Tekijä: Kyyrä

2. Moos. 5

Mooses lähti Aaronin kanssa liikkeelle israelilaisten vanhimpien hyväksymänä faraon luo. Vastoinkäymiset eivät loppuneet, vaan tilanne näytti jo alkavan luisua pois kaikkien hallinnasta faraon vaan lisätessä pakkotyötä. “Herra, miksi tuotat onnettomuutta tälle kansalle? Minkä tähden lähetit minut?” Mooses oli kärsimätön ja jo valmis luovuttamaan, vaikka hänen elämäntehtävänsä oli vasta alkanut. 

Jumala oli tosiasiassa valmistanut Moosesta tähän tehtävään jo hänen syntymästään saakka, kun hän pelastui Niilistä faraon hoviin, jossa sai kasvaa ja sivistyä 40 vuotta. “Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa” (Apt.7:22). Mooseksella oli tuossa elämänsä vaiheessa halu auttaa omaa kansaansa, mutta aika ei ollut oikea ja hän epäonnistui. Hän joutui pakenemaan faraota ja sai olla lampaiden paimenena. Ehkä tämä menneisyyden tapahtuma oli  jättänyt jälkensä Moosekseen ja siksi hän kaipasi lisää Jumalan vahvistusta ja varmistamista, että on oikealla asialla Jumalan tahtoa noudattamassa.

Nyt oli kuitenkin edessä Mooseksen elämässä uusi ajanjakso (40 v.), jonka myötä Mooseksesta kasvoi suuri ja rohkea johtaja Jumalan koulussa.

2. Tim. 4

“Julista sanaa rohkeasti. Ole valmiina astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, arvostele, moiti, kehota ja opeta kärsivällisesti”. (2) “Pidä sinä ajatuksesi järjestyksessä joka tilanteessa, kestä vastoinkäymiset, julista ilosanomaa ja täytä palvelutehtäväsi”. (5) Siinä oli viimeisen luvun tärkeimmät kehotukset meille ja Timoteukselle (UT 2020).

Paavali vertasi jo aiemmin uskovan elämää urheiluun, jossa tavoitellaan voittopalkintoa. Uskovalla olisi hyvä olla urheilijan tavoin tavoite kehittyä ja tulla paremmaksi sekä voittaa kisa. Päämäärän saavuttaakseen urheilija joutuu luopumaan monista asioista, sekä noudattamaan jatkuvaa itsekuria ja kilpailun sääntöjä.

Paavali itse oli jo tietoinen omasta kuolemastaan, joka oli lähellä. Vaikka luvun lopputervehdyksien myötä voi ajatella, että onpa hienoa, kun hänellä on uskollisia ystäviä ja työtovereita, niin hänellä oli ollut myös paljon pettymyksiä elämänsä matkan varrella. Hän oli kokenut hylätyksi tulemisen, kun hänet oli jätetty yksin ilman apua oikeudenkäynnissä ja Demas oli myös jättänyt hänet. Hänelle oli tehty paljon pahaa, josta hän mainitsee kuparisepän yhtenä syyllisenä. Kaikesta tästä huolimatta tekstistä huokuu Paavalin rohkea ja valoisa mieli. Hän oli jo kalkkiviivoilla, maalin lähellä,  ja hän voi hyvin mielin sanoa kilpailleensa hyvin ja päässeensä maaliin asti. Hän oli nyt varma siitä, että oli hyvän kilpailun kilpaillut, juossut perille ja häntä odotti voittajan palkinto, vanhurskauden seppele. Ennen kaikkea hän oli kaikista pettymyksistään ja kärsimyksistään huolimatta säilyttänyt uskon Jeesukseen! Hänet täytti varmuus siitä, että Herra pelastaa hänet ja vie turvaan taivaalliseen valtakuntaansa (4:18).

”Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen”

Juha

2. Moos. 4

Ainutlaatuinen vuoropuhelu Jumalan ja  Mooseksen välillä jatkuu. Mooses puhui suoraan ja paljon Jumalan kanssa, ja vuoropuhelu jatkui läpi Mooseksen elämän. Mooseksen osa oli vielä varmistella ja saada tukea omaan kutsuunsa. Hän keksi lisää tekosyitä, miksi hänen ei pitäisi totella Herraa. Kun Jumala kärsivällisesti neuvotteli asiasta tarjoten apua, Mooses viimein pyysi:” Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Silloin Herra vihastui ja tarjosi Aaronia puhemieheksi, johon Mooseksen sitten oli tyytyminen. Mooses lähti sitten liikkeelle “ihmesauva” mukanaan, joka oli samalla lupaus ja muistutus Jumalan läsnäolosta ja kyvystä tehdä mahdottomasta mahdollista.  

Raamattu muistuttaa ja kertoo meille Jumalan suurista teoista, ja Pyhän Hengen kautta voimme kokea Jumalan läsnäoloa elämässämme. On myös hyvä jakaa omia kokemuksiaan elämästä Jumalan kanssa kanssakulkijoille. Näin Jumala rohkaisee meitä elämään vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.  Se ei aina tarkoita hiljaa istumista ja odottamista, vaan on hyvä löytää oma tapa pitää yhteyttä ja olla kuulolla. 

2. Tim. 3

Lisää ohjeita Timoteukselle. Luvusta nousee esiin Raamatun tärkeys elämän isojen asioiden löytämisessä. Pyhät kirjoitukset antavat viisautta ja johdattavat uskoon ja pelastukseen Jeesuksessa. Kirjoitukset kasvattavat  myös löytämään omat lahjat ja antavat kyvykkyyden Jumalan valtakunnan palvelutehtävään. Kristuksen lunastustyön tarkoitus oli puhdistaa ”meidät omaksi kansakseen, joka tekee kaikin voimin hyviä tekoja” (Tiit.2:14).

