Tekijä: Liisa Leppäaho

2. Moos. 35

Mooses antoi kansalle Herran ohjeen mukaan sapattikäskyn, joka sekin liiton uudistamisen myötä uudistettiin. Viikon seitsemäntenä päivänä vietetään pyhää sapattia, joka on pyhitetty Herran levon päiväksi. On hyvä muistaa, että Herra määräsi sapatin ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten, kuten Jeesuskin meitä muistuttaa. Tarkoitus on, että jokaiselle ihmiselle voitaisiin taata oikeus ja mahdollisuus lepoon. Käsky vaikuttaa varsin ehdottomalta, sillä jakeessa kaksi mainitaan, että jokainen käskyn rikkonut on surmattava. Voisiko takana olla ajatus, että ilman ehdottomuutta, ihmiset alkavat helposti luistaa siitä. Asia jäi vaivaamaan mieltä ja katsoin, miten viisaammat ovat tätä raamatunkohtaa tulkinneet. Asiaa on selitetty siten, että sapattikäsky liittyy siihen liittoon, jonka Jumala Mooseksen kanssa edellisessä luvussa uudisti. Tästä taas voi kuljettaa ajatukset Jumalan tekemään uuteen liittoon, jossa pelastus on yksin Jeesuksessa. Tähänkin liittoon sisältyy ehdottomuus ja sen rikkomisesta eli sen ulkopuolelle jäämisestä seuraa kuolema. Jumala on ehdoton ja hyvä niin, koska silloin Hänen sanaansa voi luottaa.

Sapattikäskyn lisäksi Mooses kehottaa antamaan uhrilahjat Jumalalle pyhäkkötelttaa eli ilmestysmajaa varten. Lahjojen antamisen mainittiin olevan vapaaehtoista. Tästä tuli mieleeni Paavalin kehotukset toisessa korinttolaiskirjeessä: Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. (2.Kor. 9:7). Edelleen Jumala haluaa meidän antavan omastamme Hänen valtakuntansa hyväksi vapaaehtoisesti iloisin sydämin. Ilmestysmajan ja sen rekvisiitan rakentamiseen tarvittavat lahjat koskivat materian lisäksi myös ihmisten erilaisia taitoja. Seurakunnassakin kukin voi antaa omastaan yhteiseksi hyväksi. Jumala on antanut itse kullekin omanlaisensa lahjat, jotka on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja eteenpäin viemiseksi. Jumala varmistaa, että Hänen antamaansa tehtävään löytyy tekijät. Näin jokainen voi palvella omalla paikallaan ja niissä tehtävissä, jotka hänelle parhaiten sopivat. Yhdessä toimiminen ja vastuunjakaminen seurakunnissa on tärkeää. Palveleminen tuo ihmiselle iloa.

Apt. 28

Edellisessä luvussa Paavalin merimatka meinasi monin eri tavoin epäonnistua milloin laivan uppoamiseen, milloin Paavalin surmaamiseen. Nyt miehistö on pelastautunut Maltan saarelle, eivätkä vaikeudet tähän loppuneet. Paavalin pääsy Roomaan meinasi jälleen estyä, kun käärme iski kiinni Paavalin käteen. Käärme ei kuitenkaan pystynyt Paavalia vahingoittamaan, koska Jumala ei sallinut sitä. Paholaisen rynnistykset eivät edelleenkään tuottaneet sen toivomaa tulosta, koska Jumala oli päättänyt toisin. Saarella Paavalille tarjoutui vieläpä tilaisuus parantaa saaren johtavan miehen isä ja muitakin saaren asukkaita. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ihmein ja tunnusteoin, ja mistä tietää, vaikka saarella olisi alkanut suuri herätys ja sinne olisi syntynyt saaren ensimmäinen kristillinen seurakunta. Tästä Raamattu ei meille kuitenkaan kerro. Ajattelen, että Jumala halusi ja pystyi varmasti kääntämään ikävältä kuulostaneen haaksirikon monen ihmisen parhaaksi ja pelastukseksi. Saaren asukkaat suhtautuivat hädässä oleviin ystävällisesti ja halusivat auttaa heitä. Tällainen lähimmäisenrakkaus on aina puhuttelevaa.

Kolmen kuukauden kuluttua Paavalin merimatka jatkui ja hän pääsee viimein perille Roomaan. Paavali halusi kutsua juutalaiset johtomiehet koolle, julistaa heille evankeliumia ja todistaa Jumalan valtakunnasta vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin. Roomassa sanomaan suhtauduttiin samoin kuin muuallakin. Sanoma sai toiset vakuuttuneiksi, mutta toiset eivät halunneet uskoa. Roomassakin Paavali halusi siis ensimmäisenä julistaa evankeliumia juutalaisille. Valtaosan heistä torjuttua sen, kuten muuallakin, Paavali totesi Jumalan pelastussanoman kulkeutuvan pakanoille, jotka kuulevat ja ottavat sen vastaan. Tämä evankeliumin julistustyö niin juutalaisille kuin pakanoillekin on edelleen kesken ja siihen jokainen kristitty on kutsuttu mukaan.

