Tekijä: Kyyrä

Hab. 3

Habakuk virittää ylistyksen Jumalan puoleen. Kun hän ihmettelee psalmissaan Jumalan suuruutta yli kaiken, ja Jumalan halua pelastaa kansansa, muuttuu pelko ja epätoivo toiseksi. Hänen riemunsa on siinä, millainen Jumala on! Se antaa iloa ja voimaa elää!

”Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra on minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille” (18-19).

1. Kor. 14

Paavali menee heti tärkeään asiaan ja kehottaa pyrkimään rakkauteen ja tavoittelemaan henkilahjoja. “Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseen” (12). Ennen KohtaamisPaikkaa olivat armolahjat minulle vähän vieraita ja vaikeita asioita ymmärtää. Yleisesti ottaen niitä jotenkin pelättiin ja pidettiin ehkä huonojen kokemuksen perusteella liian hurmoshenkisinä. “Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala” oli hyvä tekosyy kieltäytyä oppimasta lisää armolahjoista. Näin oli korintissakin päässyt tapahtumaan kielillä puhumisen kanssa (19). Tätä Paavali tosin pitää armolahjojen väärinkäyttönä, sillä toisten opettamisen kannalta on tärkeää puhua selkokieltä.

Nyt kokemukseni profetoimisesta on muuttunut opetuksen ja harjoittelun myötä. Kun seurakunnan kokouksissa rukoilemme toinen toistemme puolesta vaikka pareittain, niin se tapahtuu yleensä johdetusti, vapaaehtoisesti ja rauhallisesti. Jumala toimii monella tavalla. Silloin saattaa tulla mieleen esimerkiksi tiedon sanoja jostain asiasta, kuva, jae tai vaikkapa joku laulu, jonka joku voi omistaa itselleen rakennukseksi, kehotukseksi tai lohdutukseksi.  

Nämä kohtaamiset toinen toistemme ja yhdessä ylistyksen ja opetuksen kanssa antavat toivottavasti monelle uudelle tulijalle (ulkopuoliselle) sellaisen kokemuksen, että “Jumala on todella teidän keskuudessanne”(25). “Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä”(39-40).

Aamen ja halleluja!

Juha

Hab. 2

Usein Jumalan vastaus tulee, kun malttaa odottaa ja pysähtyä kuuntelemaan. ”Minä seison vartiopaikallani , asetun tähystämään  saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini” (1). 

Vastaus olikin aika ihmeellinen, joka KR 1933/1938 käännöksen mukaan näyttää aika tutulta uskonvanhurskaudelta, ”mutta vanhurskas on elävä uskostansa” (4). Yksin usko riittää siihen, että kelpaa Jumalalle.  Uusi käännös tuo  mukaan toisenlaisen sävyn: ”Vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena”.

Habakuk innostuu myös voivottelemaan useaan otteeseen. Keskelle näitä valittelevia voi-huutoja tulee yllättäen lupaus uudesta aikakaudesta. ”Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemista, niin kuin meri on vettä tulvillaan (14).  

1. Kor. 13

Paavali ymmärsi, että perimmäinen syy Korintin seurakunnan ongelmiin oli keskinäisen rakkauden puute. Armolahjoja oli saatu seurakuntaan paljon, mutta Hengen hedelmät olivat vielä kypsymättömiä. Syntyi kilpailevia puolueita ja keskinäistä riitelyä monista asioista. Ilman rakkautta myöskään armolahjat eivät rakenna seurakuntaa, vaan hajottavat sitä. 

Muistan joltain aviopariluennolta, miten kreikan kielessä oli monta eri sanaa rakkaudesta. Eros tarkoittaa intohimoa  ja seksuaalista halua. Philia luo kiintymystä ja ystävyyttä. Storge on perheenjäsenten välinen rakkaus. Agape merkitsee täydellistä ja jalointa rakkautta. Se hyväksyy, suojelee ja antaa tilaa. Se on Jumalan rakkautta, joka on aloitteellista, aktiivista, uhrautuvaa ja kohteensa arvokkaaksi tekevää.

