelen erästä kuulemani opetusta pahojen henkien karkottamisesta. Siitä puhutaan nykyään aika paljon. Se ei ole jokaisen uskovan hommaa, vaan varsin erityistä toimintaa, joka on usein tiimityötä ja vaatii uskon lisäksi perehtymistä asiaan ja kokemusta. Keskeisessä roolissa siinä ovat Jeesus ja Jumalan Sana. Googlaamalla löytyi heti muutamia otsikoita.

-”Eksorkismia pahojen henkien karkoitukseen pyydetään harvoin, mutta kirkko osaa auttaa. -“Kirkkomme kanta paholaisen ja pahan henkivoimien olemassaoloon on selvä: ne ovat todellisia. Kuitenkin on tärkeää erottaa mielenterveysongelmat ja hengellinen hätätilanne.” -“Luterilaiset papit ovat ryhtyneet piispojen luvalla ajamaan ulos pahoja henkiä riivattuina pidetyistä ihmisistä.”

Ehkä tähän loppuun vielä itselleni tämän luvun tärkein jae ja kutsu: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Juha