2. Moos. 8, Tit. 3

2. Moos. 8

Vitsaukset jatkuvat Egyptissä, ja Jumala vie suunnitelmaansa eteenpäin. Tänään en siitä kommentoi sen enempää, vaan haluan kertoa eräästä Jumalan ihmeteosta omassa elämässäni. Minulla on nimittäin yhteistä Mooseksen lapsuuden kokemuksen kanssa. Mooses heprean kielellä tarkoittaa ilmaisua “nostaa vedestä”. 

Näin on minullekin tapahtunut kun olin 3-vuotias ja meinasin hukkua. Olen vedestä nostettu. Muistan vieläkin kun katselin veden läpi  ja näin äitini hyppäävän veteen pelastamaan minua. Tämä tapahtuma jätti pysyvän jäljen elämääni ja on viitoittanut elämäni tietä aina tähän asti. Kiitos Jumalalle ja äidilleni, jota Jumala käytti minun pelastamiseen! 

Tit. 3

Luku jatkaa edellisen luvun asioita. Luvussa korostuu Jumalan uudistava työ uskovien elämässä. Hän pelasti meidät, ei tekojemme tähden, vaan armosta. Hän synnytti meidät uudesti ylhäältä Pyhän Hengen kautta ja antoi osaksemme toivon iankaikkisesta elämästä. Paavali rohkaisee kuitenkin uskovia oppimaan hyvän tekemistä, jotta usko ei jäisi hedelmättömäksi. Uusi elämä tuo mukanaan myös Hengen hedelmät. Turhaan ei Paavali kehota, että “antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal 5:16, 22, 23)

Tänään on syntymäpäiväni ja olen kyllä kiitollinen Jumalalle kaikista näistä vuosista ja toivottavasti myös monista tulevista. Olen saanut olla osa tätä tämänkin luvun tarinaa ja uskossa jo kymmeniä vuosia. Onhan se ollut ihmeellistä aikaa. 

Kiitos Pyhä Henki, uudistaja, puolustaja ja rohkaisija!

Ja oikein hyvää juhannusjuhlaa kaikille! Valoa ja iloa kesään!

Juha

2. Moos. 7, Tit. 2

2. Moos. 7

Jumala antoi selkeän roolin Moosekselle ja Aaronille. “Minä asetan sinut Jumalaksi faraolle ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.” Sitten alkoi voimien mittelö, Herran ja Egyptin epäjumalien välillä. Mooses kohotti sauvaansa ja vitsaukset alkoivat, joihin Egyptin loitsijat ja noidat pyrkivät vastaamaan tekemällä samoin ja onnistuivatkin siinä. Jumala kuitenkin vakuutti sanoillaan Moosesta, että Hänen on voitto ja sen myötä israelilaisten orjuus loppuu.

“Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, pois Egyptistä. “Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra” (5). Nämä Jumalan sanat kertovat hänen uskollisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, säälistä ja rakkaudesta kansaansa kohtaan.

Tit. 2

Edellisessä luvussa annettiin johtajille laatukriteerit, ja nyt  seuraa ohjeita myös seurakuntalaisille, sekä vanhoille ja nuorille että miehille ja naisille. Kukaan ei pääse helpolla, jos haluaa elää kunniallisesti eli noudattaa korkeita eettisiä periaatteita, olla rehellinen ja elää rakkaudellisesti Jumalan kunniaksi. Nuhteettomuuden ja esimerkillisen kristillisen elämän tulisi nousta kaikille näkyviin kreetalaisen kulttuurin huonon elämäntavan keskeltä. Sen lisäksi on vaalittava apostolista oppia ja kyettävä myös terveellä opetuksella sekä kumoamaan vastustajien väitteitä että rohkaisemaan uskovia. 

Miten sitten onnistua elämään terveen opin mukaisesti ja oppia elämään ihmisiksi? Kukaan ei voi näitä edellämainittuja ohjeita täysin toteuttaa, ja niitä lukiessa tulee varmaan taakkaa harteille. Kuitenkin korkealle nostettua rimaa ja ihanteita ei kannata heti madaltaa, vaan ne voivat olla tavoitteena, joita kohden pyritään. Jeesuskin kannusti meitä osoittamaan rakkautta Jumalaa kohtaan olemalla kuuliainen. Vastauksena on tarjolla varsin tuttuja juttuja kuten Raamattu ja rukous. Paavalin ohjeen mukaan tulisi myös tsempata eli harjoittaa itseään oikeaan uskoon, pyhyyteen ja jumalisuuteen (1.Tim 4:7). Apua tässä prosessissa löytyy kristittyjen yhteydestä Hepr 10:24:” Pidetään toisistamme huolta ja kannustetaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” 

Kun sitten uupumus tai ahdistus yllättää, niin tarjoaisin tähän ajatuksen armopohjaisesta realismista. Paavali kiteytti sen hyvin sanoen, että Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. (1.Kor 15:10) Hän tunsi itsensä ja oman rajallisuutensa hyvin, mutta vielä paremmin hän tunsi rakastavan Jumalan armon, joka oli hänen voimansa. Jumalan armo eli hänen ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme olkoon meidänkin voimamme, ilomme ja lohtumme. Kelpaamme hänelle keskeneräisinä ja voimme oppia armosta käsin elämään ja rakastamaan itseämme sekä muita Jumalan lapsina ja Jumalaa yli kaiken.

