Tekijä: Kyyrä

5. Moos. 14

5. Mooseksen kirjassa käydään hyvin tarkasti ja pitkästi läpi lain ja liiton säädökset. Mooseksen kirjaa on kutsuttu ”toiseksi laiksi”. Kreikankielinen nimi ”Deuteronomion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”toinen laki”. Uusi lakikirja oli tarkempi sovellus Luvatun maan olosuhteisiin.

Nyt otetaan esille joitakin käytännön sääntöjä, joiden avulla kansa voi osoittaa kuuliaisuutensa Jumalalle arjen asioissa ja sillä tavalla erottautua muiden kansojen elämäntavoista. Taas löytyy tuttuja asioita, kuten viiltely, joka on valitettavasti nykyisin ongelma ja oire pahoinvoinnista nuorten keskuudessa. Siitä ei sen enempää, kuten ei puhtaista ja saastaisista eläimistäkään, vaikka aika kysymyksiä herättelevä luettelohan se oli. 

Sen sijaan laki kymmenyksistä oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin jos sitä vertaa UT:n ohjeisiin antamisesta. (Tosin tässä voipi olla vain yksi ohje muualla olevien joukosta.) Vuosittain tuli kerätä ja luovuttaa kymmenykset kaikesta sadosta ja viedä ne Jumalan osoittamaan paikkaan nautittavaksi yhteisessä juhlassa. Kymmenykset tuli kuluttaa (syödä) oman perheen kanssa. “Syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä” (26). Tämän lisäksi piti muistaa huolehtia myös leeviläisistä, eli heimosta, joka oli erotettu temppelipalvelukseen, eikä saanut unohtaa muukalaisia, orjia ja leskiä.

Varsinkin tuo yhteinen ilo ja koko perheen mukana olo tuntui hyvältä käytännöltä! Sitä jäin vielä miettimään, että olisikohan tämä antaminen ollut sellainen asia, jota olisin voinut opettaa myös lapsilleni ainakin tuon ilon ja juhlan kautta, tai ehkä myös kertoa siitä, mikä on Jumalan periaate rahankäytössä. 

Nykykäytäntö antamiseen löytyy UT:n puolelta, jossa ei puhuta kymmenyksistä, mutta ilo tulisi olla myös mukana antamisessa. Se on kuitenkin enemmän vapaa ja henkilökohtainen valinta, kuin koko perheen asia. “Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”(2. Kor. 9:7). Nykyään “kymmenyksillä” tuetaan yleensä seurakunta- ja lähetystyötä, eli vähän niinkuin leeviläisten heimoa ennen. Voisihan tosin myös ajatella, että KohtaamisPaikan tapaamiset ovat perheen yhteistä iloa ja juhlaa, jonka antaminen mahdollistaa. 

Mark. 16

Antamisen teemalla jatketaan. Luvussa tapahtuu suuri käännekohta ihmiskunnalle. Kuolema on voitettu! Jumalan rakkaus konkretisoitui meille kaikille. Hän antoi ainoan Poikansa kuolla meidän syntisten edestä, jotta meillä olisi elämä, joka kestää kuolemankin läpi iankaikkisuuteen. Ylösnousemusta oli jo aikalaistenkin vaikea käsittää, vaikka Jeesus oli näkyvänä ja kosketeltavana heidän keskuudessaan. 

Vaikka Jeesus vähän vieläkin moitti opetuslapsiaan epäuskosta ja sydämen kovuudesta, antoi hän suuren tehtävän:” Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille”(15).

Tällaisessa opetuslasten kaltaisessa uskossa mekin ehkä elämme, mutta saamme onneksi vahvistuksia ja pilkahduksia Jumalalta hänen todellisuudesta ja läsnäolosta elämässämme. Jos armon saaneena ja Jumalan yhteyteen otettuina pidämme kuoleman voittamista ilosanomana, kutsuu tämä Jeesuksen suuri tehtävä vastustamattomasti mukaan. Siihen saamme liittyä antamalla itsemme hänen käyttöönsä. Voisi ehkä myös sanoa, että iloista Jumalaa antaja rakastaa!

“Oppilaat lähtivät matkaan ja julistivat kaikkialla ilosanomaa. Herra toimi heidän kanssaan ja todisti sanoman oikeaksi tunnusmerkeillä” (20).

Juha

5. Moos. 13

Varoitus vääristä profeetoista ja eksyttäjistä on aina ajankohtainen. Sitä se oli UT:n aikana ja on myös nykyaikana. Eksyttäjät koettelevat taivuttaa palvelemaan epäjumalia jopa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Jumala sallii tällaisen koetellakseen, jotta saisi tietää rakastammeko häntä koko sydämestämme ja koko sielustamme. Jumala tahtoo meiltä sitä, että meidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaamme, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.