Liisa

2. Moos. 34

Jumala käskee Moosesta valmistamaan uudet kivitaulut niiden tilalle, jotka Mooses oli kiivastuksissaan rikkonut. Jos on kiukkuisena sanonut tai tehnyt väärin, voi erehdyksen aina pyrkiä parhaimman mukaan korjaamaan.  Mooses valmisti taulut ja nousi Siinain vuorelle Herran eteen. Jumala ilmaisi Moosekselle olevansa edelleen armollinen ja anteeksiantava Jumala. Toisaalta Jumala ilmaisi myös, että teoilla on aina seurauksensa, jotka saattavat vaikuttaa useankin sukupolven ajan. Olisiko tässä opetusta siitä, että ihmisen ei pitäisi leikkiä Jumalan armolla, eli tarkoituksellisesti tehdä Jumalan tahdon vastaisia asioita, sillä Jumala on pyhä. Vaikka Jumala on armollinen ja antaa anteeksi, voi ihmisen väärillä valinnoilla ja teoilla olla kauaskantoisia seurauksia. Jakeessa 34:10 Herra lupasi uudistaa liiton, mutta sitä ennen Mooses tunnusti kansansa uppiniskaisuuden. Hän ei yrittänyt peitellä kansan syntisyyttä, vaan totesi asian niin kuin se oli. Jumala kuuli Moosesta ja osoitti olevansa armollinen ja muistavansa liittonsa. Samalla tavoin me saamme luottaa siihen, että Jumala muistaa liiton, jonka Hän on Jeesuksessa tehnyt, kun syntisinä tulemme Hänen eteensä. Herra antoi Moosekselle käskyt, joita kansan oli noudatettava. Tähän sisältyi mm. vaatimus olla tekemättä liittoa sen maan asukkaiden kanssa, johon Herra heidät johdattaa, sekä särkeä heidän epäjumalanpalvelukseensa liittyvät paikat. Herra myös varoitti tekemästä jumalankuvia. Ihmisillä on taipumus etsiä itselleen jotakin konkreettista, käsin kosketeltavaa palvonnankohdetta. Voi tuntua helpommalta turvata johonkin näkyvään kuten rahaan, asemaan, tai vaikka vahvaan johtajaan kuin näkymättömään Jumalaan. 2. Moos. 34: 18–26 mainitaan kolme vuotuista juhlaa, joita Jumala kehotti kansaansa viettämään. Lisäksi Jumala muistutti kansaansa levon merkityksestä myös silloin, kun työt ja kiireet painavat päälle. Herra kaikessa viisaudessaan näkee, että ilman lepoa ei kukaan jaksa painaa työtä määräänsä enempää.

Mooseksen laskeutuessa Siinain vuorelta, hänen kasvonsa säteilivät. Mooses ei itse tätä muutosta itsessään huomannut, mutta muut huomasivat. Edelleen, kun joku tulee Herran eteen ja antaa elämänsä Jeesukselle, ei ihminen ole enää sama kuin ennen. Kuinka moni uskoon tullut onkaan kokenut saman. Läheiset alkavat ihmetellä, mitä on tapahtunut, kun koko ihminen on muuttunut jotenkin erilaiseksi. Tämä muutos saattaa olla maailman ihmisten silmissä pelottava, koska se ehkä tiedostamattakin paljastaa ihmiselle hänen syntisyytensä. Siksi uskoon tullutta kaveria on helppo alkaa vieroksua. Näinhän Jumalan valo ihmiselle tekee. Se paljastaa kaiken, eikä siltä voi kätkeytyä. Mooseskin joutui peittämään kasvonsa kohdatessaan ihmiset. Herran eteen Mooses tuli peittämättömin kasvoin. Samoin saamme mekin kasvot peittämättöminä lähestyä Jumalaa Jeesuksen sovitustyön tähden. Jumalaa lähestyminen ei enää pelota, koska Jeesuksen lahjavanhurskauteen puettuina olemme saaneet täydellisen armon.  2.Kor. 3:18: ” Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.”

Apt. 27

Paavali oli viimein matkalla Roomaan, silloisen maailman keskukseen, johon hänen tavoitteensa Jumalan tahdonmukaisesti oli päästä. Merimatka ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vaikuttaa siltä, että paholainen halusi keinolla millä hyvällä estää Paavalia pääsemästä määränpäähänsä. Hänen henkensä oli vaarassa useaan otteeseen ja perille pääseminen Roomaan meinasi monin tavoin estyä. Sama kuvio on toistunut lukuisia kertoja historian aikana ja vaikuttaa toistuvan edelleen. Paholainen haluaa aina olla kaikilla mahdollisilla keinoilla estämässä Jumalan suunnitelmien toteutumista ja Jumalan valtakunnan eteenpäin menemistä. Taistelu henkimaailmassa on todellisuutta. Onneksi Jumala on kuitenkin kaikkea ja kaikkia suurempi ja pitää ohjaksia käsissään. Lopultakaan kukaan ei voi estää Jumalan suunnitelmia toteutumasta, vaikka esteitä tielle tulisikin. Jumala voi myös kääntää kaikki ikävät asiat voitokseen. Paavalikin pääsi perille Roomaan niin kuin Jumala oli hänelle puhunut. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28).

