Tekijä: Kyyrä

Ps. 41

Sekavia tunnelmia tässäkin psalmissa. Daavid taisi olla aika vakavasti sairas, sillä monet jo odottelivat hänen kuolevan. Tuli mieleen Job, kun luki Daavidin monenlaisista ajatuksista sairasvuoteella. Jobin kaverit kävivät häntä katsomassa, mutta eivät osanneet auttaa. Näin Daavidkin koki. Myös viholliset toivovat hänen kuolemaa. Daavid laittaa kaikki peliin. Hän haluaa olla Herraa lähellä ja tuo esille omat hyvät tekonsa ja nuhteettomuutensa muistuttaen Jumalaa niistä. Hän myös tunnustaa syntinsä pyytäen armahdusta.  Vähän oudolta kuulosti hänen toimensa, jos ja kun hän paranee. Hän oli valmistautunut kostamaan pahantekijöilleen, joiden voittaminen oli hänelle merkki Jumalan rakkaudesta. Ylistykseen päättyy tämäkin laulu.

Matt. 16

Jäin pohtimaan tuota Joonan merkin riittävyyttä, mutta ensin kyllä piti selvittää, mitä sillä tarkoitetaan. Kun fariseukset pyysivät taas merkkiä taivaasta, Jeesus vastasi samalla tavalla kuin aiemmin (Matt 12:39), että Joonan merkki oli ainoa merkki, joka tälle uskottomalle sukupolvelle annetaan. Sillä hän tarkoitti, että heille on annettu ihan tarpeeksi tietoa profeetoissa niin, että he voisivat niistä nähdä hänen olevan se luvattu Messias. “Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.“ Tämä merkki oli siis esikuva Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.  Omassa vaelluksessani Jeesuksen luo olivat tärkeinä merkkeinä uskovat ihmiset, joiden elämää pääsin seuraamaan aika läheltä. Lopulta ratkaiseva oli Raamatun jae Matt.6:33, joka jäi vaivaamaan mieltäni ja vei päätöksen paikalle ja Jeesuksen seuraajaksi erään uskovan avustuksella. Em. lisäksi nyt ainakin rukousvastaukset ovat tärkeitä merkkejä Jumalan huolenpidosta, jotka ilahduttavat ja vahvistavat uskoa. Aina ei itsellä ole tuoretta kokemusta, mutta niitä on tärkeä kuulla muidenkin elämästä!

Voimakasta makua hapanjuuresta! Näin luki pöydällä olleen leipäpussin kyljessä, kun luin tätä lukua. En oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan ennen kuin otin selville. Opetuslapsillekin oli vaikea ymmärtää Jeesuksen sanoista muuta tarkoitusta kuin jokapäiväistä leipää tai sen puutetta. “Mutta oppilaat vain jankuttivat toisilleen, että leipä oli unohtunut. Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi: »Miksi jauhatte vain siitä, ettei teillä ole leipää, te vähäuskoiset?  (7-8).“Miten te ette ymmärrä, etten puhunut teille leivistä? Älkää ottako fariseusten ja saddukeusten hapanjuurta.» Silloin oppilaat ymmärsivät, ettei Jeesus tarkoittanut leivän hapatetta vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta (11-12). Kiitos Jeesus, että olet kärsivällinen opettaja!

Sitten Jeesus haastaa opetuslapset ottamaan kantaa hänestä. “Kuka minä teidän mielestänne olen?” (15). Saatuaan Pietarilta uskon tunnustuksen: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, Jeesus alkaa puhua tulevista tapahtumista. Siihen kuuluu Pietarin uusi vastuutehtävä, ja hänen oma tuleva kuolemansa Jerusalemissa. Pietari kauhistui kuulemastaan ja ryhtyi estelemään Jeesusta. Jeesus vastasi Pietarille napakasti, että nyt hän ei enää puhu Jumalan antamia sanoja, vaan vastustajan.

Jeesus jatkoi puhetta kärsimyksestä ja itsensä kieltämisestä, joka tulisi koskettamaan myös hänen seuraajiaan. “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (25).

Juha

Ps. 40

Herra kuulee huutoni. Daavidin laulussa vaihtelevat ylistys ja epätoivo. Kummallekin mielen tilalle on omat syynsä. Kiitollisuus ja luottamus Jumalan huolenpitoon jäävät tällä(kin) kertaa voitolle. “Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumala, älä viivy!” (18)

Matt. 15

Jeesus tapaa monenlaisia ihmisiä ja opetuslapset saavat häntä seuratessaan opetusta Taivaan valtakunnasta monien käytännön esimerkkien ja tapahtumien avulla.

