Tekijä: Kyyrä

Sef. 3

2. Kor. 1

Kirjeen taustalta löytyi kirjeen sävyyn suuresti vaikuttaneita ongelmia seurakunnassa ja vääriä syytöksiä Paavalista, joihin hän puolustautuu henkilökohtaisesti kertomallaan oman elämänsä voitoista ja ahdingoista. Hän haluaa puolustaa arvovaltaansa, oikaista vääriä käsityksiä ja rakentaa sopua seurakuntalaisten kanssa. “Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille” (2).

Luottamuksen ja ehkä myös auktoriteettinsa lisäämiseksi hän tahtoo nimenomaan esiintyä apostolina, kuten hän heti kirjeen alun tervehdyksessä tekee. Virka on saatu suoraan Jeesukselta eikä sitä pidä vähätellä. Jeesuksen mukana ovat tulleet elämään myös kärsimykset ja Jeesukselta saatu lohdutus, jotka näyttävät olevan olennainen osa myös opetuslasten koulutusohjelmaa. “Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala” (3). Paavali rakentaa yhteyttä myös pyytämällä rukoustukea korinttilaisilta: “Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan” (11).

Paavalin matkan lykkääntyminen oli muodostunut ongelmaksi. Miksi hän ei tullut, vaikka oli niin luvannut? Voiko Paavaliin luottaa kun hän on noin ailahteleva? Paavali aloittaa puolustuksena antaen laajemman näkökulman elämään. Hän kertoo olevansa ylpeä siitä, että on noudattanut Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä korinttilaisten keskuudessa ja antanut Jumalan armon ohjata elämää eikä inhimillisen viisauden (12). Vaikka korinttilaiset eivät sitä ole ehkä huomanneet, niin se on Paavalin omantunnon todistus. Sen jälkeen hän käyttää varsin voimakasta kieltä: ”Kutsun Jumalan todistajakseni ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain teitä säästääkseni” (23). 

Kyllä on varmaan ollut välillä aika turhauttavaa Paavalille apostolinviran toimittaminen, kun joutuu tällaisiakin asioita hoitamaan. Turhaan ei Raamatussa kehoteta:” Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia” (Hepr 13:17).  

Tulipa mieleeni rohkaista meitä rukoilemaan nyt johtajien puolesta. Kun niin teemme, se on hyvä asia meille kaikille!

Juha

Sef. 2

1. Kor. 16

Jumalan palvelemista ja rakastamista on myös varojen antaminen Jumalan valtakunnan työhön. Jo VT:n aikana oli varmaan lakikin, mutta ainakin kehotus osallistua temppelin ylläpitokustannuksiin. ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavoin, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen” (Mal. 3:10). 

Tässä luvussa Paavali antoi käytännöllisiä ohjeita Jerusalemin pyhille järjestettävään keräykseen, jotta kaikki sujuisi hyvin. Varoja tulee kerätä avoimesti, säännölllisesti ja lähettää ne korinttilaisten itse valitsemien ja valtuuttamien henkilöiden toimesta Jerusalemiin. Paavali pysyi itse viisaasti sivussa talousasioista.

Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali antaa lisää ohjeita ja selvitystä, miten tärkeää on antaa omastaan. ”Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muille” (2. Kor. 9:13). Antaminen saa vastaanottajissa aikaan ylistystä Jumalaa kohtaan. Rahan antaminen liittyy kiinteästi seurakunnan ja yksilön hengelliseen elämään. Se on yksi uskon hedelmä. 

Jumalan luonne tulee hyvin ilmi sekä VT:n että UT:n jakeessa. Hän maksaa moninkertaisesti takaisin! “Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää (2. Kor. 9:8).

Kiitos Jeesus, että saamme antaa ja olla osallisena Jumalan Valtakunnan rakentamisessa tälläkin tavalla! “Maranata! Herramme tule! Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne. Rakkaat terveiseni teille kaikille, te Kristuksen Jeesuksen omat” (23-24).

Juha

Sef. 1

1. Kor. 15

Se, miksi kysymys ylösnousemuksesta oli ongelma korinttilaisille uskoville, johtui kreikkalaisesta inhimillisestä ajattelusta. Kreikkalaisuudessa ajateltiin, että ruumiillisuus kuului vain ajalliseen elämään, mutta ihmisen sielu oli ikuinen ja kuolematon.  Jeesuksen ylösnousemus oli ruumiillinen ja hän ilmestyi fyysisenä, osin toisenlaisena olemuksena opetuslapsille ja yli 500 miehelle ja monille naisille. Paavali piti Kristuksen ylösnousemusta erottamattomana osana julistamaansa evankeliumia. Jos tästä ei pidetä kiinni on uskomme turhaa ja “olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä”. 

Huomioni kiinnittyi erityisesti armon jakeeseen 10, jossa sana armo mainitaan kolme kertaa. Armo saa ihmeitä aikaan! Paavali kohtasi Jeesuksen erityisellä tavalla Damaskon tiellä, minkä seurauksena hän kääntyi vainoajasta Kristuksen seuraajaksi. Entisen elämänsä takia Paavali piti itseään vähäisimpänä apostolina ja koki itsensä halpa-arvoisena. Mutta Jumalan armo oli häntä kasvattanut ja muuttanut hänet toimimaan innokkaasti Jumalan “valittuna aseena”. Hän sai uuden ja niin syvän merkityksen elämäänsä, että hän oli valmis myös kärsimään evankeliumin tähden. 

Paavali oli ymmärtänyt hyvin tosiasiat itsestään ja Jumalasta. Hän oli pieni, mutta Jumala oli suuri. Kaikkivaltiaassa Jeesuksessa hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi elämäänsä, kuten hän itse totesi, että “en enää minä, vaan Kristus elää minussa”(Gal. 2:20). 

Vaalikaamme mekin Kristusta meissä ja altistakaamme itsemme armo- ja arvokokemuksille. “Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon” (Joh. 7:37). Kun sitten laitamme hyvän kiertämään Jumalan armon voimaannuttamana, niin tämän luvun viimeinen jae lupauksineen on meille kuin etuoikeus, jossa saadaan olla mukana! Eläkäämme evankeliumin arvon ja armon mukaisesti!

Juha