Tekijä: Kyyrä

2. Moos. 4

Ainutlaatuinen vuoropuhelu Jumalan ja  Mooseksen välillä jatkuu. Mooses puhui suoraan ja paljon Jumalan kanssa, ja vuoropuhelu jatkui läpi Mooseksen elämän. Mooseksen osa oli vielä varmistella ja saada tukea omaan kutsuunsa. Hän keksi lisää tekosyitä, miksi hänen ei pitäisi totella Herraa. Kun Jumala kärsivällisesti neuvotteli asiasta tarjoten apua, Mooses viimein pyysi:” Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Silloin Herra vihastui ja tarjosi Aaronia puhemieheksi, johon Mooseksen sitten oli tyytyminen. Mooses lähti sitten liikkeelle “ihmesauva” mukanaan, joka oli samalla lupaus ja muistutus Jumalan läsnäolosta ja kyvystä tehdä mahdottomasta mahdollista.  

Raamattu muistuttaa ja kertoo meille Jumalan suurista teoista, ja Pyhän Hengen kautta voimme kokea Jumalan läsnäoloa elämässämme. On myös hyvä jakaa omia kokemuksiaan elämästä Jumalan kanssa kanssakulkijoille. Näin Jumala rohkaisee meitä elämään vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.  Se ei aina tarkoita hiljaa istumista ja odottamista, vaan on hyvä löytää oma tapa pitää yhteyttä ja olla kuulolla. 

2. Tim. 3

Lisää ohjeita Timoteukselle. Luvusta nousee esiin Raamatun tärkeys elämän isojen asioiden löytämisessä. Pyhät kirjoitukset antavat viisautta ja johdattavat uskoon ja pelastukseen Jeesuksessa. Kirjoitukset kasvattavat  myös löytämään omat lahjat ja antavat kyvykkyyden Jumalan valtakunnan palvelutehtävään. Kristuksen lunastustyön tarkoitus oli puhdistaa ”meidät omaksi kansakseen, joka tekee kaikin voimin hyviä tekoja” (Tiit.2:14).

Omien hengellisten juurien arvostaminen nousee myös esille Timoteuksen elämän esimerkistä. Hengellisen perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on vanhempien ja perheen tärkeä tehtävä. Muistan, että kun sain vanhemmiltani Raamatun ennen rippikouluun menoa, siihen oli kirjoitettu muistojakeiksi jakeet 2. Tim 3: 14 ja 15. Vaikka Jeesuksen merkitys ei vielä lapsuudessani vielä auennut, opin luottamaan Taivaan Isään, joka pitää huolta minusta ja myös rukoilemaan iltarukouksen. Tätä tapaa sitten jatkettiin omien lasten kanssa parhaamme mukaan. Hyvinä oheiskasvattajina toimivat silloin Kohtaamispaikka ja kristillinen koulu.

Nyt on vuorossa lastenlasten elämässä mukana olo.  En malta olla lainaamatta taas Jari Sinkkosen vinkkiä: ”Isovanhemman tärkein tehtävä on katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa”. Niinhän Taivaan Isäkin tekee! On ilo olla mukana lapsen arjessa huolto- ja leikkihommissa sekä tietysti rukouksin.

Juha

2. Moos. 3

Viime viikon Luemme Raamattua -teksteissä seurattiin Jaakobin perheen elämää. Ennen kuolemaansa Egyptissä Jaakob siunasi poikansa ja samalla muistutti, että Jumala on oleva oleva kansansa kanssa ja on johdattava heidät takaisin isien maahan. Tällä viikolla sitten esiin astuu Mooses, joka alkaa toimeenpanna tätä Jumalan suunnitelmaa. Jumala kutsuu tähän tehtävään Mooseksen ilmestymällä hänellä aika erikoisella tavalla, joka varmasti jäi mieleen. Vaikka Mooses pelkäsi katsoa Jumalaa ja peitti kasvonsa, oli hänellä yllättäen aika paljon rohkeutta käydä keskusteluun Jumalan kanssa. Tuleva tehtävä pelotti häntä ja hän alkoi vähätellä itseään ja epäröidä omia mahdollisuuksiaan. Hänellä oli siis koulutermiä käyttäen ongelmia minäpystyvyyden kanssa. Jumala selvitti aika tarkkaan miten hän aikoi viedä kansan pois ja miten suunnitelma etenee, joka varmaan rauhoitti Mooseksen mieltä. Tärkein lupaus varmaan oli sama, joka on voimassa vielä nytkin:” Minä olen sinun kanssasi” (12). 

Jumala haluaa olla yhteydessä myös meihin monin eri tavoin, ja siitä muistuttaa myös Simojoen upea laulu Pyhän Kosketus, joka tuli heti mieleeni tätä lukua lukiessa: “Riisu kengät, maa jolla seisot on herran, pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata.”