Liisa

2. Moos. 33

Pitkä ja vaikea odottelu on viimein tulossa päätökseensä ja Herra antaa Moosekselle luvan lähteä liikkeelle. Mikä helpotus. Liikkeellä oleminen on usein niin paljon helpompaa kuin odottelu, jolloin Jumala saattaa tuntua olevan hiljaa ja uskokin koetuksella. Mooses pystytti leirin ulkopuolelle pyhäkköteltan, eli ilmestysmajan, jossa Jumala jatkossa tulisi kohtaamaan Mooseksen Siinain vuorelta lähtemisen jälkeen. Mooseksen ei tarvinnut odottaa unia tai ilmestyksiä, vaan Herra ilmoitti hänelle asiansa suoraan. Jakeessa 11 kerrotaan, että Mooseksen nuori palvelija Joosua ei suostunut lähtemään pois teltan läheisyydestä, vaan hän halusi jäädä Herran jatkuvaan läsnäoloon. Samaa Herran läsnäoloa mekin tarvitsemme jokaisena päivänä ja erityisesti silloin, jos olemme valmistautumassa johonkin hengelliseen tehtävään, kuten Joosuakin oli. On tärkeää viettää aikaa Jumalan läsnäolossa ja juurtua yhä syvemmin kiinni Kristukseen. Jakeessa 12 Mooses vetoaa Jumalan lupaukseen. Hänelle tuli huoli siitä, ettei Herra enää kulkisikaan heidän kanssaan. Hän ymmärsi tarvitsevansa Jumalaa, Hänen läsnäoloaan ja johdatustaan. Hän tarvitsi Jumalan johdattamaan kansaansa. Ilman Jumalaa hän ei voisi mitään. Jumala kuuli Moosesta ja antoi lupauksensa kulkea hänen kanssaan johdattamassa kansaa. Jakeessa 19 Jumala ilmaisee Moosekselle yhden nimistään: Hän on suosiollinen ja armollinen Jumala. Mooses ei saanut silmillään nähdä Jumalaa kuten oli pyytänyt, mutta hän sai kohdata turvallisen ja armollisen Jumalan.

Apt. 26

Tässä luvussa kuullaan Paavalin puolustuspuhe kuningas Agrippan edessä. Ensimmäisiä kristittyjä mitä ankarimmin vainonnut Paavali on nyt itse Jeesuksen seuraajaksi kääntyneenä puolustamassa uskoaan ja todistamassa Jeesuksesta. Mietin kuinka monet aiemmin kristittyjä vainonneet ovat tavalla tai toisella kohdanneet Jeesuksen ja tulleet uskoon, minkä jälkeen heidän koko elämänsä on muuttunut täydellisesti. Näin he puolestaan ovat saattaneet joutua vastaamaan kristityksi kääntymisestään perheensä, sukunsa ja yhteisönsä keskellä. Moni on joutunut perheensä ja sukunsa hylkäämäksi, ja jotkut maksaneet uskostaan jopa hengellään. Toisaalta kaikkien syytösten keskellä he ovat voineet olla juuri niitä, jotka ovat Jeesuksesta yhteisönsä jäsenille todistaessaan kylväneet siementä, joka ei välttämättä tuota satoa heti, vaan joka saattaa muhia maaperässä pitkäänkin ennen itämistään. Paavali ei ollut tilanteestaan harmissaan, vaan iloitsi siitä, että pääsi julistamaan evankeliumia jopa kuninkaallisille, kuten Jumalan tahto oli. Paavalille kyseessä ei siis ollut vain puolustuspuhe, vaan pikemminkin tilaisuus todistaa Jeesuksesta. Agrippalla ja kumppaneilla oli tässä tilanteessa mahdollisuus ottaa pelastus vastaan, mutta vaikuttaa siltä, että Agrippa epäröi ja epäili, voisiko uskoon tulla noin vähällä (jae 28). Ehkä hän olisi kaivannut syvällisempää keskustelua, vahvempaa todistusaineistoa tai jotakin muuta, mikä vakuuttaisi hänet totuudesta. Uskon ottaminen vastaan ilmaisena lahjana voi olla vaikeaa. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi tietää, milloin etsikkoaika menee umpeen. Jeesuksen vastaanottamista ei siis kannata viivyttää silloin, kun Jumala erityisellä tavalla kutsuu.

Liisa