Juha

2. Moos. 6, Tit. 1

2. Moos. 6

Jumala uudisti käskynsä ja lupauksensa Mooseksen kautta israelilaisille. Hän kertoi olevansa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joille hän antoi lupauksen Kanaaninmaasta. Hän kertoi myös, mitä tulee tekemään:“Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle: vahva käteni pakottaa hänet päästämään israelilaiset. Hän suorastaan ajaa heidät pois maastaan” (1).  “Minä vien teidät siihen maahan, jonka vannoin antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen teille perintömaaksi, minä, Herra” (8). Mooses ei oikein vieläkään jaksanut uskoa Jumalaan ja näihin tuleviin tapahtumiin, eikä saanut orjuuden näännyttämiä israelilaisiakaan kuuntelemaan häntä. Mooses tarvitsi edelleen lisää tukea ja rohkaisua: “Minähän tuskin osaan suutani avata. Kuinka siis farao kuuntelisi minua?” (30)   

Eipä Mooses tainnut vielä edes aavistaa, että saa olla kansan johtajana vielä 40 vuotta eikä pääse maaliin luvattuun maahan. Mooses kuoli 120- vuotiaana todennäköisesti Aabrahamin tavoin elämästä kyllänsä saaneena. 5. Moos. 34 kerrotaan, että Herra näytti hänelle ensin koko luvatun maan ja hautasi sitten hänet laaksoon, eikä kukaan ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa tähän päivään mennessä.

Tit. 1

Tiituksen rooli ja tehtävä oli samankaltainen Timoteuksen kanssa. Titus oli ollut Paavalin ja Timoteuksen työtoverina  lähetystyön alkuajoista lähtien (Gal 2:1,3). Nyt Paavali oli jättänyt Tiituksen Kreetalle organisoimaan sinne syntyneiden seurakuntien elämää. Luvun alussa hän muistuttaa Tiitusta omasta tehtävästään, jonka tavoitteena oli auttaa ihmisiä uskoon ja tuntemaan totuuden, Jeesuksen, ja elämään ikuisen elämän toivossa. Tämän hedelmänä olisi pyhä ja uhrautuvainen elämäntapa. Tätä työtä hän rohkaisee ja ohjeistaa Tiitusta jatkamaan. Iso ongelma oli juutalaisuudesta kääntyneet harhaanjohtajat, jotka villitsivät opeillaan perheitä lähinnä oman voiton toivossa. Nämä johtajat oli pysäytettävä, sillä vaikka he väittivät tuntevansa Jumalan, niin elämäntavallaan ja teoillaan he kielsivät hänet. Paavali innostuu näitä kuvaillessaan lainaamaan kreetalaista profeettaa, joka on sanonut kreetalaisista seuraavaa: “Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.”.

Tituksen tehtävänä oli uusien johtajien eli vanhimpien nimittäminen. Heille Paavali antaa samankaltaiset laatukriteerit kuin Timoteuksellekin vastaavassa tehtävässä (1. Tim. 1:3). Johtajat ovat aina esikuvia ja siksi heiltä odotetaan paljon. Oikean opin tuntemisen ja opettamisen lisäksi johtajien arjen ja perhe-elämän pitäisi myös sujua kristillisen elämäntavan ja opetuksen mukaisesti. Kaitsijan vaatimukset ovat vielä kovemmat. Sekä kielteiset että myönteiset ominaisuudet on tarkasti listattu. Vieraanvaraisuus, hyväntahtoisuus, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä ovat piirteitä, joita tulisi tavoitella. 

Huomasin Kotitalo 2-2025 lehdessä mielenkiintoisen määritelmän johtajasta. Mietin samalla Paavalin elämää ja jotenkin hän tuntuisi sopivan aika hyvin myös nykyajan johtajaksi. 

“Paras johtaja ei ole täydellinen, mutta hänellä on halu oppia ja kuunnella ympärillä olevia ihmisiä sekä tahto kehittyä ja olla aidosti läsnä. Johtaja saa näyttää haavoittuvuutensa ja keskeneräisyytensä. Hyvä johtaja on arvopohjainen, empaattinen, ihmislähtöinen, oikeudenmukainen, vastuullinen ja tavoitteellinen. Pidän tärkeänä, että johtaja saa ihmiset mukaan yhteisten tavoitteiden taakse, osaa kannustaa ja innostaa, antaa rakentavaa palautetta ja näyttää itse esimerkkiä arvopohjasta. Hyvä johtaja kykenee viestimään selkeästi yhteisen päämäärän ja strategiset tavoitteet.” (Martta-liiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, Kotitalo 2-2025)

Juha