Hes. 32, Apt. 1

Hes. 32

Apt. 1

Päivän lukukappaleista jäi vähän levoton tunnelma, vaikka Apostolien teoissa odotellaan Pyhää Henkeä, joka on mm. voiman ja rakkauden henki eli täysin vastakohta. Jumala tekee nimittäin sellaisia tekoja, se saa monet kansat pelon valtaan ja saa niiden kuninkailta hiukset pelosta pystyyn.“ Minä isken ja pistän miekallani heidän nähtensä, ja sinä päivänä, jona sinä kaadut, he vapisevat ja pelkäävät henkensä puolesta” (10) “Kun minä autioitan Egyptin maan, kun tyhjennän sen kaikesta, mikä sen täytti, kun tuhoan kaikki sen asukkaat, he tietävät, että minä olen Herra” (15). Kyse oli siis Jumalan pelosta. Muutakin kauhua Jumala salli. “Minä annoin hänen levittää kauhua elävien maassa, mutta nyt hän ja koko hänen joukkonsa saavat tyytyä leposijaan jumalattomien parissa… (32), näin sanoo Herra Jumala.”

Apostolien teoista nousee esiin valtava lupaus (8). Jeesus sanoi: “Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Pyhä Hengen antama voima ja viisaus mahdollistaa sen, miten tuo aiemmin annettu ja inhimillisesti mahdoton lähetystehtävä voidaan toteuttaa. 

Vaikka Jeesus oli kuolemansa jälkeen useasti opetuslasten kanssa ja puhui Jumalan valtakunnasta, eivät he vieläkään ymmärtäneet mistä valtakunnasta oikein oli kyse. Se kuvataan tässä Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana olemista kaikkialla maailmassa.  Apostolien teot ovatkin jo sitten kirkkohistoriaa, jossa saadaan seurata sitä, miten evankeliumi lähti liikkeelle ja levisi eteenpäin Pyhän Hengen voimassa ihmeiden ja merkkien seuratessa julistusta.

Evankeliumi ei mennyt eteenpäin ilman uhrauksia. Ei kestänyt kauan, kun vainot alkoivat ja seurakuntaa alettiin vainota (Apt. 8:1). Hyvän ja pahan välinen taistelu on rankkaa ja uskonsa takia joutuvat monet vieläkin vainotuiksi ja myös kuolemaan marttyyrikuoleman. Varsinkin kristittyjä vainotaan todella paljon. https://opendoors.fi/worldwatchlist/

​​Jeesus valmisti opetuslapsiaan kohtaamaan myös vaikeuksia ja pelkoa. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)

Alkuseurakunnan kokoontumiset alkoivat rukouksen merkeissä  Pyhää Henkeä odotellessa. ”He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa” (14). Siinä meille mallia!

“Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuuleen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen.                                                                  Tule Pyhä Henki, jotta näen, jotta kuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen!”                                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Juha

Hes. 31, Matt. 28

Hes. 31

Matt.28

Varsin synkissä tunnelmissa taas ollaan tässä Hesekielen luvussa. Egyptin kuninkaalle ja sen korskealle joukolle kerrottiin ensin sen mahtavuus. Sen suuruutta kuvattiin sypressinä, joka kasvoi niin mahtavaksi, ettei edes Jumalan puutarhan puut olleet niin kauniita ja mahtavia. Jumala oli sen kasvun mahdollistanut, mutta koska se oli ylpistynyt omasta korskeudestaan, Jumala hylkäsi sen ja antoi sen muukalaisten armoille.  Lopuksi kaikki heitetään syvimpään tuonelaan.  “Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak. 4:6).

Matteus tuo esiin varsin toisenlaisen näkymän. Juuri ristiinnaulittu ja haudattu Jeesus onkin voittaja, joka nousi kuolleista voittaen kuoleman ja paholaisen vallan. “Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee” (1.Kor. 15:22-23). 

Ylösnoussut Jeesus antoi haastavan tehtävän seuraajilleen. Tämä tehtävä on vielä tänäänkin keskeneräinen. Jeesus on lupauksensa mukaan mukana tässä työssä kaikkien opetuslastensa kanssa maailman loppuun asti. “Älkää pelätkö! Menkää”…

Ylösnousemuksellaan Jeesus aloittaa uuden ajanjakson hänelle annetusta tehtävästään. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on  valtakunnan hallitsija, kuningas. Sillä, mitä Jeesus on tehnyt, on ratkaiseva merkitys koko ihmiskunnalle. Siksi apostolien oli lähdettävä kaikkeen maailmaan, ja meidän on tärkeää liittyä tähän todistajien ketjuun. Kaikkien pitää saada kuulla se, että on olemassa hyvä vaihtoehto tuonelalle, joka on Jeesus. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25-26)

Juha

Hes. 30, Matt. 27

Hes. 30

Matt.27

Herran päivä on vähän epäselvä käsite omassa mielessäni, vaikka siihen törmää aika usein Raamatussa. Herran päivänä Jumala puuttuu historian kulkuun toteuttaakseen jotkut tietyt hänen suunnitelmiinsa liittyvät kohdat ja täyttääkseen profeettojen ennalta ilmoittamat tapahtumat. Tässä luvussa se on myrskypilven päivä ja kansojen tuomion hetki.  “Minä panen täytäntöön Egyptin tuomion, ja silloin kaikki tietävät, että minä olen Herra” (19). Jokaisen tulee saada tietää, että Herra on Jumala, joka hallitsee kaikkea. Tämä toistuu useasti tässä luvussa.  Vanhan testamentin ilmaisu ”Herran päivä” löytyy myös Uudessa testamentissa. Silloin tarkoitetaan Jeesuksen paluuta maan päälle ja viimeisen tuomion aikaa, jolloin maailmanhistorian lopun tapahtumat toteutuvat. Tapahtuuko silloin myös se, että ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus on Herra” (Fil. 2:10-11)?

Matteuksen luvussa on myös tärkeä päivä, jota voinee kutsua Herran päiväksi. Silloin toteutui se, jolloin Jeesus kärsi uhrikuoleman kaikkien syntien puolesta. Johannes Kastaja sanoi sen selvästi:”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin” (Joh.1:29).  Maanjäristys vahvisti sen, että Jumala oli rajulla tavalla puuttumassa ihmiskunnan elämään. Temppelin väliverhon kahtia repeäminen (51) oli tapahtuma, joka julisti, että meillä on Jeesuksessa oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, Jumalan läsnäoloon ja lapseuteen. (Hepr 10:19-20). Jeesuksen kuoleman välitön vaikutus oli myös hautojen aukeneminen ja pyhien ylösnouseminen. Tämä ihme oli merkki siitä, että Jeesuksen kuolema voitti kuoleman. Nämä ylösnousseet pyhät todistivat hänen suurta voittoaan.

“Tämä oli todella Jumalan Poika!”

Juha