Tekijä: Kyyrä

Job 27

“Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt” (6).

“Omatunto on ihmisen henkilökohtainen tuntemus tai ”sisäinen ääni”, joka kertoo, onko teko moraalisesti hyvä tai oikein. Omantunnon ajatellaan antavan intuitiivisesti oikean vastauksen, kun yksilö pohtii jonkin toimensa moraalista oikeutusta” (Wikipedia).

Pysähdyin tähän omatuntoon, joka näyttää olevan tärkeä ottaa huomioon, jos haluaa elää oikein ja autuaallisesti. Vaikka Job on katkera Kaikkivaltiaalle ja joutuu puolustaa syyttömyyttään ystävilleen, ei hän halua luopua uskostaan Jumalaan eikä hänen oikeudenmukaisuuteensa. Hän tuntee itsensä eikä omatunto häntä syytä.  Hän tuntee myös Jumalan ja tietää myös, miten luopioiden käy. Sitkeä ja periksiantamaton mies on tämä Job. 

Uusi testamentti kehottaa kristittyjä säilyttämään puhtaan omantunnon (1. Tim. 3:9). Se saattaa helposti turmeltua ja saastua jos toimii omaatuntoaan vastaan ja kääntää selkänsä totuudelle (Tiitus 1:13-16).

Paavali oli omantuntonsa kanssa myös tarkka. “Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt 24:16). Siinäpä meillekin esimerkkien kutsua samaan.

Luuk. 8

Huomio kiinnittyi Jumalan sanan merkitykseen kasvun ja hedelmän tuottamisen edellytyksinä. Siitä kerrotaan kylväjä- ja lamppuvertauksessa. “Hyvään maahan pudonneet siemenet sen sijaan ovat kuulijoita, jotka säilyttävät sanan hyvässä ja rehellisessä sydämessään. Heidän kestävyytensä tuottaa satoa” (15). Sanan oikeaan kuulemiseen liittyy myös sen soveltaminen käytäntöön, jolloin se heijastuu myös ulospäin. Samaa Jeesus korostaa myös perheyhteen pääsyn edellytyksenä: “Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan” (21).

Seuraavissa kertomuksissa Jeesus opettaa käytännössä siitä, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän tyynnyttää myrskyn ja ajaa ulos pahoja henkiä. Se ei ollutkaan ihan pikku juttu, sillä vastassa oli Legioona pahoja henkiä, joka oli kurinalainen ja järjestäytynyt joukko pimeyden voimia. (Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä, Matt. 26:53*). 

Jeesuksen kohtaamisissa puhutaan myös uskosta. Synagogan esimiehelle Jeesus sanoo:”Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu” (50). Naiselle:“Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa” (48). Jäin miettimään, miten usko näkyi ulospäin. Yhteinen tekijä kummallakin oli heittäytyminen Jeesuksen jalkojen juureen, joka osoitti nöyryyttä ja kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Se, että se tapahtui julkisesti, merkitsi Jairokselle synagogan esimiehelle suurta rohkeutta, sillä hän rikkoi arvostetun asemansa vaatimukset pyytäen apua tältä vieraalta opettajalta, jota paljon arvosteltiin. Tautia sairastanut nainen oli ensin yrittänyt salata paranemisen, mutta lopulta julkisuus ja kertomus Jeesuksen avusta toivat naiselle fyysisen paranemisen lisäksi paluun ihmisten ilmoille, sillä nyt häntä saastuttanut ja muista eristänyt tauti oli poissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Juha

Job 26

Job vastaa ystävälleen Bildadille vähän ilkikurisesti haluten varmaan kertoa, että eipä hänen sanansa paljoa auta ja lohduta tässä tilanteessa. Job tietää itsekin, miten mahtava Jumala on, ja miten ihmisen on mahdotonta käsittää tätä muuta kuin ehkä aavistuksen tai kuiskauksen verran.

Luuk. 7

Jeesus opettaa elämänsä ja puheittensa kautta lisää Jumalan valtakunnasta, joka on tulossa. Jeesus ei katso taustaan, vaan on valmis auttamaan niitä, jotka hänen luokseen ovat valmiita tulemaan ja tarvitsevat apua. 

Roomalainen “komppanianpäällikkö” oli kuullut Jeesuksesta ja pyysi Jeesusta parantamaan palvelijansa. Hän rakasti juutalaisia ja olipa myös rakennuttanut heille synagogan. Jeesus halusi myös auttaa häntä, vaikka hän oli Rooman miehityshallinnon edustaja. Mies oli kuullut Jeesuksesta ja uskoi Jeesukseen sekä  Hänen sanojensa auktoriteettiin, ja niinpä palvelija parani ilman fyysistä kohtaamista eikä Jeesuksen käskyä paranemisestakaan ole edes mainittu. “Tällaista uskoa en ole tavannut edes israelin kansan keskuudessa” (9).

Seuraavassa kaupungissa Jeesus näytti, että hänen voimansa ja valtansa ulottui kuoleman yli. Jeesus kohtasi surusaaton, jossa kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa. Tämä tarkoitti leskiäidille tuohon aikaan surun lisäksi myös turvattomuutta ja köyhyyttä. Jeesuksen kävi naista sääliksi, ja hän herätti nuorukaisen kuolleista:”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! (14). Tässä oli erikoista se, että kukaan ei edes pyytänyt apua, vaan Jumalan rakkaus (”Herran kävi häntä sääliksi”) tätä naista ja poikaa kohtaan tuli näin tekojen kautta todeksi.