Sen myötä oikein siunattua viikkoa toivotellen!

https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

2. Tim. 2

Aluksi vähän taustahavaintoja. Paavali otti Timoteuksen mukaan lähetysmatkalle (Apt. 16), mutta jätti hänet Efesoon auttamaan seurakuntaa ja laittamaan asiat kuntoon. Tärkeää oli siirtää vastuuta seurakunnan toiminnasta paikallisille, ja sitten Timoteuksen tulisi palata takaisin Paavalin luo kohti uusia haasteita. Paavali kuvailee ongelmia niin, että siellä levitettiin vieraita oppeja, harrastettiin taruja ja loputtomia sukuluetteloita, sekä jaariteltiin joutavia esiintyen lainopettajina. Nämä eivät palvelleet Jumalan suunnitelmaa ja Timoteusta kehotettiin kieltämään nämä toiminnat. 

Paavali tiesi, että työ ei ollut helppoa, ja sen vuoksi hän antaa isällisiä ohjeita Timoteukselle. Timoteuksen tuli pitää huolta itsestään, vahvistua armossa sekä keskittyä olennaiseen. Se tarkoitti elämää Kristuksen Jeesuksen sotilaana, joka on valmis näkemään vaivaa ja myös kärsimään Jeesuksen ja Paavalin tavoin evankeliumin vuoksi, jotta pelastus saavuttaisi yhä uusia ihmisiä.

Hyvän työntekijän tuli olla ahkera ja opettaa totuuden sanaa oikein. Hänen ei pidä sekaantua typeriin väittelyihin ja riitoihin, vaan olla ystävällinen kaikille, kärsivällinen ja valmis opettamaan ja neuvomaan. Näin vastaanväittäjät voisivat myös oppia tuntemaan totuuden ja kääntyä Jumalan puoleen. Nyt Timoteuksen pitäisi löytää tällaisia luotettavia ja opetustaitoisia henkilöitä uusiksi johtajiksi, joille hänen tulisi kertoa se, minkä Paavali oli hänelle opettanut.

Timoteuksen elämän piti myös olla hyvä todistus efesolaisille. Siksi Paavali kehottaa välttämään  nuoruuden villityksiä. Mitähän ne tuolloin mahtoivat olla? Niiden vastakohtana tuli sen sijaan tavoitella oikeudenmukaisuutta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtain sydämin kutsuvat Herraa avuksi. Tulipa mieleen sananlaskuista 13:20:” Hae viisasten seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.”

Siinäpä pähkinää purtavaksi nuorelle miehelle. Turhaan ei Paavali vähän aiemmin  muistuttanut puolustajasta, Pyhästä Hengestä:” Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2.Tim.1:7).

Juha

Hagg. 1

2. Kor. 2

Eilisen kommentoinnin lopun teema johtajille kuuliaisuudesta jatkuu tässä luvussa. Tuskasta on mahdollisuus päästä yhteiseen iloon, mutta se vaatii toimenpiteitä.  Yhden ihmisen tuottama suru oli myös yhteisön suru. Paavali oli toiminut esimerkillisesti johtajana puuttumalla heti ongelmiin. Tuohon aikaan oli kai tapana, että julkisynnissä elävä tai väärää oppia opettava suljettiin rangaistuksena seurakunnan ulkopuolelle harjoittamaan katumusta. Nyt oli jo anteeksiantamisen ja lohdutuksen aika. Siksi Paavali kehottaa osoittamaan tälle henkilölle rakkautta, jottei  saatana pääsisi hajottamaan ja katkeroittamaan seurakuntaa riitojen avulla. “Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan” (Joh. 10:10). Nykyään annetaan ihmisten elää rauhassa ja toteuttaa omaa elämäänsä, ettei vaan yksityisyyden suojaa loukattaisi. Itse toivoisin, että jos tarvetta on, niin voisikohan vaikka lähimmäisenrakkauden velvoittamana joku tulla vähän auttamaan ja puhumaan minulle järkeä!

Sitten jäin taas jumiin tähän kuvaan, jossa kuljetaan eteenpäin voittosaatossa Kristusta seuraten,  ja hänen tuntemisensa tuoksua kaikkialla levittäen. Siinä on paljon vertauskuvia Jumalan tahdon mukaiselle elämälle. Kiitos meidän kuljettamisesta kuuluu Jumalalle, sillä se on hänen työtään meissä. Voittosaatossa kulkevat ovat päässeet osallisiksi Kristuksen voitosta. Hän voitti ristillä synnin ja kuoleman. Kristuksen tuoksun jäljet johtanevat VT:n polttouhreihin, jonka hepreankielinen nimi tarkoittaa “ylös kohoavaa”. Kun polttouhri toimitettiin säädetyllä tavalla ja uskossa Herraan, se oli “tuoksuva tuliuhri, joka oli  Herralle mieluisa” (3. Moos. 1:9). Tosi polttouhri Kristus uhrasi itsensä ristillä, nousi ylös kuolleista ja astui ylös taivaaseen. 

Miten sitten pitäisi elää ja toimia, että olisimme Kristuksen tuoksu? Alla muutama jae, jotka antavat suuntaa sille, mitä se voisi tarkoittaa.

• ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:2).

• “Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). 

• “Me julistamme sitä (Jumalan sanaa) Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta (17).

Juha