Viime kerran kommenteissani oli jo puhetta tästä teemasta  yksilötasolla (Matt. 18:7-9), jossa kehotettiin  hakkaamaan käsi ja jalka poikki, jos se viettelee sinua tai repäisemään silmä irti, jos se viettelee sinua. Kiusausten ja viettelysten kanssa ei kannata leikitellä, vaan on tärkeä irtisanoutua niistä heti. Nyt on sama viesti: “Hävittäkää paha keskuudestanne!” Outojen ja vieraiden jumalien palvonta on Herralle kauhistus, ja siksi täällä VT:n puolelle ei ole tarjolla armoa tai sääliä, vaan kuoliaaksi kivittäminen oli niille rangaistus, jotka siihen viekoittelevat. 

“Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1. Kor 10:13).

Mark. 15

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen voinee katsoa yhdeksi esimerkiksi VT:n ohjeiden soveltamisesta käytäntöön. Jeesusta syytettiin monista rikkomuksista ja tässä luvussa suurimpana syynä mainitaan se, että Jeesusta pidettiiin juutalaisten kuninkaana. “Kaikkien nähtäväksi oli kirjoitettu hänen tuomionsa syy:’Juutalaisten kuningas`.” Tämä oli roomalaisille (Pilatus) poliittinen uhka ja juutalaisille (ylipapit ja lainoppineet) jumalanpilkkaa. Kun siihen lisätään vielä se, että kansa haluttiin pitää tyytyväisenä ja kuulla heidänkin ääntään, niin valtakolmio oli valmis toimeenpanemaan syyttömän teloituksen.

Vaikka oikeusmurha tapahtui, niin itse asiassa kaikki meni Jumalan suunnitelman mukaan. Jeesus oli kuuliainen Isälleen toteuttaen Jumalan suunnitelmaa ja profeettojen ennustuksia tulevasta Messiaasta. “Tämä mies oli todella Jumalan Poika” (39).

Juha

3. Moos. 5

Jeesus Kristus on uhrilakien täyttymys.

“Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa” (Hepr. 9:13-14).

Matt. 21

Edellisessä luvussa Jeesus oli selkeästi puhunut opetuslapsilleen tulevista tapahtumista, kärsimyksistään, kuolemastaan ja kuolleista nousemisestaan. 

Nyt saavutaan Jerusalemiin, Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumapaikalle, jossa häntä olivat odottamassa pääsiäisjuhlille kokoontuva väki sekä uskonnolliset vallanpitäjät.  Jeesus tuli näyttävästi sisään Jerusalemiin tietäen, että se oli samalla merkki kansalle ja varsinkin ylipapeille ja lainopettajille. “Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä , hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa” (Sak.9:9).

Sama messiaaninen meno jatkuu temppelissäkin. Jeesus julistaa temppelin omaksi rukouksen huoneeksi, tekee lopun uhrieläinkaupasta, parantaa sokeita ja rampoja sekä ottaa vastaan lasten kunnianosoitukset Daavidin Pojalle. Ennen lähtöään kaupungista hän vielä muistuttaa ylipappeja ja lainoppineita Ps. 8:3 kohdasta, jossa tämä tilanne on jo ennalta kuvattu. “Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa!”

Seuraavaksi Jeesus opettaa opetuslapsia taas uskon ja rukouksen merkityksestä kiroamalla viikunapuun. Se voi liittyä edellisen päivän tapahtumiin, jossa Jumalan temppelistä, rukoushuoneesta, oli tehty markkinapaikka oman hyödyn, ei Jumalan asioiden ajamiseen. Näin viikunapuusta oli tullut hedelmätön. Rukous on tärkeä osa opetuslapsen elämää ja hyvän hedelmän tuottamista,  johon Jeesus kutsuu mukaan. “Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte” (22). Vaikka oma usko tuntuisikin heikolta, niin aina kannattaa rukoilla. Jumala on rikas antaja. Rukousta voi oppia ja keskittyä kiitoksella sen kohteeseen Jeesukseen, joka antaa meille kaiken hyvän lahjana. Näin ei tarvitse niin paljon murehtia omasta huonoudesta. Vastaava kertomus Mark. 11:25 opettaa vielä mielenkiintoisen asian rukoukseen liittyen:”Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotain jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne taivaissa antaa anteeksi teidän rikkomuksenne.”

Autuaita ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan! (Matt. 5:8)

Juha