Fariseusten ja Jeesuksen kohtaamisesta selviää, että Jumalalle on tärkeää sydämen tila, eli onko siellä jotakin, joka estää rakastamasta Jumalaa yli kaiken. Sydämestä voi Jumalan rakkauden valtaamana kummuta hyviä tekoja, joka on eri asia kuin fariseusten sieltä luovina ratkaisuina löytyneet ulkoiset rituaalit, joilla he pyrkivät sekä miellyttämään Jumalaa että ehkä myös etsimään vähän omaa etua ja kunniaa ihmisten edessä. He olivat luopuneet Jumalan laista ja ohjeista lisäämällä siihen omia sääntöjään.

Kanaanilaisen naisen usko on suuri, ja se jäi ihmetyttämään. Tämä nainen on yksi niistä henkilöistä, joiden uskoa Jeesus kehuu:” Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot” (28). Miksi ja miten  tämä äiti osoitti suurta uskoa? Siitä pari ajatusta.

• Vaikka nainen oli muukalainen, oli hän rohkeasti liikkeellä etsien apua  löytäen oikean henkilön auttamaan lastaan.“Herra, Daavidin Poika, armahda minua” ! Tällä puhuttelutavalla nainen ilmaisi uskoaan että Jeesus oli Jumala ja Messias.
• Usko on lujaa luottamusta. Tämä äiti oli sitkeä ja hellittämätön uskossaan jatkaen pyytämistään, vaikka Jeesus ei aluksi vastannut mitään. “Herra, auta minua!” Eikä nainen loukkaantunut, vaikka Jeesus vertasi hänen tytärtään koiranpenikaksi, vaan luotti siihen, että pienikin palanen armoa parantaisi hänen tyttärensä.
• Ihailla täytyy myös yleensä äitien (myös isoäitien) rakkautta lapsia kohtaan. Se on kuin jokin supervoima, jonka varassa jaksetaan huolehtia lapsesta päivästä toiseen.

 Sitten Jeesus osoitti rakkauttaan ja jumaluuttaan parantamalla sairaat ja ruokkimalla suuret kansanjoukot. Jeesus osoitti, että hän on kiinnostunut sekä ihmisten iankaikkisesta elämästä että myös päivittäisistä tarpeista ja  hyvinvoinnista. Ihmiset hämmästyivät ja ylistivät Israelin Jumalaa!

Olisiko nyt hyvä hetki myös vähän rukoilla ja kiittää Jumalaa?

Juha

2. Moos. 9

Kaikkien vitsausten keskellä faarao osoitti jonkin verran pehmentymistä, mutta aina lopulta hän paatui. Lähtöprosessi etenee varsin hitaasti, mutta hallitusti Jumalan suunnitelman mukaan. Vitsaukset jatkuvat…

“Nyt minä tunnustan tehneeni väärin. Herra on oikeassa, ja minä ja kansani olemme väärässä. Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jyrinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne” (27-28). Mooses vastasi:” Mutta minä tiedän, että sinä ja hoviväkesi ette vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa” (30).

Filem. 1

Onpa jotenkin positiivinen kirje. Eivät ole vastustajat ja pilkkaajat paikalla häiritsemässä, vaan rakkaat ystävät ja työtoverit saavat kohdata toisensa kirjeen välityksellä. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha ovat läsnä.

Mukava havaita, miten hienosti Paavali osoittaa ystävyyttään ja työtoveruuttaan kauniin sanoin. Hän rohkaisee Filemonia tuomalla esiin kaiken sen hyvän, mitä hän on kuullut Filemonin elämästä ja sen hedelmästä. Paavali kertoo myös rukoilevansa Filemonin puolesta. Ystävää voi myös haastaa. Rakkauden nimissä Paavali esittää vetoomuksen ottaa vastaan hänen hengellisen lapsensa,  Filemonin Onesimos-orjan, samalla veljellisellä rakkaudella, mitä hän on muillekin osoittanut. Ystävää olisi myös hyvä tavata ihan “livenä” ja siksi hän  pyytää jo majapaikkaa mahdollisen vierailun ajaksi.

Luvusta voinee tehdä sen johtopäätöksen, että Filemon oli suhteellisen varakas kristitty. Hän omisti orjia ja talon, jonka hän oli antanut kristittyjen kokoontumispaikaksi. Voisikohan Filemonia pitää yhtenä esimerkkinä siitä 2. Tim 2:17 kasvun päämäärästä, jossa pyhien kirjoitusten avulla kasvetaan täydellisiksi Jumalan ihmisiksi ja kaikkeen hyvään kykeneviksi?

Juha