Johannes Kastajalle nämä tapahtumat ja monet muut tulivat tutuksi hänen opetuslastensa kautta. Hän oli jo vankilassa ja varmaan huolissaan ja epätietoinen missä mennään ja lähetti opetuslapset kysymään: “Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta”?(19). Jeesus teki juuri sillä hetkellä monia ihmetekoja opetuslasten edessä ja lähetti Johannekselle epäsuoran vastauksen, jonka Johannes varmaan ymmärsi. Siinä Jeesus viittasi profeetta Jesajan Messiasennustuksiin, ja kertoi siis itsestään.

Luvun viimeinen kertomus opettaa tärkeimmästä asiasta eli syntien sovituksesta, anteeksiannosta ja armosta, jotka Jeesus toi tullessaan meille lahjaksi. Kun Jeesus oli tullut vieraaksi Simonin kotiin, tuli syntinen nainen myös sinne. Niinpä Jeesus käytti tilaisuutta hyväksi ja antoi Simonille soveltavan oppitunnin siitä, mitä syntien anteeksisaamisen kokemus voi saada aikaan. Se on sydämen kiitosta, parhaan antamista ja vastarakkautta. “Niinpä minä sanon sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” 

Uskon, että Jeesus haluaisi myös meille kaikille sanoa nämä samat sanat mitkä hän sanoi naiselle:”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi” (47). “Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa” (50). Voi jospa tämä voisi täyttää sydämeni entistä enemmän ilolla ja kiitoksella!

Juha

Job 25

Jobin “ystävät” ovat aiemmin puheissaan toistaneet samaa asiaa, että Job kärsii, koska on paha. Nyt ei enää mennä henkilökohtaisuuksiin, vaan keskitytään Jumalan suuruuden kuvaamiseen ja kaikkien ihmisten pahuuden toteamiseen. Se onkin ihan niin “sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room 3:23). 

Täytyi ihan käydä Jobin kirjan alussa tarkastamassa, miten tämä kärsimys lähti liikkeelle. Siellä Jumala kertoi oman ajatuksensa Jobista:”Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.» (Job 2:3)

Jobiahan ei rangaistu mistään synnistä, vaan  kärsimyksen ja koettelemuksen tarkoituksena oli selvittää, rakastiko ja kunnioittiko Job Jumalaa Hänen itsensä vuoksi, vai oliko syynä se, että Jumala oli siunannut häntä kaikessa, mihin hän on ryhtynyt.

Meillä on suuri syy rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa, koska olemme saaneet Häneltä suuren siunauksen, Jeesuksen ja lahjavanhurskauden. “mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi” (Room 3:24).

Luuk. 6

Sapatti tarkoittaa viikoittaista lepo- ja pyhäpäivää, joka juutalaisuudessa alkaa perjantaina auringon laskiessa ja päättyy lauantain auringonlaskuun. Silloin vältetään kaikenlaista työtä, kuten tulen sytyttämistä, rahan käyttöä ja matkustamista. Päivään kuuluu perheen yhteinen ateria ja käynti synagogassa. Sapatin pyhittäminen lepopäiväksi kuuluu kymmenen käskyn lakiin eli on 4. käsky (Wikipedia).

Jeesuksella oli valta antaa sapatille uusi merkitys:”Ihmisen Poika on sapatin herra.”  Se ei saa olla tekemisen ja olemisen kyttäämistä, vaan sapatti on tarkoitettu ihmisen parhaaksi ja hyvän tekemiseen, eivätkä sen säännöt saa mennä lähimmäisenrakkauden edelle. Tässä on itselleni todella kilvoittelemisen paikka. Suorittaja- minä suorittaa elämää päivästä päivään ja viikosta viikkoon, vaikka vaihtoehtojakin olisi olemassa. 

Jumalan valtakunta tuli näkyväksi Jeesusta seuratessa. Hän valitsi rukousyön jälkeen 12 apostolia, joita hän tulisi valmentamaan opetuslasten tekijöiksi. Nyt nämä miehet näkivät miten Jeesuksesta lähti voimaa, joka paransi sairaat ja pahojen henkien riivaamat. Apostolit oppivat lisää Valtakunnasta Jeesuksen opettaessa köyhyydestä ja vihamiesten rakastamisesta. Jeesus lohdutti heitä sillä, että vaikka he nyt ovat köyhiä, nälissään ja vainotut Jeesuksen tähden, nykyinen kärsimys kääntyy iloksi Jumalan luona. 

Sitten Jeesus esittelee maailmanlaajuisesti tunnetun “kultaisen säännön”, joka on keskeinen ohje lähimmäisenrakkauteen ohjaavassa etiikassa. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” (31). Sääntö on voimassa myös vihamiesten kanssa, joita pitää rakastaa ja siunata. On helppoa rakastaa niitä, jotka antavat vastarakkautta, mutta se ei ole Jeesuksen mielestä kiitettävää. “Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille” (35). Rakastamiseen kuuluu myös valmius armahtaa tuomitsemisen sijaan. 

Kaksi viimeistä vertausta kertoo siitä, mitä usko Jeesukseen voi ja ehkä myös tulisi saada aikaan ihmisen elämässä. “Hedelmästään puu tunnetaan”. Tämä kasvu toteutuu silloin, kun elämä rakennetaan kestävälle perustukselle, kalliolle. “Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan” (47).

Juha