Kun luen tätä lukua, niin rakkaudesta puhuttaessa kyseessä näyttäisi olevan agape-rakkaus. Lähimmäisenrakkaus kuuluu siis agape-rakkauden piiriin. Jeesus Kristus ei ole vain tämän rakkauden esimerkki, vaan myös sen lähde.

All you need is Agape!

Juha

Hab. 1

Miksi Jumala vaikenee? ”Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja, kuinka kauan annat pahuuden vallita?” (3). Habakuk ei voi ymmärtää, miksi Jumala sallii asioiden mennä, niin kuin ne näyttävät menevän.  Hän näkee vääryyden voittavan ja väkivallan hallitsevan. Hän kokee, ettei oikeus toteudu koskaan (4) ja kuitenkin kansan pitäisi olla Jumalan kansaa.

Miksi kysymykset ovat varmaan tuttuja jokaiselle meistä. Joskus se voi olla vain sisäinen huokaisu ja toisinaan myös julkisesti esille tuotu. Vaikka Jumalaa on vaikea (mahdoton) selittää, voi häntä Habakukin tavoin lähestyä ja pyytää apua.  Usein täytynee vain tyytyä uskossa siihen sanaan,  mitä hän on meille itsestään ilmoittanut ja niihin lupauksiin, joita löydämme Raamatusta. Löytyyhän sieltä myös vastauksia!

1. Kor. 12

Paavalin aikana Korintin kaupunki oli tunnettu moraalisesta hillittömyydestä ja siveettömyydestä. Kaupungissa oli runsaasti sekä rahamiehiä että köyhää kansaa. Lisäksi satamakaupunkiin löysivät tiensä myös monet uudet uskonnolliset aatteet. Nämä kaikki näkyivät myös seurakunnan elämässä Paavalin johtaessa ihmisiä uuteen elämään evankeliumin ja Jumalan tuntemisen kautta.

Luvuissa 11-14 Paavali käsittelee ongelmia, joita tapahtui seurakunnan viikottaisissa kokoontumisissa.  “…yhteiset kokoontumiset ovat teille pikemmin vahingoksi kuin hyödyksi” (1. Kor. 11:17). Ongelmat vaikeuttivat opetusta ja etenkin vierailijoiden mahdollisuuksia kuulla ja ymmärtää evankeliumin sanomaa.

Tässä luvussa opetuksessaan Pyhän Hengen lahjoista Paavalin tarkoituksena oli saada korinttilaiset näkemään, että vaikka lahjat ovat erilaisia, ne ovat kaikki peräisin Jumalalta ja annettu seurakunnan parhaaksi. Mitään niistä ei kannata torjua eikä mitään niistä asettaa toisiaan vastaan. “Hän antaa hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi” (7). “Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo” (11). 

Paavali haluaa korostaa armolahjojen yhteisöllisyyttä havainnollistamalla sitä kuvaamalla ihmisruumista. Seurakunta on Kristuksen ruumiina samanlainen kuin ihmisruumis, jossa eri jäsenet muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Pyhä Henki jakaa seurakuntalaisille erilaisia armolahjoja, joka on  rikkautta ja välttämätöntä, sillä seurakunta tarvitsee erilaisia jäseniään ja heidän erilaisia kykyjään.

Minun oma polkuni Jumalan tuntemisessa on ollut pitkä ja monipuolinen. Lapsuuden kodin perintönä tunsin Taivaan Isän. Opiskeluaikana sain kohdata Jeesuksen, ja Kohtaamispaikassa on Pyhä Henki tullut tutummaksi. On hienoa, että voimme oppia ja iloita yhdessä näistä Pyhän Hengen lahjoista KohtaamisPaikan tapaamisissa. Lisäksi pyydämme niitä lisää ja saamme myös yhdessä harjoitella ja harjoittaa lahjojen käyttöä. “Tule Pyhä Henki!”  

Juha