Omien hengellisten juurien arvostaminen nousee myös esille Timoteuksen elämän esimerkistä. Hengellisen perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on vanhempien ja perheen tärkeä tehtävä. Muistan, että kun sain vanhemmiltani Raamatun ennen rippikouluun menoa, siihen oli kirjoitettu muistojakeiksi jakeet 2. Tim 3: 14 ja 15. Vaikka Jeesuksen merkitys ei vielä lapsuudessani vielä auennut, opin luottamaan Taivaan Isään, joka pitää huolta minusta ja myös rukoilemaan iltarukouksen. Tätä tapaa sitten jatkettiin omien lasten kanssa parhaamme mukaan. Hyvinä oheiskasvattajina toimivat silloin Kohtaamispaikka ja kristillinen koulu.

Nyt on vuorossa lastenlasten elämässä mukana olo.  En malta olla lainaamatta taas Jari Sinkkosen vinkkiä: ”Isovanhemman tärkein tehtävä on katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa”. Niinhän Taivaan Isäkin tekee! On ilo olla mukana lapsen arjessa huolto- ja leikkihommissa sekä tietysti rukouksin.

Juha

2. Moos. 3

Viime viikon Luemme Raamattua -teksteissä seurattiin Jaakobin perheen elämää. Ennen kuolemaansa Egyptissä Jaakob siunasi poikansa ja samalla muistutti, että Jumala on oleva oleva kansansa kanssa ja on johdattava heidät takaisin isien maahan. Tällä viikolla sitten esiin astuu Mooses, joka alkaa toimeenpanna tätä Jumalan suunnitelmaa. Jumala kutsuu tähän tehtävään Mooseksen ilmestymällä hänellä aika erikoisella tavalla, joka varmasti jäi mieleen. Vaikka Mooses pelkäsi katsoa Jumalaa ja peitti kasvonsa, oli hänellä yllättäen aika paljon rohkeutta käydä keskusteluun Jumalan kanssa. Tuleva tehtävä pelotti häntä ja hän alkoi vähätellä itseään ja epäröidä omia mahdollisuuksiaan. Hänellä oli siis koulutermiä käyttäen ongelmia minäpystyvyyden kanssa. Jumala selvitti aika tarkkaan miten hän aikoi viedä kansan pois ja miten suunnitelma etenee, joka varmaan rauhoitti Mooseksen mieltä. Tärkein lupaus varmaan oli sama, joka on voimassa vielä nytkin:” Minä olen sinun kanssasi” (12). 

Jumala haluaa olla yhteydessä myös meihin monin eri tavoin, ja siitä muistuttaa myös Simojoen upea laulu Pyhän Kosketus, joka tuli heti mieleeni tätä lukua lukiessa: “Riisu kengät, maa jolla seisot on herran, pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata.”

Sen myötä oikein siunattua viikkoa toivotellen!

https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

2. Tim. 2

Aluksi vähän taustahavaintoja. Paavali otti Timoteuksen mukaan lähetysmatkalle (Apt. 16), mutta jätti hänet Efesoon auttamaan seurakuntaa ja laittamaan asiat kuntoon. Tärkeää oli siirtää vastuuta seurakunnan toiminnasta paikallisille, ja sitten Timoteuksen tulisi palata takaisin Paavalin luo kohti uusia haasteita. Paavali kuvailee ongelmia niin, että siellä levitettiin vieraita oppeja, harrastettiin taruja ja loputtomia sukuluetteloita, sekä jaariteltiin joutavia esiintyen lainopettajina. Nämä eivät palvelleet Jumalan suunnitelmaa ja Timoteusta kehotettiin kieltämään nämä toiminnat. 

Paavali tiesi, että työ ei ollut helppoa, ja sen vuoksi hän antaa isällisiä ohjeita Timoteukselle. Timoteuksen tuli pitää huolta itsestään, vahvistua armossa sekä keskittyä olennaiseen. Se tarkoitti elämää Kristuksen Jeesuksen sotilaana, joka on valmis näkemään vaivaa ja myös kärsimään Jeesuksen ja Paavalin tavoin evankeliumin vuoksi, jotta pelastus saavuttaisi yhä uusia ihmisiä.

Hyvän työntekijän tuli olla ahkera ja opettaa totuuden sanaa oikein. Hänen ei pidä sekaantua typeriin väittelyihin ja riitoihin, vaan olla ystävällinen kaikille, kärsivällinen ja valmis opettamaan ja neuvomaan. Näin vastaanväittäjät voisivat myös oppia tuntemaan totuuden ja kääntyä Jumalan puoleen. Nyt Timoteuksen pitäisi löytää tällaisia luotettavia ja opetustaitoisia henkilöitä uusiksi johtajiksi, joille hänen tulisi kertoa se, minkä Paavali oli hänelle opettanut.

Timoteuksen elämän piti myös olla hyvä todistus efesolaisille. Siksi Paavali kehottaa välttämään  nuoruuden villityksiä. Mitähän ne tuolloin mahtoivat olla? Niiden vastakohtana tuli sen sijaan tavoitella oikeudenmukaisuutta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtain sydämin kutsuvat Herraa avuksi. Tulipa mieleen sananlaskuista 13:20:” Hae viisasten seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.”

Siinäpä pähkinää purtavaksi nuorelle miehelle. Turhaan ei Paavali vähän aiemmin  muistuttanut puolustajasta, Pyhästä Hengestä:” Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2.Tim.1:7).

Juha